Chen Yi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee marsalkkaa. Muita samannimisiä on täsmennyssivulla.
Chen Yi

Chen Yi (Wade-Giles: Tšen I; 26. elokuuta 1901 Lezhi, Sichuan6. tammikuuta 1972 Peking) oli kiinalainen kommunistien armeijoissa 1930–1940-luvun sodissa palvellut merkittävä sotilaskomentaja. Myöhemmin hän toimi 1958–1972 Kiinan kansantasavallan ulkoministerinä.[1] Zhou Enlai tosin tosiasiassa johti Kiinan ulkopolitiikkaa ja ulkoministeriötä.

Chen Yin isä oli vähävarainen virkamies. Chen kävi ammattikoulua Chengdussa.[2] Vuosina 1919–1921 hän opiskeli ja työskenteli Ranskassa osana Kiinan valtion tukemaa vaihto-ohjelmaa.[1] Hän työskenteli tuolloin muun muassa Michelinin tehtailla. Hän liittyi 1921 kiinalaisten opiskelijoiden sosialistiseen järjestöön, jonka 102 jäsentä karkotettiin pian Ranskasta. Näiden joukossa olivat Chen ja Zhou Enlai.[2] Palattuaan Kiinaan Chen liittyi vuonna 1923 Kiinan kommunistiseen puolueeseen.[1] Hän liittyi kuitenkin myös Kuomintangiin, opiskeli 1925–1926 Whampoan sotilasakatemiassa Kantonissa ja osallistui pohjoisen sotaretkeen sekä vuoden 1927 epäonnistuneeseen Nanchangin kansannousuun.[2] Vuonna 1928 hän liittyi poliittisena komissaarina Zhu Den ja Mao Zedongin johtamaan kommunistien neljänteen puna-armeijaan, joka toimi Jiangxissa.[2][1]

Useimmista muista merkittävistä kiinalaisista kommunistijohtajista poiketen Chen ei osallistunut vuosien 1934–1935 pitkään marssiin, vaan jäi Etelä-Kiinaan pitämään kommunistien sissitoimintaa elossa. Kiinan–Japanin sodan puhjettua 1937 Chenin joukot yhdistettiin uuteen neljänteen armeijaan, joka oli kommunistien merkittävä sotavoima Keski-Kiinassa ja taisteli koko sodan aja Jangtsen alajuoksulla. Chenistä tuli 1941 uuden neljännen armeijan vt. komentaja ja myöhemmin virallinen komentaja.[1] Hän siirtyi vuonna 1944 kommunistien päämajaan Yan’aniin, jossa hänet valittiin seuraavana vuonna puolueen keskuskomiteaan. Kiinan sisällissodan ratkaisuvaiheessa Chen komensi joukkoja, jotka valtasivat Kiinan tärkeät rannikkokaupungit Zhejiangin ja Shandongin välillä, mukaan lukien Shanghain ja Nanjingin.[2]

Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen Chenistä tuli 1949 Shanghain pormestari ja merkittävä poliittinen vaikuttaja. Hänet ylennettiin 1955 yhdeksi Kansan vapautusarmeijan kymmenestä marsalkasta ja nimitettiin seuraavana vuonna Kiinan kommunistisen puolueen politbyroon jäseneksi.[1] Hän oli myös vuodesta 1954 valtioneuvoston varapuheenjohtaja ja kansallisen puolustusneuvoston varapuhemies. Vuonna 1958 hänestä tuli ulkoministeri Zhou Enlain seuraajana. Chenin ulkoministerikauden merkittävin tapahtuma oli Kiinan ja Neuvostoliiton välirikko.[2] Chen joutui voimakkaiden hyökkäysten kohteeksi kulttuurivallankumouksen vuosina. Vuoden 1969 puoluekokouksessa hänet pudotettiin politbyroosta, mutta hän säilytti jäsenyytensä keskuskomiteassa ja useimmat muut virkansa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Chen Yi (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 24.1.2015.
  2. a b c d e f Chen Yi (englanniksi) Chineseposters.com. Viitattu 24.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]