Ero sivun ”Solulima” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Removing Link FA template (handled by wikidata) |
p Removing Link GA template (handled by wikidata) |
||
Rivi 17: | Rivi 17: | ||
[[Luokka:Soluorganellit]] |
[[Luokka:Soluorganellit]] |
||
{{Link GA|es}} |
Versio 9. syyskuuta 2014 kello 03.34
Solulima eli sytoplasma on solukalvon sisällä, mutta tuman ulkopuolella oleva nesteseos, joka on suurimmaksi osaksi vettä ja siihen liuenneita tai suspensoituneita aineita, kuten ioneja, sokereita, aminohappoja, rasvahappoja ja proteiineja. Soluliman erottaa soluväliaineesta solukalvo (kasvisoluilla lisäksi soluseinä) ja tumasta tumakotelo. Solulimakalvosto jakaa soluliman lokeroiksi. Monet solun aineenvaihduntareaktiot ja biosynteettiset toiminnot tapahtuvat solulimassa tai siellä olevissa soluorganelleissa.
Soluliman nestemäistä osaa kutsutaan sytosoliksi. Soluliman ulointa kerrosta kutsutaan puolestaan ektoplasmaksi (m.kreik. ektos ’ulkopuolella’, plasma ’muovautunut’). Se on jäykähkö kerros, jossa ei ole soluelimiä. Se sisältää kuitenkin vettä ja elektrolyyttejä, erityisesti kalium- ja kloridi-ioneja, sekä veriplasman ainesosia kuten proteiineja. Lihassolujen solulimaa kutsutaan myös sarkoplasmaksi.
Aiemmin käytettiin termiä protoplasma eli alkulima, jonka käsitteeseen sisältyy myös tuma.[1]
Kalsium ionien liike solulimaan ja sieltä pois on arveltu olevan aineenvaihdunnan akviteetin signaaleja.[2]
Lähteet
- ↑ Answers.com
- ↑ C. Michael Hogan. 2010. Calcium. eds. A.Jorgensen, C. Cleveland. Encyclopedia of Earth. National Council for Science and the Environment.
- Tirri, R. & Lehtonen, J. & Lemmetyinen, R. & Pihakaski, S. & Portin, P: Biologian sanakirja. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8.
|