General Dynamics F-16 Fighting Falcon

F-16 Fighting Falcon
Kuvaus
Lentokonetyyppi	Hävittäjä
Miehistö	1
Ensilento	14. helmikuuta 1974
Palveluskäyttöön	1979
Valmistaja	General Dynamics Lockheed Martin
Mittasuhteet
Pituus	15,03 m
Kärkiväli	9,45 m
Korkeus	5,09 m
Siipipinta-ala	27.87 m²
Paino
Tyhjäpaino	8 272 kg
Lastattuna	12 000 kg
Suurin lentoonlähtöpaino	16 875 kg
Voimanlähde
Moottori	Pratt & Whitney F100-PW-129 tai General Electric F110-GE-129
Työntövoima ilman jälkipoltinta	Pratt & Whitney 65 kN, General Electric 76 kN
Työntövoima jälkipolttimella	Pratt & Whitney 106 kN, General Electric 129 kN
Suorituskyky
Huippunopeus	2 145 km/h 12 190 m:n korkeudella
Toimintasäde	>3,900 km
Lakikorkeus	15 240 m
Nousunopeus	254 m/s
Siipikuorma	431 kg/m²
Työntövoima/painosuhde	F100 moottorilla: 0.898, F110 moottorilla: 1.095
Aseistus
Tykit	1× 20 mm M61 Vulcan gatling-kanuuna, 511 laukausta
Pommit	2× CBU-87 Combined Effects Munition 2× CBU-89 Gator mine 2× CBU-97 Sensor Fuzed Weapon Wind Corrected Munitions Dispenser 4× GBU-10 Paveway II 6× GBU-12 Paveway II 6× Paveway-sarjan laser-ohjatut pommit 4× JDAM 4× Mark 84 yleispommit 8× Mark 83 GP pommit 12× Mark 82 GP pommit B61 atomipommi
Ohjukset	Ilmasta-ilmaan ohjukset: 2× AIM-7 Sparrow tai 6× AIM-9 Sidewinder tai 6× IRIS-T tai 6× AIM-120 AMRAAM tai 6× Python-4 Ilmasta-maahan ohjukset: 6× AGM-45 Shrike tai 6× AGM-65 Maverick tai 4× AGM-88 HARM Laivoja vastaan-ohjukset: 2× AGM-84 Harpoon tai 4× AGM-119 Penguin
Raketit	2¾ in (70 mm) CRV7
Ääriviivat

General Dynamics/Lockheed Martin F-16 Fighting Falcon on kevyeksi, halvaksi ja ketteräksi suunniteltu moderni yhdysvaltalaisvalmisteinen hävittäjälentokone. F-16 on yksi menestyneimmistä länsimaisista koneista, sitä on valmistettu yli 4 400 vuodesta 1976 lähtien ja se on palvellut 25 maan ilmavoimissa.

F-16 Fighting Falcon

Historia

F-16 on lähtöisin Yhdysvaltain puolustusministeriön vuonna 1974 julkaisemista spesifikaatioista, joilla etsittiin Yhdysvaltain ilmavoimille ja NATO:lle F-4 Phantom-hävittäjälentokoneelle seuraajaa tarjouskilpailun avulla. Kaksi lentokonetta kilpaili konseptivaiheessa: General Dynamics YF-16-mallilla ja Northrop YF-17 Cobra-mallilla. F-16 valittiin näistä kahdesta. Kaksimoottorista YF-17:stä ei hylätty, sen pääurakoitsija vaihtui McDonnell-Douglas-yhtiöksi ja koneesta kehitettiin F/A-18 Hornet Yhdysvaltain laivastolle.

F-16:a ei suunniteltu teknologiseksi edelläkävijäksi tai suuren asevalikoiman sisältäväksi järjestelmäksi, vaan edulliseksi hävittäjäksi, joka olisi kykenevä suorittamaan erinäisiä tehtävätyyppejä ja pitämään yllä taisteluvalmiutta kellon ympäri täydentäen ilmavoimien kalliimpaa F-15-konetyyppiä. Tästä huolimatta se oli yksi ensimmäisiä fly-by-wire-järjestelmää käyttäviä hävittäjäkoneita.

Tämä erottaa F-16:n edeltäjistään, joista monia joko ei ollut suunniteltu kaikkiin sääolosuhteisiin (F-104), tai ne olivat kalliita tai suunniteltu laivaston lentotukialustoimintaan (F-14). Sileät, aggressiiviset linjat yhdistettynä nopeaan käsittelyyn antoivat nopeasti koneelle lempinimen Viper (kyykäärme) sen lentäjien keskuudessa.

Tiedosto:F16 Dscf3555.jpg

Suunnittelun kannalta F-16 on lähempänä hävittäjää kuin rynnäkkökonetta. Se on pieni ja ketterä, ja sen ohjaamo on suunniteltu lentäjän näkökenttää ajatellen – tämä on elintärkeä ominaisuus ilmataistelun aikana. Koneen suunnittelussa vakautta on heikennetty ja ketteryyttä parannettu siirtämällä aerodynaaminen keskus lähelle painopistettä, mikä pienentää myös ilmanvastusta. Tietokoneen ohjaama fly-by-wire pitää koneen tasapainossa. Ilmataistelua varten F-16 on varustettu M61 Vulcan -tykillä ja ilmataisteluohjuksilla. F-16 voi kuitenkin suorittaa tarvittaessa ilmatukitehtäviä. Tätä tehtävää varten se voidaan varustaa ohjuksilla tai pommeilla.

Aluksi F-16:sta valmistettiin kahta mallia: A (taisteluversio) ja B (kaksipaikkainen, harjoitustarkoituksiin). F-16A nousi ilmaan ensimmäistä kertaa joulukuussa 1976; ensimmäinen kone toimitettiin Yhdysvaltojen Ilmavoimille tammikuussa 1979. 1980-luvulla paremmalla avioniikalla ja moottorilla varustetut F-16C/D-variantit syrjäyttivät vanhemmat F-16A/B-mallit. F-16A-koneita on 2000-luvulle tullessa poistettu käytöstä niiden käyttötuntien tullessa täyteen.

Suuren levinneisyytensä takia F-16:t ovat osallistuneet muutamiin konflikteihin, joista useimmat Lähi-idässä. Vuonna 1981 4 israelilaista F-16-hävittäjää osallistui hyökkäykseen, jossa tuhottiin Osirakin ydinvoimala lähellä Bagdadia. Seuraavana vuonna Libanonin miehityksen aikana israelilaiset F-16:t joutuivat usein taisteluun syyrialaisten lentokoneiden kanssa ja voittivat yhtä kertaa lukuun ottamatta. Israelin F-16-koneita käytettiin myöhemmin rynnäkkökoneenakin Libanonissa sijainneita kohteita vastaan. Persianlahden sodan aikana liittoutuneiden ilmavoimien F-16:t osallistuivat iskuihin Irakia vastaan.

Monien muiden hävittäjäkoneiden tavoin F-16:tta on menetetty runsaasti lähinnä erilaisissa onnettomuuksissa. Vuosina 1975–2003 koneita on tuhoutunut 272 kappaletta.

F-16 koneet korvataan tulevaisuudessa modernimmalla F-35 mallilla.

Versiot

F-16XL

• F-16A/B – alkuperäinen versio
• F-16C/D – paranneltu avioniikka ja moottori
• F-16E/F – perustuu F-16C/D-malliin, erikoispiirteinä suojapinnoitetut polttoainetankit, parannellut tutka- ja avioniikkajärjestelmät, mallia on myyty vain Arabiemiirikunnille.
• F-16ADF – päivitetty F-16A/B, joka on Yhdysvaltain Kansalliskaartin käytössä
• F-16I – kehittyneempi avioniikka, valmistettu Israelille
• F-16XL – NASA:n käyttämä deltasiipiversio ilmailututkimustyöhön
• F-2A/B(FS-X) – muokattu versio, valmistettu Japanissa Mitsubishin toimesta
• RF-16C/F-16R – tiedustelumalli

F-16 -tyypit

Valmistusmäärä helmikuuhun 2010 mennessä 4428

Prototyypit ja kehitysmallit

• YF-16, 1974 kaksi prototyyppiä kokeisiin YF-17:a vastaan, 1975 kahdeksan kappaletta hyväksyttyä tyyppiä, jotka toimitettiin 1976.
• F-16A, moottori PW F100-PW-200, 6 yksikköä, F-16XL/A ja NF-16A

F-16A ja F-16B -tuotantosarjat

• F-16B, 2 yksikköä, F-16XL/B

• F-16A Block 1, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16B Block 1, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16A Block 5, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16B Block 5, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16A Block 10, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16B Block 10, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16A Block 15, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 15 ADF (Air Defence Fighter)
• F-16B Block 15, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 15 ADF (Air Defence Fighter)
• F-16A Block 15 OCU, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16B Block 15 OCU, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16A Block 20, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16B Block 20, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)

F-16C - ja F-16D -tuotantosarjat

Yksipaikkaisen F-16C:n ja kaksipaikaisen F-16D:n ensimmäinen moottori oli Pratt & Whitney F100, jossa on jälkipoltin. Kuitenkin kustannusten säästämiseksi Yhdysvaltain ilmavoimat aloitti 1984 Alternative Fighter Engine -ohjelman, jonka tarkoituksena oli löytää muilta mahdollisia moottoreita. Kilpailun voitti General Electric F110, jolla on varustettu lopulta 86% Yhdysvaltain ilmavoimien F-16C - tai F-16D -hävittäjistä.

Block 25

• F-16C Block 25, moottori PW F100-PW-220E
• F-16D Block 25, moottori PW F100-PW-220E

Block 30 ja Block 32

Johtuen siitä, että Alternative Fighter Engine -ohjelman F-16C:n ja F-16D:n osalta voitti General Electric F110, jossa on 17.8 kN enemmän työntövoimaa kuin Pratt & Whitney F100:ssa, F-16C Block 30:ssä ja F-16D Block 32:ssa ovat tavallista ("small mouth inlet";Normal Shock Inlet) suuremmat ("large mouth inlet"; Modular Common Inlet Duct) ilmanottoaukot kuin F-16A:ssa ja F-16B:ssä, jotka käyttävät Pratt & Whitney F100:a.

F110-GE-100:n työntövoima on 28,000 lbf (125 kN), kun taas myöhemmän F110-GE-129:n 29,400 lbf (131 kN) ja sen jälkeen valmistetun F110-GE-132:n 32,000 lbf (142 kN).

• F-16C Block 30, moottori GE F110-GE-100
• F-16D Block 30, moottori GE F110-GE-100
• F-16C Block 32, moottori PW F100-PW-220E
• F-16D Block 32, moottori PW F100-PW-220E
• F-16C Block 40, moottori GE F110-GE-100
• F-16D Block 40, moottori GE F110-GE-100
• F-16C Block 42, moottori PW F100-PW-220E
• F-16D Block 42, moottori PW F100-PW-220E

Block 50 ja Block 52

Block 50:ssä ja Block 52:sa tehtiin laajoja uudistuksia. Block 50:een ja Block 52:een oli yhdeksän tilaajaa, mm. Yhdysvallat, Kreikan ilmavoimat, Yhdistyneiden arabiemiraattien ilmavoimat, Chilen ilmavoimat ja Puolan ilmavoimat. Edellisiin F-16:iin verrattuna Block 50:ssä ja Block 52:ssa on mahdollisuus tankata enemmän polttoainetta, ottaa enemmän hyötykuormaa, uusi tai parannettu avioniikka, antureita, värilliset ohjaamoruudut paremmin ohjaaja- tai järjestelmäkäyttöliittymin. Block 50:n ja Block 52:n hävittäjät voivat käyttää Lockheed Martin Sniper XR/Pantera - ja Northrop Grumman/RAFAEL Litening -maalitutkia. Niiden avulla voidaan käyttää GPS- tai laserohjautuvia pommeja, kuiten GBU-31 Joint Direct Attack Ammunition (JDAM):ia, AGM-154 Joint Stand Off Weapon JSOW:ia, SPICE:a, CBU-103, CBU-104, CBU-105 Wind Corrected Munitions Dispencer WCMD:ä.

Block 50

• F-16C Block 50, moottori GE F110-GE-129
• F-16D Block 50, moottori GE F110-GE-129

Block 52

Block 52:ssa on APG-68 (V)9 -tutka. Block 52:n hävittäjiä tilasivat Kreikan ilmavoimat 50 yksikköä vuoteen 2004 mennessä ja 30 lisäyksikköä marraskuussa 2005 varaten option kymmeneen lisäyksikköön.

Israelille sovitettu F-16I, jota on tilattu 102 yksikköä, kuuluu myös perustaltaan Block 52 -tuotantoerään.

• F-16C Block 52, moottori PW F100-PW-229
  • F-16I
• F-16D Block 52, moottori PW F100-PW-229
  • F-16I

F-16E ja F-16F -tuotantosarjat

Uudet F-16E - ja F-16F -tuotantosarjat kuuluvat Block 60:een, joita puhekielessä on luonnehditty "Desert Falcon":ksi . Yhdistyneet arabiemiraatit käyttivät 3 000 000 000 dollaria Desert Falconin tutkimustöihin. . Tämä lisäksi Yhdistyneet arabiemiirikunnat maksoivat 56:sta F-16E:stä ja 24 F-16F:stä, 80 Block 60:n hävittäjästä 8 000 000 000 Yhdysvaltain dollaria, mikä tekee yksikköhinnaksi keskimäärin 100 000 000 Yhdysvaltain dollaria, joka on arvioitu F-35A:n hinta. Lähialueilla toistaiseksi ajanmukaisin F-16 -tyyppi on Israelin ilmavoimien F-16C - ja F-16D -Block 52:een kuuluvat niin ikään toimisäteeltään vetoisin polttoainetankein kasvatettu F-16I.

Keskeistä kehitystyössä on ollut toimisäteen pidentäminen 40%:lla, mikä on tullut mahdollisesti lisäämällä polttoainetankkien vetoisuutta. Koska tämä on lisännyt hävittäjän lentoonlähtömassaa, on ollut keskeistä hankkia myös tehokkain moottori, joka on F-110-GE-129:stä edelleen kehitetty F-110-GE-132, joka antaa edeltäjäänsä enemmän työntövoimaa. Tutka on uudistettu edelliseen tuotantosarjaan nähden AN/APG v9:stä AN/APG80:ksi, joka on kaikkien F-16 -tuotantosarjojen viides tutkatyyppi. Myös lentokoneen ulkopuolelle pommiripustimiin kiinnitettävästä AN/AQS-28 LITENING AT:stä on luovuttu ja vaihdettu se rungon sisään asennettavaan AN/AQS-32 IFTS:ään, mikä käytännössä lisää rungon ulkopuolelle ripustettavana aseistuksen määrää.

Niissä on F-110-GE-129:stä edelleen kehitetty F-110-GE-132 -moottori, joka antaa työntövoimaa enemmän. Block 60:ssä on tutkana APG-80 Active Electronic Scanning Array. Ensimmäinen sarjan tilaaja oli Yhdistyneiden arabiemiraattien ilmavoimat, joka tilasi 80 yksikköä hävittäjiä 2000 ja jonka toimitukset oli sovittu aloitettavaksi 2004. Tuotantoerä sisältää Northrop Grummanin APG-80 Agile Beam Radar (ABR) -tutkan ja FLIR Targeting System (IFTS) maalinohjausjärjestelmän.

• F-16E Block 60, moottori GE F110-GE-132
• F-16F Block 60, moottori GE F110-GE-132

F-16 -valmistuspaikat

• Fokker, Alankomaat, kompensaatiokauppatuotantolinja, Alankomaiden ja Norjan tilaamat F-16:t, 300 yksikköä (7%)
• SABCA (Sociétés Anonyme Belge de Constructions Aéronautiques), Belgia. kompensaatiokauppatuotantolinja, Belgian ja Tanskan tilaamat F-16:t, 222 yksikköä (5%)
• Samsung, Korean tasavalta
• Turkish Aircraft Industries, Turkki, Turkin ja Egyptin tilaamat F-16:t, 277 yksikköä (6%)
• Lockheed Martin Aeronautics, Forth Worth (General Dynamics, Lockheed, Lockheed Martin Aeronautics) ), 3501 yksikköä (79%) helmikuuhun 2010 mennessä. Tuotantoa suunnitellaan jatkettavaksi vuoteen 2012-2013 saakka.

F-16:n käyttäjät

Intian ilmavoimat

Intian ilmavoimat on päättänyt hankkia F-16IN -hävittäjiä, joissa on parannuksia aikaisempiin mallleihin verrattuna. Intian ilmavoimat olivat hankkimassa JAS-39 C/D -hävittäjiä siten, että israelilainen yhtiö olisi osallistunut yhteensovittamiseen, mutta joidenkin lehtitietojen mukaan Yhdysvallat pyrki vaikuttamaan diplomaattisten kanavien kautta siihen, että Intia hankkisi yhdysvaltalaisen hävittäjän. Yhdysvalloista on toimitettu F-16 -hävittäjiä myös Pakistanin ilmavoimille.

Norjan kuninkaalliset ilmavoimat

• F-16AM, 47 yksikköä, kuuluvat Fokkerin rakentamaan 72 yksikön tuotantosarjaan
• F-16BM, 10 yksikköä, ovat valmistetut Yhdysvalloissa

Tanskan kuninkaalliset ilmavoimat

• F-16AM, 47 yksikköä, kuuluvat SABCA:n rakentamaan 58 yksikön tuotantosarjaan
• F-16BM, 13 yksikköä, ovat Yhdysvalloissa valmistettua Yhdysvaltain ylijäämää

Turkin ilmavoimat

• F-16C Block 30, 43 yksikköä, F-16D Block 30, 9 yksikköä
• F-16C Block 40, 102 yksikköä, F-16D Block 40, 15 yksikköä
• F-16C Block 50, 60 yksikköä, F-16D Block 50, 20 yksikköä

F-16:n tehtävät

Sotilaallisissa taistelutehtävissä F-16:ia käytettiin laajasti Persianlahden sodassa, sen jälkeisessä Irakin lentokieltovyöhykkeiden valvonnassa, Kosovon ilmasodassa, Afganistanin sodassa ja Irakin sodassa.

Baltian ilmavalvonta on yksi tehtävä, jossa F-16:t suorittavat ilmavalvontaa valtioissa, joiden ilmavoimilla ei ole torjuntahävittäjiä, ja jotka ovat aikaisemmin valvoneet ilmatilaansa suihkuharjoitushävittäjilllä. Latvian, Liettuan ja Viron ilmatilaa ovat valvoneet F-16 -hävittäjillä Belgian kuninkaalliset ilmavoimat, Tanskan kuninkaalliset ilmavoimat, Norjan kuninkaalliset ilmavoimat, Alankomaiden kuninkaalliset ilmavoimat, Yhdysvaltain ilmavoimat, Turkin ilmavoimat ja Portugalin ilmavoimat. MiG-29:illä valvontatehtävää suorittaneet Puolan ilmavoimat ovat hankkineet myös F-16 -hävittäjät. Tsekin ilmavoimat ovat käyttäneet tehtävään JAS-39C Gripeniä, Saksan ilmavoimat F-4 Phantomia, Yhdysvallat F-16:n lisäksi F-15:a ja Romanian ilmavoimat MiG-21F:ää. Romania hankkii tilalle.

Tekniset tiedot

• Pituus: 15,03 m
• Kärkiväli: 9,45 m
• Korkeus: 5,09 m
• Tyhjäpaino: 8 272 kg
• Paino lastattuna: 12 000 kg
• Suurin lentoonlähtöpaino: 16 875 kg
• Kantama: yli 3 200 km
• Lakikorkeus: 15 240 m
• Moottori: Pratt & Whitney F100-PW-129 tai General Electric F110-GE-129
• Työntövoima: Pratt & Whitney: 65 kN, jälkipoltolla 106 kN, General Electric: 76 kN, jälkipoltolla 129 kN
• Huippunopeus: 2 145 km/h 12 190 m:n korkeudella
• Aseistus: 20 mm M61 Vulcan -konetykki, johon 515 ammusta. Lisäksi yli 9 000 kg pommeja, ohjuksia, lisäsäiliöitä yms.

Katso myös

• John Boyd

Aiheesta muualla

• http://www.f-16.net/ – Tietoa lentokoneesta (englanniksi)
• http://www.globalsecurity.org/military/systems/aircraft/f-16.htm
• Hallen Hävittäjäsivut/F-16 Fighting Falcon (suomeksi)