Ero sivun ”Juhannustanssit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
25 952 muokkausta
kirjaseurannasta lisää tekstiä
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
25 952 muokkausta
p →‎Merkitys: ref fix
Rivi 53: Rivi 53:
"Salama-sota" johti lopulta rikoslain 10. luvun uusimiseen siten, että normaalirangaistukseksi julkisesta jumalanpilkasta tuli sakko tai enintään kahden vuoden vankeus. Aiemmin siitä oli seurannut vankeus tai enintään neljän vuoden [[kuritushuone]]tuomio. Eduskunta hyväksyi lainmuutoksen kuitenkin vasta vuonna 1971.<ref> Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 126. Helsinki: Otava, 1971.</ref> ''Juhannustanssien'' uusintapainokset ilmestyivät sensuroituina vuoteen [[1990]] asti.<ref name="KS">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kirjaseuranta.fi/Hannu_Salama/Juhannustanssit/ | Nimeke = Kirjaesittely: Juhannustanssit, Hannu Salama| Julkaisu = Kirjaseuranta.fi| Viitattu = 13.10.2013 }}</ref>
"Salama-sota" johti lopulta rikoslain 10. luvun uusimiseen siten, että normaalirangaistukseksi julkisesta jumalanpilkasta tuli sakko tai enintään kahden vuoden vankeus. Aiemmin siitä oli seurannut vankeus tai enintään neljän vuoden [[kuritushuone]]tuomio. Eduskunta hyväksyi lainmuutoksen kuitenkin vasta vuonna 1971.<ref> Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 126. Helsinki: Otava, 1971.</ref> ''Juhannustanssien'' uusintapainokset ilmestyivät sensuroituina vuoteen [[1990]] asti.<ref name="KS">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kirjaseuranta.fi/Hannu_Salama/Juhannustanssit/ | Nimeke = Kirjaesittely: Juhannustanssit, Hannu Salama| Julkaisu = Kirjaseuranta.fi| Viitattu = 13.10.2013 }}</ref>


''Juhannustansseja'' on pidetty Hannu Salaman läpimurtoteoksena.<ref name="KS"> Kirjasta syntynyt kohu vaikutti Salaman psyykeen ja hänen kirjailijatyöhönsä. Oikeusprosessi aiheutti taloudellisia vaikeuksia ja yhteisöllisiä paineita, joita Salama purki etenkin 1960-luvun novelleissaan. Niiden päähenkilönä oli usein kirjailijan omakuva, "ärhäkkä ja itsestääntietoinen" Harri Salminen. Nykyään Hannu Salama ja hänen tuotantonsa on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa kirjallisuudessa.<ref name="KB">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kansallisbiografia.fi.ezproxy.jyu.fi/kb/artikkeli/4832/ | Nimeke = Salama, Hannu (1936–)| Tekijä = Niemi, Juhani | Julkaisu = Kansallisbiografia| Ajankohta = 9.10.2006| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Viitattu = 13.10.2013}}</ref> Kirjallisuudentutkija [[Olli Löytty|Olli Löytyn]] mukaan Juhannustanssit on osa kaanonia, joka kuuluu esimerkiksi Turun yliopiston kirjallisuuden opintovaatimuksiin ja opiskelijoiden "kirjalliseen yleissivistykseen".<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/?5426_a=comments&5426_m=6276&s=3242 | Nimeke = Kirjallisuuden kansallinen kaanon| Tekijä = Löytty, Olli| Ajankohta = 25.3.2010| Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus| Viitattu = 13.10.2013}}</ref>
''Juhannustansseja'' on pidetty Hannu Salaman läpimurtoteoksena.<ref name="KS"/> Kirjasta syntynyt kohu vaikutti Salaman psyykeen ja hänen kirjailijatyöhönsä. Oikeusprosessi aiheutti taloudellisia vaikeuksia ja yhteisöllisiä paineita, joita Salama purki etenkin 1960-luvun novelleissaan. Niiden päähenkilönä oli usein kirjailijan omakuva, "ärhäkkä ja itsestääntietoinen" Harri Salminen. Nykyään Hannu Salama ja hänen tuotantonsa on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa kirjallisuudessa.<ref name="KB">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kansallisbiografia.fi.ezproxy.jyu.fi/kb/artikkeli/4832/ | Nimeke = Salama, Hannu (1936–)| Tekijä = Niemi, Juhani | Julkaisu = Kansallisbiografia| Ajankohta = 9.10.2006| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Viitattu = 13.10.2013}}</ref> Kirjallisuudentutkija [[Olli Löytty|Olli Löytyn]] mukaan Juhannustanssit on osa kaanonia, joka kuuluu esimerkiksi Turun yliopiston kirjallisuuden opintovaatimuksiin ja opiskelijoiden "kirjalliseen yleissivistykseen".<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/?5426_a=comments&5426_m=6276&s=3242 | Nimeke = Kirjallisuuden kansallinen kaanon| Tekijä = Löytty, Olli| Ajankohta = 25.3.2010| Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus| Viitattu = 13.10.2013}}</ref>


[[Yrjö Juhani Renvall]] dramatisoi romaanista näytelmän vuonna 1998.<ref>http://www.naytelmat.fi/index.php?view=writer&id=724&pid=1563</ref> Salama-sodasta on tehty kaksiosainen TV-elokuva ''Katso ihmistä''. Sen on käsikirjoittanut [[Kari Hukkila]] ja ohjannut [[Kari Paljakka]]. Hannu Salamaa esittää [[Juho Milonoff]].<ref>[http://yle.fi/vintti/ohjelmat.yle.fi/kotikatsomo2/katso_ihmista.html]</ref>
[[Yrjö Juhani Renvall]] dramatisoi romaanista näytelmän vuonna 1998.<ref>http://www.naytelmat.fi/index.php?view=writer&id=724&pid=1563</ref> Salama-sodasta on tehty kaksiosainen TV-elokuva ''Katso ihmistä''. Sen on käsikirjoittanut [[Kari Hukkila]] ja ohjannut [[Kari Paljakka]]. Hannu Salamaa esittää [[Juho Milonoff]].<ref>[http://yle.fi/vintti/ohjelmat.yle.fi/kotikatsomo2/katso_ihmista.html]</ref>


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 13. lokakuuta 2013 kello 16.04

Tämä artikkeli käsittelee Hannu Salaman kirjaa. Juhannustanssit on myös Dingon kappale vuodelta 1986.
Juhannustanssit
Kirjailija Hannu Salama
Kieli suomi
Genre romaani
Kustantaja Otava
Julkaistu 1964
Sivumäärä 245 s.
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Juhannustanssit on kirjailija Hannu Salaman romaani, jonka Otava julkaisi 7. lokakuuta 1964. Teos synnytti "Salama-sodaksi" kutsutun kirjasodan ja kulttuurikiistan, jota puitiin oikeudessa vuosina 1965–68. Oikeudessa Salamaa syytettiin jumalanpilkasta ja hänet tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen "harkitusta Jumalan pilkasta". Tasavallan presidentti Urho Kekkonen armahti hänet vuonna 1968.

Romaanin sisältö

Juhannustanssit kertoo maaseudulla pidetyistä juhannusjuhlista. Kirjassa on monta näkökulmahenkilöä, joiden jokaisen juhannuskokemusta seurataan. Maaseudun väki ja kaupunkiin muuttaneet paikkakuntalaiset kohtaavat, juopottelevat, tanssivat, yrittävät polttaa kokkoa ja aiheuttavat pienen metsäpalon. Kirjan lopussa on kolari, kun bussi ja henkilöautot ajavat aamuyöllä pois tanssilavalta. Muutamaa takaumaa lukuun ottamatta tapahtumat sijoittuvat yhden vuorokauden ajalle. Varsinaista juonta romaanissa ei ole vaan se koostuu pienistä episodeista.

Salaman tuotannolle tyypillisesti myös Juhannustansseissa sekoittuvat korkea ja matala tyyli, ja humalaisen pilasaarnassa yhdistetään uskonnollisia ja "rahvaanomaisia" elementtejä. Erityisesti tämä loukkasi uskonnollisia tunteita.[1] Jumalanpilkkasyyte koski kuvausta, jossa muurari Hiltunen pitää juovuspäissään pilasaarnan laittaen "kätensä rinnalle ristiin ja puhui rintaäänellä kuin olisi messunnut".[2]

Vastaanotto

Salaman aikaisemmat teokset - hänen ensimmäinen romaaninsa Se tavallinen tarina (1961), novellikokoelma Lomapäivä (1962) ja runoteos Puu balladin haudalla (1963) - oli otettu kritiikeissä vastaan yleensä myönteisesti, joskus innostuneesti. Juhannustanssien arviot (yhteensä 43 sanomalehtiarvostelua) eivät poikenneet myönteisestä yleislinjasta. Teosta pidettiin totuudellisena, se oli rietas, mutta tosi.[3] Myönteisimmin Juhannustansseista kirjoittivat päälehtien, mm. Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen arvostelijat. Vain viisi arvioijaa suhtautui teokseen kauttaaltaan kielteisesti ja heistäkin osa myönsi Salaman lahjakkuuden. [4] Teos synnytti laajan kulttuuri- ja sivistyskeskustelen, johon osallistunut Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen professori Urpo Harva syytti suomalaista kirjallisuutta epä-älyllisyydestä sanomalehti Uudessa Suomessa eikä halunnut hyväksyä Salaman sivistymätöntä totuudellisuutta: "On vaikea kuvitella semmoista yhteiskuntaa, jossa julkaistaisiin kaikki, mikä vain on totta".[5]

Juhannustansseja varauksellisesti tai kielteisesti arvostelleista kriitikoista – mm. Savon Sanomissa, Satakunnan Kansassa, Kauppalehdessä ja Kansan Uutisissa − vain pari puuttui sittemmin keskeiseksi muodostuneeseen jumalanpilkkaan; enemmän kiinnitettiin huomiota kirjan "rivouteen" ja "ruokottomuuteen", jonka katsottiin palvelevan enemmän kaupallisia kuin taiteellisia näkökohtia. Savon Sanomien kriitikon Aarre Huuskosen mielestä Salama oli päästänyt romaaninsa käsistään "raakileena": "Pitempi miettimisaika olisi kenties merkinnyt itsekritiikin kasvamista, taiteellisten näkökohtien voittoa kaupallisista, sanalla sanoen parempaa romaania." Nils-Börje Stormbom ennusti Vasabladetissa, että Juhannustanssit tulee herättämään kiivaan väittelyn, mutta piti epätodennäköisenä, että sen pohjalta nostettaisiin syytettä jumalanpilkasta tai pornografisuudesta: "Hyökkäys sitä vastaan 'moraalin' nimissä olisi niin kyynistä teeskentelyä, että kieltäydyn uskomasta että edes tässä maassa kyettäisiin sellaiseen." [6]

Kirkollinen lehti Kotimaa kysyi pääkirjoituksessaan "Rienausta kiiltokansissa" 16. lokakuuta 1964, "missä on Juhannustanssien kirjoittajan ja kustantajan yleisen kehtaamisen raja" ja totesi, että Salaman kirja "etsii Raamatun ja uskonarvojen rienaavuudessa vertaistaan uudessa kotimaisessa kaunokirjallisuudessa". Pääkirjoituksessa ei esitetty sensuurivaatimusta, sitä pidettiin "diktatuuriratkaisuna", mutta vihjattiin kustantamon itsesensuuriin, joka olisi sivistysvaltion ratkaisu [7].

Arkkipiispa Martti Simojoki tuomitsi Salaman kirjan 11. marraskuuta 1964 pitämässään puheessa kansanopistolaitoksen 75-vuotisjuhlissa. Mainitsematta Salaman romaania nimeltä hän kiinnitti puheessaan huomiota "erään tämän syksyn romaanin" tapaan tarkastella "Raamatun sanoja ja itse Jeesuksen persoonaa". Juhlapuhe julkaistiin seuraavana päivänä parissa kymmenessä sanomalehdessä ympäri Suomen. Ennen puhettaan arkkipiispa oli käynyt Otavassa ehdottamassa muutamien arkojen kohtien (romaanihenkilö Hiltusen pilasaarnan) poistamista romaanin uusista painoksista.[8] Simojoki itse ei kuitenkaan halunnut nostaa asiasta syytettä, eikä hänen mukaansa kirjan etiikka ollut "aivan huono", vaikka siinä käytetyt ilmaisut olivatkin loukanneet uskonnollisia ihmisiä.[9]

Jumalanpilkkasyyte

17. joulukuuta 1964 kansanedustaja Margit Borg-Sundman teki asiasta eduskuntakyselyn, jonka allekirjoitti 18 muuta kokoomuksen kansanedustajaa. Kirjelmässä kysyttiin: "Onko Hallitus tietoinen siitä, että maassa julkaistaan lain vastaisesti jumalanpilkkaa esittävää ja sukupuolikuria loukkaavaa kirjallisuutta, ja jos on, aikooko Hallitus ryhtyä toimenpiteisiin tällaisen toiminnan lopettamiseksi?".[10] Samoihin aikoihin oikeusministeriölle oli jätetty Viidennen herätysliikkeen allekirjoittama kirjelmä, jossa esitettiin toimenpiteitä Juhannustanssien johdosta.

Ensimmäisen kerran jumalanpilkkapykälien soveltamisen mahdollisuuden Salaman kirjaan oli esittänyt sanomalehti Uuden Suomen nimimerkki Tuomari vedoten Jumalan lakiin: "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka Hänen nimensä turhaan lausuu".[11]

Oikeusministeri J. O. Söderhjelm määräsi nostettavaksi syytteen jumalanpilkasta Salamaa ja kustannusyhtiö Otavaa vastaan tammikuussa 1965 ja juttu oli ensimmäisen kerran oikeudessa 25. helmikuuta 1965.[12] Jutun syyttäjänä toimi Helsingin kaupunginviskaali Timo Larkovuo. Hannu Salamaa avusti varatuomari Kullervo Kemppinen ja Otavan toimitusjohtajaa, vuorineuvos Kari Reenpäätä varatuomari Heikki Borenius. Syyttäjä vaati rikoslain 10. luvun 1. pykälän nojalla Salamalle ja Reenpäälle rangaistusta tahallisesta jumalanpilkasta. Syytetyt ja heidän asianajajansa kiistivät syytteet.

Syytteen nostaminen Salamaa vastaan sai julkisuudessa – varsinkin kulttuuripiireissä – myrskyisän vastaanoton. Kirjailija Pentti Saarikoski esitti vastalauseensa eroamalla kirkosta. [13] Muiden muassa kirjailijat Mika Waltari ja Väinö Linna eivät pitäneet antamissaan lausunnoissa Juhannustanssien kohua herättäneitä kohtia jumalanpilkkana. Pääministeri Johannes Virolainen kommentoi syytettä sanomalla olevansa henkilökohtaisesti sitä mieltä, että "yhteiskunnalla pitäisi olla toisia keinoja tässä asiassa kuin rikoslaki". Myös arkkipiispa Martti Simojoki sanoi vierastavansa ajatusta, että "oikeusistuin ratkaisee asioita, joissa kansalaisten vapaan mielipiteenmuodostuksen pitäisi kyetä terveeseen reaktioon". [14] Toisaalta eduskuntakyselyn muotoilija ja ensimmäinen allekirjoittaja, kansanedustaja Margit Borg-Sundman ilmaisi Nya Pressenille antamassaan haastattelussa tyytyväisyytensä siitä, että Jumalaa oli todettu pilkatun, mutta piti valitettavana, ettei Juhannustanssien ollut katsottu loukkaavan sukupuolikuria ja siveellisyyttä. Borg-Sundman korosti myöhemmin useaan otteeseen, että hänen alulle panemansa eduskuntakysely ei ollut suunnattu yksinomaan Salaman kirjaa vastaan eikä yleensäkään taidekirjallisuutta kohtaan, vaan "aikamme moraalista nihilismiä" vastaan kokonaisuudessaan; hän mainitsi Juhannustanssien ohella etenkin Ylioppilaslehdessä esiintyneen kirjoittelun. Borg-Sundman sanoi toimivansa asiassa sen vakaumuksen mukaan, jonka hänen toimintansa Moraalisen varustautumisen (MRA) piirissä oli hänelle antanut.[15]

Helsingin raastuvanoikeus päätti asian käsittelyn 17. kesäkuuta 1965 ja siirsi jutun asiakirjat Helsingin hovioikeudelle. 20. syyskuuta 1966 hovioikeus tuomitsi Salaman jumalanpilkasta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Kustannusyhtiö Otavan kustantaja Kari Reenpäälle langetettiin 2000 markan sakkorangaistus ajattelemattomuudesta tehdystä jumalanpilkasta. Kirjailija ja kustantamo menettivät rikoksen taloudellisen hyödyn valtiolle samoin kuin kirjan kappaleet, jotka määrättiin tuhottaviksi. Otava julkaisi samana syksynä Juhannustanssien uuden, sensuroidun painoksen, josta oli poistettu osia Hiltusen pilasaarnasta (ks. alla). Tuomitut valittivat tuomiosta Korkeimpaan oikeuteen, joka piti tuomion ennallaan, mutta vapautti kustantajan sakkorangaistuksesta. Suomen kirjailijaliiton ja Suomen Pen-klubin johdolla Salamalle anottiin armahdusta. Elokuun 9. 1968 presidentti Kekkonen armahti hänet. [16]

Hannu Salaman puolustusasianajaja Kullervo Kemppinen on pitänyt tuomion muodostumisen kannalta ratkaisevana tekijänä kirjettä, jonka Salama lähetti raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn 8. huhtikuuta 1965. Salama ei itse saapunut kyseiseen istuntoon. Kirjeessään Salama sanoi halunneensa romaanillaan "pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita". Kemppinen katsoo Salaman näin myöntäneen oikeaksi häntä vastaan nostetun syytteen ja käytännössä "antaneen potkut asianajajalleen". Kemppisen mukaan Salama oli alun perinkin suhtautunut oikeudenkäyntiin innottomasti.[17]

Merkitys

"Salama-sota" johti lopulta rikoslain 10. luvun uusimiseen siten, että normaalirangaistukseksi julkisesta jumalanpilkasta tuli sakko tai enintään kahden vuoden vankeus. Aiemmin siitä oli seurannut vankeus tai enintään neljän vuoden kuritushuonetuomio. Eduskunta hyväksyi lainmuutoksen kuitenkin vasta vuonna 1971.[18] Juhannustanssien uusintapainokset ilmestyivät sensuroituina vuoteen 1990 asti.[19]

Juhannustansseja on pidetty Hannu Salaman läpimurtoteoksena.[19] Kirjasta syntynyt kohu vaikutti Salaman psyykeen ja hänen kirjailijatyöhönsä. Oikeusprosessi aiheutti taloudellisia vaikeuksia ja yhteisöllisiä paineita, joita Salama purki etenkin 1960-luvun novelleissaan. Niiden päähenkilönä oli usein kirjailijan omakuva, "ärhäkkä ja itsestääntietoinen" Harri Salminen. Nykyään Hannu Salama ja hänen tuotantonsa on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa kirjallisuudessa.[1] Kirjallisuudentutkija Olli Löytyn mukaan Juhannustanssit on osa kaanonia, joka kuuluu esimerkiksi Turun yliopiston kirjallisuuden opintovaatimuksiin ja opiskelijoiden "kirjalliseen yleissivistykseen".[20]

Yrjö Juhani Renvall dramatisoi romaanista näytelmän vuonna 1998.[21] Salama-sodasta on tehty kaksiosainen TV-elokuva Katso ihmistä. Sen on käsikirjoittanut Kari Hukkila ja ohjannut Kari Paljakka. Hannu Salamaa esittää Juho Milonoff.[22]

Lähteet

  • Pekka Tarkka: Salama. Helsinki: Otava, 1973.

Viitteet

  1. ↑ a b Niemi, Juhani: Salama, Hannu (1936–) Kansallisbiografia. 9.10.2006. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.10.2013.
  2. ↑ Salama, Hannu (1964).
  3. ↑ Tarkka, s. 162–163.
  4. ↑ Mitä missä milloin, kansalaisen vuosikirja 1966, s. 261. Helsinki: Otava, 1965.
  5. ↑ Tarkka, s. 195
  6. ↑ Mitä missä milloin 1966, s. 261−262.
  7. ↑ Tarkka, s. 166.
  8. ↑ Tarkka, s. 165–166.
  9. ↑ Lauha, Aila: Simojoki, Martti (1908–1999) Kansallisbiografia. 16.9.1997 (päivitetty 27.8.2012). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.10.2013.
  10. ↑ Valtiopäivät 1964, asiakirja V. Kysymys No: 186
  11. ↑ Tarkka, s. 173.
  12. ↑ Nykänen, Elina (2001). Salamasota: arvomaailmojen ristiriita Juhannustanssit-kohussa 60-luvulla. Suomen historian pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto [1].
  13. ↑ Mitä missä milloin 1966, s. 265.
  14. ↑ Mitä missä milloin 1966, s. 267.
  15. ↑ Mitä missä milloin 1966, s. 266.
  16. ↑ Tarkka, s. 186–187.
  17. ↑ Kullervo Kemppinen: Laamanni muistelee, s. 411. Porvoo: WSOY, 2000.
  18. ↑ Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 126. Helsinki: Otava, 1971.
  19. ↑ a b Kirjaesittely: Juhannustanssit, Hannu Salama Kirjaseuranta.fi. Viitattu 13.10.2013.
  20. ↑ Löytty, Olli: Kirjallisuuden kansallinen kaanon 25.3.2010. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 13.10.2013.
  21. ↑ http://www.naytelmat.fi/index.php?view=writer&id=724&pid=1563
  22. ↑ [2]

Kirjallisuutta

  • Matti Suurpää: Kirjallisuus ja moraali − "Salamasota", s. 260–271. Mitä missä milloin, kansalaisen vuosikirja 1966. Helsinki: Otava, 1965.
  • Margit Borg-Sundman: Yhden naisen sota. Helsinki: Kirjapaja, 1977. ISBN 951-621-185-2.
  • Kemppinen, Kullervo: Laamanni muistelee, s. 410–412. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24358-2.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juhannustanssit&oldid=13589977”