Ero sivun ”Kallion IV hallitus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Kallion IV hallitus''' oli [[Suomi|Suomen]] tasavallan 21. [[hallitus]]. Se oli porvarillinen vähemmistöhallitus, jonka muodostivat aluksi [[Maalaisliitto]] ja kaksi [[Kansallinen Edistyspuolue|Edistyspuolue]]en ministeriä. Hallituksessa oli mukana myös kaksi [[kokoomus]]laista ammattiministeriä, [[Arvi Oksala]] ja [[Yrjö Puhakka]]. Tuleva presidentti, [[Urho Kekkonen]] toimi ensimmäistä kertaa ministerinä tässä hallituksessa. |
'''Kallion IV hallitus''' oli [[Suomi|Suomen]] tasavallan 21. [[hallitus]]. Se oli porvarillinen vähemmistöhallitus, jonka muodostivat aluksi [[Maalaisliitto]] ja kaksi [[Kansallinen Edistyspuolue|Edistyspuolue]]en ministeriä. Hallituksessa oli mukana myös kaksi [[kokoomus]]laista ammattiministeriä, [[Arvi Oksala]] ja [[Yrjö Puhakka]]. Tuleva presidentti, [[Urho Kekkonen]] toimi ensimmäistä kertaa ministerinä tässä hallituksessa. |
||
Kivimäen hallituksen saatua eduskunnalta [[epäluottamuslause]]en alettiin kaavailla sen seuraajaksi Maalaisliiton ja [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]:n muodostamaa [[punamultahallitus|punamultahallitusta]] [[Ruotsi]]n esikuvan mukaan. Presidentti [[P. E. Svinhufvud]] kieltäytyi kuitenkin edelleen johdonmukaisesti hyväksymästä ”jumalattomia marxilaisia” hallitukseen.<ref name="eskelinen">Heikki Eskelinen: ''Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66'', s. 108. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.</ref> Hallitusratkaisun vuoksi sosialidemokraatit tunsivat joutuneensa syrjityiksi ja jopa kohdelluiksi toisen luokan kansalaisina ja niinpä he asettivat päätavoitteekseen Svinhufvudin |
Kivimäen hallituksen saatua eduskunnalta [[epäluottamuslause]]en alettiin kaavailla sen seuraajaksi Maalaisliiton ja [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]:n muodostamaa [[punamultahallitus|punamultahallitusta]] [[Ruotsi]]n esikuvan mukaan. Presidentti [[P. E. Svinhufvud]] kieltäytyi kuitenkin edelleen johdonmukaisesti hyväksymästä ”jumalattomia marxilaisia” hallitukseen.<ref name="eskelinen">Heikki Eskelinen: ''Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66'', s. 108. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.</ref> Hallitusratkaisun vuoksi sosialidemokraatit tunsivat joutuneensa syrjityiksi ja jopa kohdelluiksi toisen luokan kansalaisina ja niinpä he asettivat päätavoitteekseen Svinhufvudin uudelleenvalinnan estämisen [[Suomen presidentinvaali 1937|tulevassa presidentinvaalissa]].<ref name="tarkka"> Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 104. Helsinki: Otava, 1987.</ref> |
||
Ulkoministeriksi tuli paluun politiikkaan tehnyt Edistyspuolueen [[Rudolf Holsti]], jonka valinta ei ollut sen enempää Svinhufvudin kuin [[marsalkka Mannerheim]]inkaan mieleen. Svinhufvud piti Holstia liian saksalaisvastaisena, kun taas Mannerheim ei hyväksynyt hänen [[Kansainliitto]]on ja länsimaihin tukeutuvaa linjaansa.<ref name="tarkka"/> Holsti pyrki parantamaan Suomen suhteita [[Neuvostoliitto]]on ja niinpä hän teki virallisen vierailun [[Moskova]]an helmikuussa 1937. Vierailun anti jäi kuitenkin laihaksi ja kotimaan poliittinen äärioikeisto paheksui matkaa voimakkaasti. Kallion hallitus käsitettiin jo heti alussa yleisesti [[toimitusministeristö]]ksi, jonka valtakausi päättyisi presidentinvaaliin.<ref name="eskelinen"/> |
Ulkoministeriksi tuli paluun politiikkaan tehnyt Edistyspuolueen [[Rudolf Holsti]], jonka valinta ei ollut sen enempää Svinhufvudin kuin [[marsalkka Mannerheim]]inkaan mieleen. Svinhufvud piti Holstia liian saksalaisvastaisena, kun taas Mannerheim ei hyväksynyt hänen [[Kansainliitto]]on ja länsimaihin tukeutuvaa linjaansa.<ref name="tarkka"/> Holsti pyrki parantamaan Suomen suhteita [[Neuvostoliitto]]on ja niinpä hän teki virallisen vierailun [[Moskova]]an helmikuussa 1937. Vierailun anti jäi kuitenkin laihaksi ja lisäksi kotimaan poliittinen äärioikeisto paheksui matkaa voimakkaasti. Kallion hallitus käsitettiin jo heti alussa yleisesti [[toimitusministeristö]]ksi, jonka valtakausi päättyisi presidentinvaaliin.<ref name="eskelinen"/> |
||
Hallitus toimi 157 hallituspäivää [[7. lokakuuta]] [[1936]] - [[12. maaliskuuta]] [[1937]]. |
Hallitus toimi 157 hallituspäivää [[7. lokakuuta]] [[1936]] - [[12. maaliskuuta]] [[1937]]. |
||
Versio 12. joulukuuta 2014 kello 17.08
Kallion IV hallitus oli Suomen tasavallan 21. hallitus. Se oli porvarillinen vähemmistöhallitus, jonka muodostivat aluksi Maalaisliitto ja kaksi Edistyspuolueen ministeriä. Hallituksessa oli mukana myös kaksi kokoomuslaista ammattiministeriä, Arvi Oksala ja Yrjö Puhakka. Tuleva presidentti, Urho Kekkonen toimi ensimmäistä kertaa ministerinä tässä hallituksessa.
Kivimäen hallituksen saatua eduskunnalta epäluottamuslauseen alettiin kaavailla sen seuraajaksi Maalaisliiton ja SDP:n muodostamaa punamultahallitusta Ruotsin esikuvan mukaan. Presidentti P. E. Svinhufvud kieltäytyi kuitenkin edelleen johdonmukaisesti hyväksymästä ”jumalattomia marxilaisia” hallitukseen.[1] Hallitusratkaisun vuoksi sosialidemokraatit tunsivat joutuneensa syrjityiksi ja jopa kohdelluiksi toisen luokan kansalaisina ja niinpä he asettivat päätavoitteekseen Svinhufvudin uudelleenvalinnan estämisen tulevassa presidentinvaalissa.[2]
Ulkoministeriksi tuli paluun politiikkaan tehnyt Edistyspuolueen Rudolf Holsti, jonka valinta ei ollut sen enempää Svinhufvudin kuin marsalkka Mannerheiminkaan mieleen. Svinhufvud piti Holstia liian saksalaisvastaisena, kun taas Mannerheim ei hyväksynyt hänen Kansainliittoon ja länsimaihin tukeutuvaa linjaansa.[2] Holsti pyrki parantamaan Suomen suhteita Neuvostoliittoon ja niinpä hän teki virallisen vierailun Moskovaan helmikuussa 1937. Vierailun anti jäi kuitenkin laihaksi ja lisäksi kotimaan poliittinen äärioikeisto paheksui matkaa voimakkaasti. Kallion hallitus käsitettiin jo heti alussa yleisesti toimitusministeristöksi, jonka valtakausi päättyisi presidentinvaaliin.[1]
Hallitus toimi 157 hallituspäivää 7. lokakuuta 1936 - 12. maaliskuuta 1937.
Kokoonpano
|
Edeltäjä: Kivimäen hallitus |
Suomen hallitus 7. lokakuuta 1936–12. maaliskuuta 1937. |
Seuraaja: Cajanderin III hallitus |
Lähteet
- ↑ a b Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66, s. 108. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
- ↑ a b Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 104. Helsinki: Otava, 1987.
- ↑ Kallion IV hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.