Jung Chang

Jung Chang
Henkilötiedot
Syntynyt	25. syyskuuta 1952 Yibin, Sichuan, Kiina
Kansalaisuus	Ison-Britannian kansalainen
Ammatti	kirjailija, kielitieteilijä
Kirjailija
Äidinkieli	kiinan kieli
Tuotannon kieli	englanti
Tyylilajit	elämäkerta, tietokirjallisuus
Esikoisteos	Villijoutsenet Mao
Aiheesta muualla
www.jungchang.net
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jung Chang (yksink.: 张戎; perint.: 張戎; pinyin: Zhāng Róng; Wade–Giles: Chang¹ Jung², synt. yksink.: 张二鸿; perint.: 張二鴻; pinyin: Zhāng Èrhóng; Wade–Giles: Chang¹ Êrh⁴-hung²; s. 25. maaliskuuta 1952, Yibin, Sichuan, Kiina) on kiinalaissyntyinen, brittiläisen kielitieteilijän koulutuksen saanut tietokirjailija. Parhaiten hänet tunnetaan omaelämänkerrallisesta kirjastaan Villijoutsenet - Kolmen kiinattaren tarina (1992) ja tietokirjastaan Mao (2007). Hän on kirjoittanut myös Kiinan leskikeisarinna Cixin elämäkerran (2013), joka on julkaistu suomeksi nimellä Kiinan viimeinen keisarinna.

Elämä Kiinassa

Chang syntyi Kiinassa, Sichuanin maakunnassa vuonna 1952. Hänen vanhempansa, Zhang Shouyu ja Xia Dehong, olivat Kiinan kommunistisen puolueen jäseniä ja virkamiehiä. Hänen isänsä oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja Chang peri jo varhain mieltymyksensä kirjallisuuteen, runouteen ja kirjoittamiseen. Changilla on vanhempi sisar ja kolme nuorempaa veljeä. Perhe asui ensimmäiset vuodet Yibinissä, missä Changin isän puolen sukulaiset asuivat. Vuonna 1953 perhe joutui kuitenkin muuttamaan Chengdun kaupunkiin.

Changin lapsuus oli kaikin puolin onnellinen, vanhemmat työskentelivät kovasti ja isä oli melko korkea-arvoinen virkamies. Molemmat työskentelivät kovasti haaveilemansa tasa-arvoisemman ja paremman Kiinan puolesta. Vanhempien asema oli osasyynä perheen selviytymiseen ja toimeentuloon 1950-luvun lopun suuresta nälänhädästä, sillä vaikka aikuiset kärsivätkin nälästä, he saivat joitakin harvinaisempia elintarvikkeita.

Kulttuurivallankumous

Changin syntymänimi oli Er-hong (二鸿, Èrhóng), mutta kun kouluissa lapset alkoivat luokitella toisiaan perheen poliittisen taustan mukaan joko punaisiksi, harmaiksi tai mustiksi, hän halusi eroon oikeasta nimestään. Er-hong äännettiin samalla tavalla kuin haalistuneen punainen ja hän pyysi isäänsä antamaan hänelle uuden, sotaisammalta vaikuttavan nimen. Uuden nimen kirjoitusmerkki Jung (戎, Róng) merkitsi sota-asioita tarkoittavaa sanaa.

Chang liittyi punakaartiin 14-vuotiaana, kulttuurivallankumouksen ensimmäisinä vuosina, kuten monet muutkin hänen ikätoverinsa. Pian hän kuitenkin vetäytyi aktiivisesta toiminnasta, koska ei halunnut olla mukana punakaartien toteuttamassa väkivallassa ja tuhossa.

Myöhemmin kulttuurivallankumouksen aikana hänen vanhempansa otettiin tähtäimeen osin isän korkean aseman vuoksi ja siksi, että isä oli kirjoittanut Maolle kirjeen, jossa hän kritisoi kulttuurivallankumousta ja muita epäkohtia Maon hallinnossa. Vanhemmat joutuivat osallistumaan raakoihin ilmiantokokouksiin ja väkivaltaisuudet aiheuttivat lopulta Changin isälle mielisairauden vuonna 1967. Molemmat vanhemmat joutuivat työleireille 1969-1970 ja Chang joutui maaseudulle monien ikäistensä kanssa työskentelemään talonpoikien rinnalla osana "uudelleenkasvatusohjelmaa".

Kun yliopistot ja opiskelu sallittiin vuonna 1973, Chang sai paikan Sichuanin yliopistossa opiskelemaan englantia. Maon kuoleman jälkeen vuonna 1976, Chang sai hallituksen stipendin, jolla hän pääsi Isoon-Britanniaan opiskelemaan vuonna 1978.

Elämä Isossa-Britanniassa

Lähdettyään Kiinasta vuonna 1978 Chang asui ensin Lontoossa, mutta sai vuoden siellä opiskelun jälkeen stipendin Yorkin yliopistoon. Vuonna 1982 hän väitteli kielitieteiden tohtoriksi ja oli siten ensimmäinen Kiinan kansantasavallan kansalainen, joka väitteli brittiläisestä yliopistosta.

Elettyään elämänsä suljetussa ja kommunistisessa Kiinassa, Iso-Britannia vaikutti kiinnostavalta ja alun kulttuurishokin jälkeen hän rakastui maahan, sen kulttuuriin, kirjallisuuteen ja taiteisiin. Kiinalla on kuitenkin pysyvä paikka hänen sydämessään.

Chang asuu Länsi-Lontoossa miehensä Jon Hallidayn kanssa. Halliday on brittiläinen historioitsija, joka on erikoistunut Aasian historiaan. Välillä hän toimii Lontoon yliopiston itämais-afrikkalaisella osastolla opettajana. Chang käy säännöllisesti Kiinassa tapaamassa perhettään ja ystäviään.

Kuuluisuus

Ensimmäisen kirjansa Villijoutsenet julkaisun jälkeen Chang on tullut tunnetuksi ympäri maailmaa. Hän kuvaa ainutlaatuisella tyylillä kolmen sukupolven naisten elämää Kiinassa.

Kirjansa Mao julkaisun jälkeen Changista tuli tunnettu hahmo kommunistisen Kiinan keskusteluissa ja hän on matkustanut Euroopassa, Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa.

Teokset

• Jung Chang, Jon Halliday,: Madame Sun Yat-sen: Soong Ching-Ling. Lontoo: Penguin, 1986. ISBN 0-14-008455-X.
• Jung Chang: Villijoutsenet - Kolmen kiinattaren tarina ( Wild Swans: Three Daughters of China). Suomentanut Kaarina Turtia. Helsinki : Suuri suomalainen kirjakerho, 1992. ISBN 951-643-416-9.
• Jung Chang, Lynn Pan, Henry Zhao: Another province: new Chinese writing from London. Lontoo: Lambeth Chinese Community Association, 1994. ISBN 0-9522973-0-2.
• Jung Chang, Jon Halliday: Mao (Mao: The Unknown Story). Suomentanut Jaana Iso-Markku. Helsinki, Keuruu: Otava, 2006. ISBN 951-1-13168-0.
• Jung Chang: Kiinan viimeinen keisarinna (Empress Dowager Cixi: The Concubine Who Launched Modern China). Suomentanut Jaana Iso-Markku. Helsinki, Keuruu: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-23807-2.

Lähteet

• Chang, Jung: Villijoutsenet - Kolmen kiinattaren tarina. Suomentanut Turtia, Kaarina. Helsinki : Suuri suomalainen kirjakerho, 1992. ISBN 951-643-416-9. (suomeksi)

• Jung Chang Kustannusosakeyhtiö Otava.