Ero sivun ”Suomen kielilaki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p poistettu {{kiistelty}} - kuuluu keskustelusivulle, ei artikkeliin |
|||
| Rivi 37: | Rivi 37: | ||
==Viranomaisten sisäiset kielisäännökset== |
==Viranomaisten sisäiset kielisäännökset== |
||
:''Pääartikkeli: Suomen kielilaki: Viranomaisten sisäiset kielisäännökset'' |
|||
Viranomaisten sisäisenä kielenä on virka-alueen enemmistön kieli, jollei jonkin muun kielen käyttäminen ole tarkoituksenmukaisempaa. Viranomaisten kirjeenvaihto käydään suomeksi, jos eivät molemmat osapuolena olevat virastot ole yksikielisesti ruotsinkielisiä. Kunnille ja oppilaitoksille valtion viranomaisten on lähetettävä kirjeensä kunnan enemmistön kielellä tai oppilaitoksen kielellä. Kaksikielisten viranomaisten ja kuntien on hallintoasian ratkaisuun tarkoitettua lausuntoa antaessaan annettava lausuntonsa asian käsittelykielellä. |
|||
Kaksikielisen kunnan valtuuston kokouskutsu ja pöytäkirja sekä johto- ja muut säännöt on annettava molemmilla kielillä. Muitten toimielinten asiakirjojen kielistä päättää valtuusto. |
|||
Lait, asetukset ja viranomaisten oikeussäännöt annetaan molemmilla kielillä. Lakiehdotukset ja vastaavat mietinnöt tehdään pääsääntöisesti suomeksi ja niihin liitetään vain ruotsinkielinen tiivistelmä ja säädösteksti, jolleivät ne koske erityisesti maan ruotsinkielistä väestöä tai Ahvenanmaata. Tällöin se on käännettävä kokonaisuudessaan ruotsiksi. Jos lakiehdotus koskee pääsääntöisesti vain maan ruotsinkielistä väestöä tai Ahvenanmaata, se voidaan tehdä ruotsiksi ja varustaa suomenkielisellä tiivistelmällä ja säädöskäännöksellä. |
|||
Viranomaisten tiedotus on toteutettava turvallisuutta ja henkeä koskevissa asioissa koko maassa molemmilla kielillä. Muissa asioissa on tiedottaminen hoidettava kaksikielisissä kunnissa molemmilla kielillä. Tiedotteet ja muut vastaavat tekstit voidaan kuitenkin julkaista eri kielillä eri laajuudessa, kunhan molempien kieliryhmien tiedontarve tulee täytetyksi. |
|||
On huomattava, että kielilain muodollisesti tasapuolinen suhtautuminen suomeen ja ruotsiin loppuu käsiteltäessä viranomaisten sisäistä kieltä. Säännösten käytännön vaikutus on se, että valtion keskushallinnon kielenä on suomi. Laki antaa mahdollisuuden käyttää ruotsia tai muuta kieltä, mikäli se on tarkoituksenmukaista. Sama koskee lainsäädäntötyötä. Oikeus ruotsinkieliseen kirjeenvaihtoon on kuitenkin taattu laitoksille, joilla ei ole todennäköisesti kykyä työskennellä molemmilla kielillä. |
|||
==Ahvenanmaa== |
==Ahvenanmaa== |
||
Versio 15. elokuuta 2006 kello 17.34
Kielilaki on laki, joka kertoo miten Suomen perustuslain mukaisia kansalliskieliä äidinkielenään puhuvan kansalaisen kielelliset oikeudet käytännössä toteutuvat. Lain tarkoituksena on taata suomen- ja ruotsinkieliseen väestöön kuuluville mahdollisuus elää täysipainoista elämää omalla kielellään. Lisäksi on oikeus tulkkaukseen ja asiakirjan käännökseen.
Vuonna 2004 voimaan tullut uusi kielilaki korvasi vanhan, vuodelta 1922 olleen kielilain. Laki ei anna kenellekään uusia oikeuksia, vaan tavoitteena on, että perustuslain mukaiset kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Uutta on, että viranomaisen tulee huolehtia yksilön kielellisten oikeuksien toteutumisesta ilman, että yksilön tarvitsee erikseen vedota niihin. Kielilaki sisältää täsmälliset säännökset oikeudesta käyttää suomea ja ruotsia viranomaisissa. Kielilaki määrittää vähimmäistason. Yksittäisten virkamiesten kielitaidosta määrää kielitaitolaki.
Yleinen väärinkäsitys on, että kielilaki tai kielitaitolaki edellyttäisi kaikilta suomen ja ruotsin taitoa. Todellisuudessa riittää että viranomaisissa on riittävästi molempia kieliä osaavia niissä tehtävissä, joissa kielitaitoa tarvitaan. Valtion viranomaisten kielitaitovaatimukset koskevat pääsääntöisesti virkoja, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto tai joihin liittyy julkisen vallan itsenäistä käyttöä. Kuntien henkilöstön kielitaitovaatimukset kunnat asettavat itse .
Kielilain takaamat oikeudet
Jokaisella on oikeus käyttää asiansa käsittelyssä joko suomea tai ruotsia. Yksikielisissä kunnallisissa viranomaisissa toista kieltä saa käyttää vain, jos käsiteltävä asia on viranomaisen alulle panema ja koskee yksilön tai hänen huollettavansa perusoikeuksia. Yrityksillä ja yhteisöillä on oikeus käyttää omaa kieltään kuten yksilöillä, mutta kaksikielisten yhteisöjen kohdalla viranomainen voi valita käytettävän kielen. Käytettävää kieltä ei saa vaihtaa kesken asian käsittelyn.
Riita-asiat ja hallinnolliset asiat käsitellään erikielisten osapuolten tapauksessa molempien etu huomioiden tai virka-alueen enemmistökielen mukaan, ellei ratkaisua synny. Rikosasioissa käytetään syytetyn kieltä. Jos asiaa käsitellään yhdellä kielellä, mutta henkilöllä olisi oikeus käyttää toista kieltä, hänellä on oikeus tulkkiin ja tärkeimpien asiakirjojen käännöksiin.
Tuoteselosteet, käyttöohjeet ja muut vastaavat on julkaistava myyntikunnan kielellä tai kielillä. Tämä tarkoittaa, että valtakunnallisesti levitettävien tuotteiden selosteet sekä suomeksi että ruotsiksi.
Keitä kielilaki koskee
Kielilaki koskee kaikkia julkista valtaa käyttäviä elimiä. Näitä ovat
- valtion viranomaiset
- kunnalliset viranomaiset (kts. kohta Viranomaiset)
- tuomioistuimet
- itsenäiset julkisoikeudelliset laitokset (esim. Kansaneläkelaitos)
- eduskunnan virastot (esim. Eduskunnan oikeusasiamies)
- tasavallan presidentin kanslia
- valtion liikelaitokset
- valtion ja kuntien yhtiöt
- yksityishenkilöt, jotka hoitavat em. julkisia hallintotehtäviä
Viranomaiset
Kielilaki jakaa kaikki viranomaiset yksi- ja kaksikielisiin niiden toimialueen kuntien perusteella. Kaksikielisiä ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 8 % tai 3 000 asukasta on vähemmistökielisiä. Muut kunnat ovat yksikielisiä, jolleivät ne ano valtioneuvostolta oikeutta olla kaksikielisiä. Kielellinen jaotus tarkastetaan kerran kymmenessä vuodessa. Kuitenkin kaksikielinen kunta muuttuu yksikieliseksi vain, jos sen vähemmistökielen väestöosuus on laskenut alle 6 %:n.
Viranomainen on yksikielinen, jos sen toimialueeseen kuuluu vain samankielisiä kuntia ja sillä on alaisenaan vain samankielisiä viranomaisia. Muut viranomaiset (erityisesti valtion keskushallintoviranomaiset, konsulaatit ja suurlähetystöt) ovat kaksikielisiä.
Laki edellyttää, että Puolustusvoimiin kuuluu vähintään yksi ruotsinkielinen joukkoyksikkö, joka tällä hetkellä (v. 2006) on Uudenmaan prikaati. Muut joukko-osastot ovat pääsääntöisesti yksikielisiä. Vankilat ovat, jos ei toisin määrätä, yksikielisiä.
Viranomaisten sisäiset kielisäännökset
- Pääartikkeli: Suomen kielilaki: Viranomaisten sisäiset kielisäännökset
Ahvenanmaa
Kielilaki ei koske Ahvenanmaata. Maakunnan itsehallintolaki takaa kuitenkin Suomen kansalaiselle oikeuden käyttää suomea tuomioistuimissa ja valtion viranomaisissa myös Ahvenanmaan maakunnassa. Tarvittaessa käytetään tulkkia.
Ahvenanmaan maakunnan ja kuntien julkisissa palveluissa muiden kuin ruotsin kielen käyttöoikeutta ei ole lailla vastaavasti taattu.
Muiden kielten käyttö
Saamelaisten, romanien ja viittomakielisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet on myös mainittu perustuslaissa. Niiden turvaamisesta säädetään omissa laeissaan.
Muiden kielten käyttöoikeuksista on mainittu mm. hallintolaissa sekä oikeudenkäyntiä, sosiaalihuoltoa ja sairaanhoitoa koskevissa laeissa. Kielilaki ei kiellä parempaa palvelua mitä edellyttää. Suomenkielinen viranomainen voi esimerkiksi hyväksyä ruotsin tai englannin kielisen asiakirjan.
Kielilain voimaantulo
Kielilakia valmistellut komitea oli laajapohjainen, se pyysi kahden vuoden valmistelutyönsä aikana 150 lausuntoa eri tahoilta ja tiedotti toiminnastaan avoimesti julkisen keskustelun herättämiseksi. Kielilaki hyväksyttiin eduskunnassa 11. helmikuuta 2003 äänin 179-3. Laki tuli voimaan 1. tammikuuta 2004.
Julkinen keskustelu kielilaista
Julkista kansalaiskeskustelua ei kielilakiesityksestä ei juuri käyty.
28. helmikuuta 2003 pieni ryhmä piti kielilain vastaisen mielenilmauksen eduskuntatalon edessä.
Valtionhallinnon Internet-foorumilla Otakantaa.fi käytiin 2. helmikuuta - 29. helmikuuta 2004 vilkasta keskustelua, joka ylitti uutiskynnyksen, kun Folktingetin puheenjohtaja Henrik Lax totesi Vasabladetissa 12. helmikuuta 2004: "Kielilakikeskustelusivusto on avattu rakentavassa hengessä. On kenties parempi, että näiden selvästi häiriintyneiden henkilöiden mielipiteet tulevat myös esille", vastatessaan kysymykseen, tulisiko tällaiseen keskusteluun puuttua.
Katso myös
Aiheesta muualla
Muita lähteitä
- Helsingin Sanomat 6. elokuuta 2006, Oikeusministeriön hallitusneuvos Paulina Tallroth kielilain valmistelusta ja keitä laki koskee työhönotossa.