Ero sivun ”Juhannustanssit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p kh + w
Rivi 42: Rivi 42:
Syytteen nostaminen sai julkisuudessa – varsinkin kulttuuripiireissä – myrskyisän vastaanoton. Kirjailija [[Pentti Saarikoski]] esitti vastalauseensa eroamalla kirkosta.<ref>Suurpää, s. 265.</ref> [[Mika Waltari]] ja [[Väinö Linna]] ilmoittivat, etteivät pitäneet ''Juhannustanssien'' kohua herättäneitä kohtia jumalanpilkkana, ja pääministeri [[Johannes Virolainen]] kertoi mielipiteenään, että ”yhteiskunnalla pitäisi olla toisia keinoja tässä asiassa kuin rikoslaki”.<ref>Suurpää, s. 267.</ref> Borg-Sundman korosti myöhemmin useaan otteeseen, että eduskuntakysely ei ollut suunnattu yksinomaan Salaman kirjaa tai yleensäkään kaunokirjallisuutta kohtaan, vaan se koski ”aikamme moraalista nihilismiä” yleensä.<ref>Suurpää, s. 266.</ref>
Syytteen nostaminen sai julkisuudessa – varsinkin kulttuuripiireissä – myrskyisän vastaanoton. Kirjailija [[Pentti Saarikoski]] esitti vastalauseensa eroamalla kirkosta.<ref>Suurpää, s. 265.</ref> [[Mika Waltari]] ja [[Väinö Linna]] ilmoittivat, etteivät pitäneet ''Juhannustanssien'' kohua herättäneitä kohtia jumalanpilkkana, ja pääministeri [[Johannes Virolainen]] kertoi mielipiteenään, että ”yhteiskunnalla pitäisi olla toisia keinoja tässä asiassa kuin rikoslaki”.<ref>Suurpää, s. 267.</ref> Borg-Sundman korosti myöhemmin useaan otteeseen, että eduskuntakysely ei ollut suunnattu yksinomaan Salaman kirjaa tai yleensäkään kaunokirjallisuutta kohtaan, vaan se koski ”aikamme moraalista nihilismiä” yleensä.<ref>Suurpää, s. 266.</ref>


Helsingin [[hovioikeus]] tuomisti 20. syyskuuta 1966 Salaman jumalanpilkasta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja langetti [[Otava (kirjankustantamo)|Otavan]] kustantajalle [[Kari Reenpää]]lle 2000 markan sakkorangaistuksen. Kirjailija ja kustantamo menettivät rikoksen taloudellisen hyödyn valtiolle samoin kuin kirjan kappaleet, jotka määrättiin tuhottaviksi. Tuomitut valittivat tuomiosta [[Korkein oikeus (Suomi)|Korkeimpaan oikeuteen]], joka piti tuomion ennallaan mutta vapautti kustantajan sakkorangaistuksesta. Salamalle anottiin armahdusta [[Suomen kirjailijaliitto|Suomen kirjailijaliiton]] ja Suomen [[Pen-klubi]]n johdolla, ja presidentti [[Urho Kekkonen|Kekkonen]] armahti hänet 9. elokuuta 1968.<ref>Tarkka, s. 186–187.</ref>
Helsingin [[hovioikeus]] tuomitsi 20. syyskuuta 1966 Salaman jumalanpilkasta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja langetti [[Otava (kirjankustantamo)|Otavan]] kustantajalle [[Kari Reenpää]]lle 2000 markan sakkorangaistuksen. Kirjailija ja kustantamo menettivät rikoksen taloudellisen hyödyn valtiolle samoin kuin kirjan kappaleet, jotka määrättiin tuhottaviksi. Tuomitut valittivat tuomiosta [[Korkein oikeus (Suomi)|Korkeimpaan oikeuteen]], joka piti tuomion ennallaan mutta vapautti kustantajan sakkorangaistuksesta. Salamalle anottiin armahdusta [[Suomen kirjailijaliitto|Suomen kirjailijaliiton]] ja Suomen [[Pen-klubi]]n johdolla, ja presidentti [[Urho Kekkonen|Kekkonen]] armahti hänet 9. elokuuta 1968.<ref>Tarkka, s. 186–187.</ref>


Hannu Salaman puolustusasianajaja Kullervo Kemppinen on pitänyt tuomion kannalta ratkaisevana kirjettä, jonka Salama lähetti raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn 8. huhtikuuta 1965. Kirjeessään Salama sanoi halunneensa romaanillaan ”pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita”.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Kemppinen, Kullervo | Nimeke=Laamanni muistelee | Sivu=411 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-0-24358-2}}</ref>
Hannu Salaman puolustusasianajaja Kullervo Kemppinen on pitänyt tuomion kannalta ratkaisevana kirjettä, jonka Salama lähetti raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn 8. huhtikuuta 1965. Kirjeessään Salama sanoi halunneensa romaanillaan ”pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita”.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Kemppinen, Kullervo | Nimeke=Laamanni muistelee | Sivu=411 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-0-24358-2}}</ref>

Versio 14. lokakuuta 2013 kello 17.06
Tätä artikkelia on ehdotettu lupaavaksi artikkeliksi.
Lupaava artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Tämä artikkeli käsittelee Hannu Salaman kirjaa. Juhannustanssit on myös Dingon kappale vuodelta 1986.
Juhannustanssit
Kirjailija Hannu Salama
Kieli suomi
Genre romaani
Kustantaja Otava
Julkaistu 1964
Sivumäärä 245 s.
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Juhannustanssit on Hannu Salaman neljäs romaani ja hänen läpimurtoteoksensa. Sen julkaisi kustannusyhtiö Otava 7. lokakuuta 1964. Kirja kertoo maaseudulla pidetyistä juhannusjuhlista. Se kuvaa alkoholinkäyttöä ja sukupuolisuhteita, ja se sisältää humalaisen muurari Hiltusen pilkkasaarnan, joka loukkasi aikanaan uskonnollisia tunteita. Juhannustanssit synnytti ”Salama-sodaksi” kutsutun kirjasodan ja kulttuurikiistan, ja Salama sai syytteen jumalanpilkasta. Hänet tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen, mutta presidentti Kekkonen armahti hänet vuonna 1968.

Nykyään Juhannustanssit kuuluu suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin. Sen synnyttämä kulttuurikiista kertoo 1960-luvun poliittisesta ja aatteellisesta ilmapiiristä: vasemmistolainen nuoriso halusi kyseenalaistaa edellisen sukupolven arvot ja murtaa käsityksen taideteoksen yhtenäisestä tulkinnasta.

Aiheet ja tyyli

Juhannustanssit kertoo maaseudulla pidetyistä juhannusjuhlista ja ”nuorista kesäyön hullaannuttavina hämäränhetkinä”,[1] ja sen keskeisiä aiheita ovat alkoholi ja sukupuolisuhteet.[2] Tanssipaikalle saavutaan ja sieltä lähdetään linja-autolla, joka joutuu kirjan lopussa pahaan onnettomuuteen. Kirja on nopealiikkeinen, ja siinä on useita päähenkilöitä ja takaumia.[3] Salaman tuotannolle tyypillisesti kirjassa on paljon dialogia, ja siinä sekoittuvat korkea ja matala tyyli. Erityisesti uskonnollisten ja ”rahvaanomaisten” elementtien yhdistäminen loukkasi uskonnollisia tunteita.[4]

Kirjasta oli otettu vuosina 1964–1965 useita painoksia, mutta jumalanpilkkasyytteen jälkeen Otava julkaisi 1966 sensuroidun painoksen, josta oli poistettu osia humalaisen muurarin Hiltusen pilasaarnasta. Uusintapainokset ilmestyivät sensuroituina vuoteen 1990 asti.[5]

Vastaanotto

Salaman aikaisemmat teokset oli otettu kritiikeissä vastaan yleensä myönteisesti, eivätkä Juhannustanssien arviot poikenneet tästä yleislinjasta. Teosta pidettiin rivona, mutta todenmukaisena.[6] Myönteisimmin Juhannustansseista kirjoittivat päälehtien, kuten Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen arvostelijat.[7] Varauksellisesti tai kielteisesti suhtautuneista kriitikoistakin vain pari puuttui jumalanpilkkaan; enemmän kiinnitettiin huomiota kirjan ”rivouteen” ja ”ruokottomuuteen”, jonka katsottiin palvelevan enemmän kaupallisia kuin taiteellisia näkökohtia. Nils-Börje Stormbom ennakoi Vasabladetissa, että Juhannustanssit tulisi herättämään kiivaan väittelyn, mutta piti epätodennäköisenä, että sen pohjalta nostettaisiin syytettä jumalanpilkasta tai pornografisuudesta. ”Hyökkäys sitä vastaan ’moraalin’ nimissä olisi niin kyynistä teeskentelyä, että kieltäydyn uskomasta että edes tässä maassa kyettäisiin sellaiseen.”[8]

Teos synnytti laajan kulttuuri- ja sivistyskeskustelun. Esimerkiksi professori Urpo Harva syytti suomalaista kirjallisuutta epä-älyllisyydestä eikä halunnut hyväksyä Salaman sivistymätöntä totuudellisuutta: ”On vaikea kuvitella semmoista yhteiskuntaa, jossa julkaistaisiin kaikki, mikä vain on totta.”[9] Kirkollinen lehti Kotimaa totesi pääkirjoituksessaan, että Salaman kirja ”etsii Raamatun ja uskonarvojen rienaavuudessa vertaistaan uudessa kotimaisessa kaunokirjallisuudessa”.[10]

Arkkipiispa Martti Simojoki piti 11. marraskuuta 1964 kansanopistolaitoksen 75-vuotisjuhlissa puheen, jossa hän kiinnitti huomiota ”erään tämän syksyn romaanin” tapaan käsitellä Jeesusta ja Raamatun sanoja. Ennen puhettaan arkkipiispa oli käynyt Otavassa ehdottamassa muutamien arkojen kohtien, kuten romaanihenkilö Hiltusen pilasaarnan, poistamista romaanin uusista painoksista.[11] Simojoki ei kuitenkaan halunnut nostaa asiasta syytettä, eikä hänen mukaansa kirjan etiikka ollut ”aivan huono”, vaikka siinä käytetyt ilmaisut loukkasivatkin uskonnollisia ihmisiä.[12]

Jumalanpilkkasyyte

Kansanedustaja Margit Borg-Sundman teki 17. joulukuuta 1964 Juhannustansseista eduskuntakyselyn, jonka allekirjoitti 18 muuta kokoomuksen kansanedustajaa. Kirjelmässä kysyttiin: ”Onko Hallitus tietoinen siitä, että maassa julkaistaan lain vastaisesti jumalanpilkkaa esittävää ja sukupuolikuria loukkaavaa kirjallisuutta, ja jos on, aikooko Hallitus ryhtyä toimenpiteisiin tällaisen toiminnan lopettamiseksi?”.[13] Oikeusministeri J. O. Söderhjelm määräsi nostettavaksi syytteen jumalanpilkasta Salamaa ja kustannusyhtiö Otavaa vastaan tammikuussa 1965, ja juttu oli ensimmäisen kerran oikeudessa 25. helmikuuta 1965.[14]

Syytteen nostaminen sai julkisuudessa – varsinkin kulttuuripiireissä – myrskyisän vastaanoton. Kirjailija Pentti Saarikoski esitti vastalauseensa eroamalla kirkosta.[15] Mika Waltari ja Väinö Linna ilmoittivat, etteivät pitäneet Juhannustanssien kohua herättäneitä kohtia jumalanpilkkana, ja pääministeri Johannes Virolainen kertoi mielipiteenään, että ”yhteiskunnalla pitäisi olla toisia keinoja tässä asiassa kuin rikoslaki”.[16] Borg-Sundman korosti myöhemmin useaan otteeseen, että eduskuntakysely ei ollut suunnattu yksinomaan Salaman kirjaa tai yleensäkään kaunokirjallisuutta kohtaan, vaan se koski ”aikamme moraalista nihilismiä” yleensä.[17]

Helsingin hovioikeus tuomitsi 20. syyskuuta 1966 Salaman jumalanpilkasta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja langetti Otavan kustantajalle Kari Reenpäälle 2000 markan sakkorangaistuksen. Kirjailija ja kustantamo menettivät rikoksen taloudellisen hyödyn valtiolle samoin kuin kirjan kappaleet, jotka määrättiin tuhottaviksi. Tuomitut valittivat tuomiosta Korkeimpaan oikeuteen, joka piti tuomion ennallaan mutta vapautti kustantajan sakkorangaistuksesta. Salamalle anottiin armahdusta Suomen kirjailijaliiton ja Suomen Pen-klubin johdolla, ja presidentti Kekkonen armahti hänet 9. elokuuta 1968.[18]

Hannu Salaman puolustusasianajaja Kullervo Kemppinen on pitänyt tuomion kannalta ratkaisevana kirjettä, jonka Salama lähetti raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn 8. huhtikuuta 1965. Kirjeessään Salama sanoi halunneensa romaanillaan ”pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita”.[19]

Merkitys

Juhannustansseja on pidetty Hannu Salaman läpimurtoteoksena.[1] Kirjasta syntynyt kohu vaikutti Salaman psyykeen ja hänen kirjailijatyöhönsä. Oikeusprosessi aiheutti taloudellisia vaikeuksia ja yhteisöllisiä paineita, joita Salama purki etenkin 1960-luvun novelleissaan. Niiden päähenkilönä oli usein kirjailijan omakuva, ”ärhäkkä ja itsestääntietoinen” Harri Salminen. Nykyään Hannu Salama ja hänen tuotantonsa on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa kirjallisuudessa.[4] Tutkija Olli Löytyn mukaan Juhannustanssit on osa suomalaisen kirjallisuuden kaanonia, joka kuuluu esimerkiksi Turun yliopiston kirjallisuuden opintovaatimuksiin ja opiskelijoiden ”kirjalliseen yleissivistykseen”.[20]

”Salama-sota” ja muut 1960-luvun kirjasodat olivat poliittisia, ja ne kertovat ajankohtansa yhteiskunnallisista arvoista ja ajatusmaailmasta. Vasemmistolainen nuoriso kyseenalaisti edellisen sukupolven arvot, joita se piti vanhoillisina, eikä taideteoksen yhtenäinen tulkinta ollut enää mahdollista. Salaman armahdusta voidaan pitää merkkinä siitä, että yksilön sananvapaus asetettiin etusijalle siihen nähden, aiheuttiko se mahdollisesti jollekulle toiselle mielipahaa.[5] Kohu johti lopulta rikoslain 10. luvun uusimiseen siten, että normaalirangaistukseksi julkisesta jumalanpilkasta tuli sakko tai enintään kahden vuoden vankeus. Aiemmin siitä oli seurannut vankeus tai enintään neljän vuoden kuritushuonetuomio. Eduskunta hyväksyi lainmuutoksen vuonna 1971.[21]

Juhannustansseista on dramatisoitu kaksi tv-elokuvaa vuosina 1971 ja 1983[1] ja näytelmä vuonna 1998.[2] Teoksen synnyttämää kulttuurikiistaa kuvataan kaksiosaisessa TV-elokuvassa Katso ihmistä.[22]

Lähteet

  • Suurpää, Matti: Kirjallisuus ja moraali − "Salamasota", s. 260–271. Mitä missä milloin, kansalaisen vuosikirja 1966. Helsinki: Otava, 1965.
  • Tarkka, Pekka: Salama. Helsinki: Otava, 1973.

Viitteet

  1. ↑ a b c Juhannustanssit Kirjasampo. Kirjastot.fi. Viitattu 13.10.2013.
  2. ↑ a b Hannu Salama - Juhannustanssit Näytelmät.fi. Viitattu 13.10.2013.
  3. ↑ Paavilainen, Matti: Kritiikin klassikot. Hannu Salama: Juhannustanssit Helsingin Sanomat. 7.10.1964 (Julkaistu uudelleen 17.11.2008). Viitattu 13.10.2013.
  4. ↑ a b Niemi, Juhani: Salama, Hannu (1936–) Kansallisbiografia. 9.10.2006. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.10.2013.
  5. ↑ a b Miksi Hannu Salaman romaani Juhannustanssit aiheutti suurta kohua? Kysy.fi. 10.11.2006. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 13.10.2013.
  6. ↑ Tarkka, s. 162–163.
  7. ↑ Suurpää, s. 261.
  8. ↑ Suurpää, s. 261−262.
  9. ↑ Tarkka, s. 195
  10. ↑ Tarkka, s. 166.
  11. ↑ Tarkka, s. 165–166.
  12. ↑ Lauha, Aila: Simojoki, Martti (1908–1999) Kansallisbiografia. 16.9.1997 (päivitetty 27.8.2012). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.10.2013.
  13. ↑ Valtiopäivät 1964, asiakirja V. Kysymys No: 186
  14. ↑ Nykänen, Elina (2001). Salamasota: arvomaailmojen ristiriita Juhannustanssit-kohussa 60-luvulla. Suomen historian pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto [1].
  15. ↑ Suurpää, s. 265.
  16. ↑ Suurpää, s. 267.
  17. ↑ Suurpää, s. 266.
  18. ↑ Tarkka, s. 186–187.
  19. ↑ Kemppinen, Kullervo: Laamanni muistelee, s. 411. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24358-2.
  20. ↑ Löytty, Olli: Kirjallisuuden kansallinen kaanon 25.3.2010. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 13.10.2013.
  21. ↑ Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 126. Helsinki: Otava, 1971.
  22. ↑ Katso ihmistä 1-2 YLE.fi. Viitattu 13.10.2013.

Kirjallisuutta

  • Margit Borg-Sundman: Yhden naisen sota. Helsinki: Kirjapaja, 1977. ISBN 951-621-185-2.
  • Kemppinen, Kullervo: Laamanni muistelee, s. 410–412. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24358-2.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juhannustanssit&oldid=13592249”