Ero sivun ”Jarmo Mäkilä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
malline |
taiteilijaeläke 2014 |
||
| Rivi 10: | Rivi 10: | ||
Mäkilä on tunnettu erityisesti suurista ja värikkäistä akryylimaalauksistaan, joissa hän saattaa yhdistellä aiheita [[maalaustaide|maalaustaiteen]] historiasta, [[sarjakuva|sarjakuvista]], [[mainos|mainoksista]], rock-kuvastosta tai [[elokuva|elokuvista]]. Mäkilä on lisäksi julkaissut joitakin sarjakuva-albumeita: ''Aavekaupunki'' (1988) ja ''Daydreamer'' (2002). Teoksiin on sisältynyt myös omakuvia 1970-luvulta lähtien. |
Mäkilä on tunnettu erityisesti suurista ja värikkäistä akryylimaalauksistaan, joissa hän saattaa yhdistellä aiheita [[maalaustaide|maalaustaiteen]] historiasta, [[sarjakuva|sarjakuvista]], [[mainos|mainoksista]], rock-kuvastosta tai [[elokuva|elokuvista]]. Mäkilä on lisäksi julkaissut joitakin sarjakuva-albumeita: ''Aavekaupunki'' (1988) ja ''Daydreamer'' (2002). Teoksiin on sisältynyt myös omakuvia 1970-luvulta lähtien. |
||
Mäkilä on toiminut opettajana sekä Taideteollisessa korkeakoulussa että Kuvataideakatemiassa. Vuonna 2002 Mäkilälle myönnettiin [[Pro Finlandia -mitali]]. |
Mäkilä on toiminut opettajana sekä Taideteollisessa korkeakoulussa että Kuvataideakatemiassa. Vuonna 2002 Mäkilälle myönnettiin [[Pro Finlandia -mitali]] ja vuonna 2014 [[taiteilijaeläke]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288708399668.html | Nimeke = He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! | Ajankohta = 30.6.2014| Julkaisija =Ilta-Sanomat | Viitattu = 30.6.2014 }}</ref> |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 1. heinäkuuta 2014 kello 00.54
Jarmo Mäkilä (oik. Jarmo Esa Antero Mäkilä, s. 1. heinäkuuta 1952 Rauma)[1] on suomalainen taidemaalari. Häntä on luonnehdittu yhdeksi Suomen keskeisistä postmodernismia edustavista kuvataiteilijoista. Hänen ensinäyttelynsä oli vuonna 1970. Maalaukset ovat usein hätkähdyttäviä ja niissä on mukana eroottista ja yhteiskunnallisista ainesta.[2]
Mäkilä opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa 1970–1971 ja Taideakatemian koulussa 1970–1974.
Mäkilän maalaukset olivat aluksi tummasävyisiä ja realistisia.[2] 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun poliittinen liikehdintä ja ilmapiiri näkyi Mäkilän varhaisissa töissä muun muassa työläisaiheina.
Sittemmin hän on soveltanut muun muassa sarjakuvan ilmaisukeinoja. Mäkilän postmoderneissa maalauksissa historialliset ja modernit elementit yhdistyvät barokkimaisen runsaiksi näkymiksi.[2] 1980-luvulla hän käytti töissään aiheita populaarikulttuurista ja kulutusyhteiskunnan pintailmiöistä, mutta liitti niihin myös mytologisia aineksia tai korkeakulttuurin aihemaailmaa. Teoksissa esiintyi esimerkiksi punkkarien kuvia ja bodattuja ihmishahmoja. Mäkilä luettiin pian Suomen keskeisimpiin postmoderneihin maalareihin.
Mäkilä on tunnettu erityisesti suurista ja värikkäistä akryylimaalauksistaan, joissa hän saattaa yhdistellä aiheita maalaustaiteen historiasta, sarjakuvista, mainoksista, rock-kuvastosta tai elokuvista. Mäkilä on lisäksi julkaissut joitakin sarjakuva-albumeita: Aavekaupunki (1988) ja Daydreamer (2002). Teoksiin on sisältynyt myös omakuvia 1970-luvulta lähtien.
Mäkilä on toiminut opettajana sekä Taideteollisessa korkeakoulussa että Kuvataideakatemiassa. Vuonna 2002 Mäkilälle myönnettiin Pro Finlandia -mitali ja vuonna 2014 taiteilijaeläke.[3]
Lähteet
- Kuvataiteilijamatrikkeli
- Uppslagsverket Finland
- Jarmo Mäkilä (Kiasma.fi)
- Kuvia sarjassa – Ville Löppönen, Jarmo Mäkilä, Jukka Vikberg. Taide-lehti
Viitteet
- ↑ Kuvataiteilijamatrikkeli
- ↑ a b c ”Mäkilä, Jarmo”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
- ↑ He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.6.2014.
Aiheesta muualla
- Jussi Karjalainen: Työläs tulimyrsky Helsingissä. Helsingin sanomat 22.11.1998.
- Marja-Terttu Kivirinta: Desperadotaiteilija keskellä fantasiaa. Helsingin sanomat 7.9.2002.
- Jarkko Sikiö: Taxi van Goghin korvaan. Kvaak.fi 14.1.2009.
- Paula Holmila: Jarmo Mäkilä ihmemaassa. Uusi Suomi 18.12.2008.