Ero sivun ”Cixi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
KLS (keskustelu | muokkaukset) hänestä esitettyjä mielipiteitä |
lisätty luokkia |
||
| Rivi 22: | Rivi 22: | ||
lopulla oli laajempi kuin se on maassa ollut koskaan aikaisemmin tai myöhemminkään. Cixi päätti myös tehdä lopun vanhasta tavasta [[jalkojen sitominen|sitoa tyttöjen jalat]], joskin tämän tuskallisen tavan lopettaminen kesti aikansa. Cixin valtakauden lopulla |
lopulla oli laajempi kuin se on maassa ollut koskaan aikaisemmin tai myöhemminkään. Cixi päätti myös tehdä lopun vanhasta tavasta [[jalkojen sitominen|sitoa tyttöjen jalat]], joskin tämän tuskallisen tavan lopettaminen kesti aikansa. Cixin valtakauden lopulla |
||
suunniteltiin myös [[perustuslaillinen monarkia|perustuslailliseen monarkiaan]] siirtymistä ja [[yleinen äänioikeus|yleisen äänoikeuden]] käyttöönottoa, joskaan suunnitelmia ei ehditty toteuttaa ennen vuoden 1911 [[Xinhai-vallankumous]]ta, jossa Kiinasta tuli [[Kiinan tasavalta|tasavalta]].<ref>Jung Chang, s. 487 </ref> |
suunniteltiin myös [[perustuslaillinen monarkia|perustuslailliseen monarkiaan]] siirtymistä ja [[yleinen äänioikeus|yleisen äänoikeuden]] käyttöönottoa, joskaan suunnitelmia ei ehditty toteuttaa ennen vuoden 1911 [[Xinhai-vallankumous]]ta, jossa Kiinasta tuli [[Kiinan tasavalta|tasavalta]].<ref>Jung Chang, s. 487 </ref> |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
| Rivi 31: | Rivi 29: | ||
[[Luokka:Kiinan keisarinnat]] |
[[Luokka:Kiinan keisarinnat]] |
||
[[Luokka:Sijaishallitsijat]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1835 syntyneet]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1908 kuolleet]] |
|||
{{Link FA|de}} |
{{Link FA|de}} |
||
Versio 16. maaliskuuta 2014 kello 14.29
.PNG)
Kiinan leskikeisarinna Cixi (慈禧太后, 1835–1908) oli yksi vaikutusvaltaisimmista naisista Kiinan historiassa Qing-dynastian aikana. Hän kasvoi tavallisessa mantšuperheessä,[1] mistä Qing-dynastian seitsemäs keisari Xianfeng poimi hänet jalkavaimokseen. Hän nousi nopeasti jalkavaimoista tärkeimmäksi, ja synnytti keisarille pojan, kun varsinainen keisarinna Ci'an sai vain tyttäriä. Koska Cixi synnytti kruununperijän, hän sai keisarin kuoleman jälkeen arvonimekseen leskikeisarinna Cixi, vaikka ei ollut koskaan ollut varsinainen keisarinna.
Cixi sijaishallitsijana
Keisarin kuoleman jälkeen Kielletty kaupunki jakaantui kahden perijättären kesken siten, että entinen keisarinna Ci'an hallitsi kaupungin itäosaaa (ja häntä kutsuttiinkin itäiseksi leskikeisarinnaksi) kun taas Cixi piti hallussaan palatsialueen länsiosaa, ja häntä kutsuttiin Läntiseksi Leskikeisarinnaksi. Keisari tiesi kuolemansa lähestyvän, ja koska kruununprinssi oli alaikäinen, hän oli ryhtynyt järjestelyihin sijaishallitsijan järjestämiseksi. Tulevat leskikeisarinnat, ennen kaikkea Cixi, kaappasivat kuitenkin itselleen vallan yhdessä prinssi Gongin kanssa, joka oli edesmenneen keisarin velipuoli. Aluksi nimellisenä keisarina toimi Cixin alaikäinen poika Tongzhi, joka jäi historiaan Tongzhi-restauraation ansiosta. Tongzhin jälkeen Cixi nostatti valtaan sisarensa pojan Guangxun, jonka hän adoptoi Tongzhin velipuoleksi. Cixin kuollessa vuonna 1908 valta siirtyi viimeiseksi jääneelle keisari Pu Yille, joka oli Guangxun veljenpoika.[2]
Cixin hallitusajan suurin rakennuskohde oli Kesäpalatsi, jonka uudelleenrakennus alkoi vuonna 1880, silloin palatsin alue käsitti noin 290 hehtaaria. Palatsi oli poltettu englantilais-ranskalaisten joukkojen johdolla vuonna 1860. Palatsi on vajaat kymmenen kilometriä Kielletystä kaupungista, ja Cixi vetäytyi asumaan sinne kun Guangxu tuli täysi-ikäiseksi. Liittolaistensa avulla Cixi pysyi kuitenkin koko ajan kiinni vallassa.
Cixin aikana Kiina joutui kohtaamaan sisäisiä ja ulkoisia muutospaineita. Japanista kantautui tietoja Meiji-restauraatiosta. Kiinassa puhkesi Taiping-kapina (1856 - 1860) ja boksarikapina (1899 - 1901). Boksarikapinan jälkeen maa joutui maksamaan sotakorvauksia ja myöntymään uudistuksiin, jotka antoivat ulkovalloille enemmän oikeuksia ja toivat Kiinaa lähemmäksi tasavaltalaista hallintoa.
Keisarinna tunnetaan hyvin yltäkylläisyydestään. Hänen jäämistössään oli esimerkiksi 3000 laatikkoa "arkikoruja".[3] Yhdellä aterialla hanellä saattoi olla 150 ruokalajia.[1]
Jälkimaine
Cixin merkitystä on arvioitu eri tavoin. Jo hänen omana aikanaan länsimaiset hallitukset pitivät häntä Venäjän Katariina Suuren, Englannin Elisabet I:n sekä Egyptin Hatšepsutin ja Kleopatran ohella historian merkittävimpiin kuuluvana naishallitsijana. [4] Myöhemmin häntä on kuitenkin usein arvosteltu ankarasti: häntä on pidetty julmana tyrannina, hallitsijaksi täysin epäpätevänä tai jopa molempina. Erityisesti häntä on syytetty siitä, että hänen vallankaappauksensa vuonna 1898 keskeytti keisari Guangxun aloittamat sadan päivän uudistukset.[5]
Uudempien historioitsijoiden, esimerkiksi Jung Changin mukaan Cixiin kohdistunut arvostelu on kuitenkin ollut epäoikeudenmukaista. Hänen aikanaan Kiina oli suurissa vaikeuksissa, mutta kaikesta huolimatta, Jung Changin mukaan pitkälti juuri Cixin ansioista, maassa pystyttiin toteuttamaan monia tärkeitä uudistuksia turvautumatta väkivaltaan. Maahan rakennettiin ensimmäiset rautatiet, saatiin käyttöön sähkö, lennätin ja puhelin. Kiinassa korvattiin myös vuosituhansia vastaava koulutusjärjestelmä länsimaisten esikuvien mukaisilla kouluilla ja yliopistoilla, ja otettiin käyttöön nykyaikaiset tavat harjoittaa kansainvälistä kauppaa ja diplomatiaa. Kiinassa toteutettiin myös lehdistön vapaus, joka hänen valtakautensa lopulla oli laajempi kuin se on maassa ollut koskaan aikaisemmin tai myöhemminkään. Cixi päätti myös tehdä lopun vanhasta tavasta sitoa tyttöjen jalat, joskin tämän tuskallisen tavan lopettaminen kesti aikansa. Cixin valtakauden lopulla suunniteltiin myös perustuslailliseen monarkiaan siirtymistä ja yleisen äänoikeuden käyttöönottoa, joskaan suunnitelmia ei ehditty toteuttaa ennen vuoden 1911 Xinhai-vallankumousta, jossa Kiinasta tuli tasavalta.[6]
Lähteet
- ↑ a b The Life of Empress Cixi China Now magazine.
- ↑ Leino, J.: Leskikeisarinna Cixi Radio86.fi.
- ↑ National Geographic Shop
- ↑ Jung Chang: Kiinan viimeinen keisarinna, s. 489. Suomentanut Jaana Iso-Markku. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-23807-2.
- ↑ ”Kiina”, Otavan suuri Ensyklopedia, 4. osa (Juusten-Kreikka), s. 2969. Otava, 1978. ISBN 951-1-04658-6.
- ↑ Jung Chang, s. 487
