Ero sivun ”Korvatunturi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
| Rivi 16: | Rivi 16: | ||
[[Joulupukin lähtö Korvatunturilta]] lahjojen jakoon tapahtuu [[jouluaatto|jouluaaton]] aattona ([[23. joulukuuta]]). |
[[Joulupukin lähtö Korvatunturilta]] lahjojen jakoon tapahtuu [[jouluaatto|jouluaaton]] aattona ([[23. joulukuuta]]). |
||
Kielitieteilijä [[Osmo Ikola]] kirjoitti vuonna 1984 artikkelissaan [[Kanava (lehti)|Kanava-lehdessä]], että Markus Rautio vain vahvisti jo aikaisemman uskomuksen. |
Kielitieteilijä [[Osmo Ikola]] kirjoitti vuonna 1984 artikkelissaan [[Kanava (lehti)|Kanava-lehdessä]], että Markus Rautio vain vahvisti jo aikaisemman uskomuksen. Ikola muisteli kuulleensa tarinoita Korvatunturista Joulupukin kotipaikkana jo lapsuudessaan 1920-luvulla vieraillessaan isovanhempiensa luona [[Loimaa]]n pappilassa. Ikolan mukaan uskomus tunnettiin ainakin [[Satakunta|Satakunnassa]], [[Häme]]essä, [[Viipuri]]n seudulla ja [[Tornionjokilaakso]]ssa. Jo [[Zachris Topelius|Zachris Topeliuksen]] vuonna 1867 kirjoittaman sadun ''Peikkojen joulu'' mukaan Joulupukki asusti "kaukana pohjoisessa", tarkemmin määrittelemättömässä paikassa.<ref>Ilari Tapio: ''Korvatunturi on rajakokemus''. Aamulehti 24. joulukuuta 2017, s. B7. Alma Media.</ref> |
||
== Kuvagalleria == |
== Kuvagalleria == |
||
Versio 26. joulukuuta 2017 kello 09.46
Korvatunturi (ven. kyrill. Корватунтури, joskus myös Корватундра, Korvatundra) on 486 metriä korkea tunturi Savukosken kunnassa Lapissa, Suomen ja Venäjän rajalla.[1] Se kuuluu UK-puisto-Sompio-Kemihaaran Natura 2000 -luonnonsuojelualueeseen.
Tunturissa on kolme huippua, joista keskimmäisen kautta kulkee Suomen ja Venäjän raja. Itäinen huippu (464 m) on kokonaan Venäjän puolella[2] ja läntinen (411 m) Suomen puolella.[3] Korvatunturi sijaitsee rajavyöhykkeellä, joten siellä liikkumiseen tarvitaan Rajavartiolaitoksen lupa. Korvatunturille johtaa polku entiseltä Kemihaaran rajavartioasemalta, jonne taas pääsee tietä pitkin Tulppiosta. Suomeen 1920–1944 kuuluneen Petsamon itäraja kohti Pohjoista jäämerta alkoi Korvatunturilta, joka oli Tarton rauhasta 1920 talvisodan päättäneeseen Moskovan rauhaan 1940 saakka Suomen itärajan läntisin kohta.
Pieni Korvatunturi (ven. Малая Корватундра, Malaja Korvatundra) puolestaan on 376 metriä korkea tunturi Venäjällä, noin kolme kilometriä Korvatunturista itäkoilliseen.[3]
Joulupukin asuinsija
Korvatunturi on myyttinen paikka, jonka korkeimman huipun Suomen-puoleisessa rinteessä Joulupukin ja puolisonsa Joulumuorin sekä joulutonttujen sanotaan asustavan. Myytti syntyi, kun Markus Rautio eli Markus-setä kertoi Lastentunti- radio-ohjelmassaan Yleisradiossa 1927 Pukin asuinpaikan.[4]
Tontut auttavat Pukkia tekemään lahjat työpaikassaan Joulupukin Pajakylässä, joka sijaitsee Korvatunturin asunnolta lähes 300 kilometrin päässä Rovaniemen Napapiirillä.
Korvatunturilla on oma postinumeronsa, jota käyttäen lähetykset toimitetaan tiedoilla Joulupukki, 99999 Korvatunturi Pajakylän yhteydessä toimivaan Joulupukin Pääpostiin, jonne lähetykset kulkeutuvat myös tiedoilla Joulupukki, Joulupukin Pääposti, 96930 Napapiiri.
Joulupukin lähtö Korvatunturilta lahjojen jakoon tapahtuu jouluaaton aattona (23. joulukuuta).
Kielitieteilijä Osmo Ikola kirjoitti vuonna 1984 artikkelissaan Kanava-lehdessä, että Markus Rautio vain vahvisti jo aikaisemman uskomuksen. Ikola muisteli kuulleensa tarinoita Korvatunturista Joulupukin kotipaikkana jo lapsuudessaan 1920-luvulla vieraillessaan isovanhempiensa luona Loimaan pappilassa. Ikolan mukaan uskomus tunnettiin ainakin Satakunnassa, Hämeessä, Viipurin seudulla ja Tornionjokilaaksossa. Jo Zachris Topeliuksen vuonna 1867 kirjoittaman sadun Peikkojen joulu mukaan Joulupukki asusti "kaukana pohjoisessa", tarkemmin määrittelemättömässä paikassa.[5]
Kuvagalleria
Katso myös
Lähteet
- Natalia Brotherus & Nina Dodd: Joulun kuvia – kohti joulun tunnelmaa. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33713-4.
- Suomen Luonto 10/2009, s. 16–21: Johanna Mehtolan artikkeli "Pitkä matka Korvatunturille"
Viitteet
- ↑ Karttapaikka Maanmittauslaitos
- ↑ Сопка Корватунтури Wikimapia (venäjäksi)
- ↑ a b Корватунтури Кольские карты (venäjäksi)
- ↑ Brotherus & Dodd 2007: 61.
- ↑ Ilari Tapio: Korvatunturi on rajakokemus. Aamulehti 24. joulukuuta 2017, s. B7. Alma Media.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Korvatunturi Wikimedia Commonsissa
