Lockheed Martin F-35 Lightning II

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta F-35A)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
F-35 Lightning II
F-35A Lightning lennolla Floridan luoteisrannikon yllä toukokuussa 2013.
F-35A Lightning lennolla Floridan luoteisrannikon yllä toukokuussa 2013.
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Lockheed Martin Aeronautics
Northrop Grumman
BAE Systems
Valmistumisvuosi 2003
Ensilento 15. joulukuuta 2006
Esitelty 2016 (suunniteltu)

Lockheed Martin F-35 Lightning II on Yhdysvaltojen ja Britannian yhdessä suunnittelema viidennen sukupolven suihkuhävittäjä, jonka on tarkoitus tulla palveluskäyttöön 2010-luvun lopulla (IOC helmikuussa 2019). Koneen nimi vahvistettiin 7. heinäkuuta 2006. Sitä ennen se tunnettiin nimellä Joint Strike Fighter (JSF).[1] Konetta aiotaan valmistaa vuoteen 2035 saakka.[2] On lisäksi mainittu että F-35 olisi käytössä vuoteen 2070 saakka.[3]

Kevyeksi ja edulliseksi hävittäjäksi suunniteltu F-35 on lisäksi tarkoitettu sekä rynnäkköhävittäjäksi lähi-ilmatukeen että taktisiin pommituksiin. Yhdysvaltain asevoimat aikoo hankkia eri malleja noin 1 700 kappaletta. Konetyypin on tarkoitus korvata etupäässä Yhdysvaltain ilmavoimien F-16 Fighting Falcon, Yhdysvaltain merijalkaväen ja Britannian laivaston Harrier II:t (AV-8 ja GR7/9 Sea Harrier), Yhdysvaltain ilmavoimien panssarintorjuntaan erikoistunut maataistelukone A-10C Thunderbolt II ja Yhdysvaltain laivaston ja merijalkaväen käytössä olevat F/A-18 Hornetit lukuun ottamatta uudempia Boeing F/A-18E/F Super Horneteja. Konetta markkinoidaan korvaamaan Euroopan maiden F-16-koneet ja vanhemmat hävittäjät, kuten esimerkiksi F-4 Phantom II ja Panavia Tornado.

Lockheed Martinin mukaan F-35 korvaa kolmella tyypillään 13 lentokonetyyppiä 11 valtiossa.[4] Vuonna 2016 ilmoitettiin, että F-35 ei korvaa A-10-koneita kuten alun perin oli suunniteltu.[5]

F-35 on yksi HX-hävittäjähankkeen ehdokkaista McDonnell Douglas F/A-18 Hornetin seuraajaksi Suomen Ilmavoimille[6].

Kehitysohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lockheed Martin X-35C ilmassa
F-35A: n ja F-35C: n aseistusta

Vuonna 1996 Lockheed Martin ja Boeing saivat tehtäväkseen

rakentaa prototyypit, joista Lockheed Martin X-35 voitti 2001 kehityssopimuksen. Uutta konetta kehittävät yhdysvaltalaiset Lockheed Martin, Northrop Grumman ja brittiläinen BAE Systems. Koneet valmistetaan Lockheed Martinin Fort Worthin tehtaalla Texasissa.

Suunnitteluvaiheessa Lockheed-Martin hankki tietoa Neuvostoliiton aikana perustetulta venäläiseltä Jakovlevin suunnittelutoimistolta prototyypiksi jääneen, laivastolle tarkoitetun VTOL -koneen Jak-141 (Nato-raportointinimi Freestyle) ratkaisuista.[7] Koneen käyttöiäksi on suunniteltu 8 000 tuntia.[8]

Hävittäjästä on suunniteltu kolme eri versiota: F-35A Yhdysvaltain ilmavoimille, lyhyen nousumatkan malli (STOVL) F-35B Yhdysvaltain merijalkaväelle sekä Britannian ilmavoimille ja laivastolle. Kolmas malli on F-35C on Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksille. Kone hyödyntää täysimittaisesti häiveominaisuuksia ja elektroniikkaa. Se ei kuitenkaan pysty lentämään ilman jälkipoltinta yliääninopeudella eli ns. supercruise-lentoa.

Britannia maksaa koneen kehitystyöstä yli kaksi miljardia Yhdysvaltain dollaria. Lisäksi koneen kehitystyössä ovat mukana Italia yhdellä miljardilla ja Hollanti 800 miljoonalla dollarilla. Muita kehitysohjelmaan kuuluvia rahoittajia ovat Turkki (175 miljoonaa dollaria), Australia (144 miljoonaa dollaria), Norja (122 miljoonaa dollaria), Tanska (110 miljoonaa dollaria) ja Kanada (100 miljoonaa dollaria). Israel ja Singapore ovat yhteistyökumppaneita.

Vuoteen 2004 kehitysbudjetti oli ylittynyt 23 prosentilla kaikkiaan 244 miljardiin dollariin. F-35A:n peruuttamisesta spekuloitiin vuonna 2005. Tällöin panostus riittäisi kalliimpien ja monimutkaisempien F-35B ja F-35C]]-mallien valmiiksi saattamiseen. Yhdysvaltain ilmavoimat joutuisi kuitenkin karsimaan haluamansa tuhannen koneen lukumäärästä, koska B- ja C-mallit ovat kalliimpia rakentaa.

Kehitysohjelman suurimpia epävarmuuksia ovat aikataulu, kyky toimia kaikissa suunnitelluissa rooleissa sekä kohoava yksikköhinta. Vuonna 2001 perusmallin hinnaksi arvioitiin 37 miljoonaa dollaria, joka saavutettaisiin ison volyymin myötä.[9] Vuonna 2008 Yhdysvaltain valtiontalouden tarkastusvirasto Government Accountability Office (GAO) arvioi hinnaksi noin 100 miljoonaa dollaria. Israelilainen sotilaslähde arvioi hinnan kohoavan tämänkin yli.[10]

Tunnettuja vastoinkäymisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietovuotoepäilyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35-ohjelma on kokenut vastoinkäymisiä muun muassa kiinalaisten murtauduttua ainakin kahdesti kehitysryhmän palvelimille vuonna 2007. Kiinalaiset ovat sen jälkeen kehittäneet oman häivehävittäjän J-31, jossa on samoja piirteitä kuin Yhdysvaltain F-35:ssa.[11] Edward Snowdenin mukaan kiinalaiset hankkivat 50 Tb tietoja Yhdysvaltain hävittäjistä oman häivehävittäjänsä kehittämiseksi. Tämän on arvioitu säästäneen neljännesvuosisadan aikaa ja miljardien dollareiden arvosta varoja.lähde?

Laitteiden puutteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2011 julkisuuteen tuli raportti, jossa yksilöitiin kehitystyössä esiin tulleita ongelmia. Näitä olivat suurissa nopeuksissa esiintyvä ennustettua suurempi värinä, huonosti toimiva kypäränäyttö, ohjaamoa ja avioniikkaa suojaavan varavoimajärjestelmän epävarmuus sekä F-35C:n pysäytyskoukun epäluotettavuus. Lisäksi koneen rungosta on löydetty halkeamia ja ennenaikaista väsymistä. Ongelmien ratkaisua ei pidetty ylivoimaisina, mutta ne nostavat kehitystyön kustannuksia ja samalla koneen kokonaishintaa.[8]

Gilmoren raportti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuoteen 2013 mennessä koelento-ohjelmasta oli suoritettu noin 35–40 %. Kesäkuussa 2013 Michael Gilmoren raportti varoitti kehitysohjelman edelleen viivästyvän. Tämä on seurausta lukuisista teknisistä ongelmista ja ohjelmistokehityksen hitaudesta.[12]

Joulukuussa 2013 julkistetussa Kongressin tutkimusyksikön (engl. Congressional Research Service) raportissa halvimman F-35A:n kappalehinta vuodelle 2014 on noin 180 miljoonaa dollaria.[13] Tammikuussa 2014 Michael Gilmore raportoi teknisistä luotettavuusongelmista, ennakoitua suuremmasta huollon tarpeesta, ALIS-diagnostiikkatyökalun toimimattomuudesta sekä ongelmista sensorien ja asejärjestelmien ohjelmiston integroinnissa, minkä oletetaan aiheuttavan vuoden viivästyksen käyttöönotolle. Lisäksi koneen massa on lähellä maksimia.[14] Myöskään aerodynaamisia ongelmia ei ole kyetty ratkaisemaan, ja rakenteissa on havaittu uusia murtumia.

Kesäkuussa 2014 tapahtui moottoripalo, joka asetti rajoituksia lentotoiminnalle ja hidasti kehitystyötä.[15] Syyskuussa 2014 GAO esitti huolensa koneen immateriaalioikeuksien epäselvyyksistä, jotka voivat estää esimerkiksi huollon ja varaosien vapaan kilpailuttamisen.[16]

Tammikuussa 2015 Gilmore raportoi kongressille lukuisista sensori-, tietokone- ja ohjelmistovajavuuksista. Osin ongelmat ovat vakavampia kuin alkuun 2012 käsitettiin. Diagnostiikkatyökalu on hankala ja tehoton. Gilmore kehottaa muuttamaan F-35:n tavoiteaikataulua.[17] Moottorin käyttö on rajoitettua ylikuumenemisen takia.[18]

Lento-ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2015 vuodettiin ulos raportti kokeesta, jossa oli testattu F-35:n suorituskykyä klassisessa lähietäisyyden kaartotaistelussa. Vastustajana toimi lisäpolttoainetankeilla varustettu F-16. Aikaisempina vuosina F-35:n liikehdintäkyvyltään olevan vähintään F-16 veroinen.[19] Kokeen perusteella F-35 on suurissa vaikeuksissa joutuessaan tykkitaisteluun.[20]

Heinäkuun lopulla 2015 Yhdysvaltain merijalkaväki antoi B-mallille alustavan operaatiokelpoisuuden (engl. Initial Operational Capability). Syyskuussa 2015 julkaistiin saman vuoden heinäkuussa kirjattu raportti F-35B-mallin USS Waspilta toukokuussa tehdyistä lentosuorituksista. Gilmore raportoi huomattavista haasteista ja ongelmista koneiden luotettavuuteen ja huoltoon liittyen, sillä keskimäärin yksi kone lensi vain tunnin päivässä lukuisten poikkeusjärjestelyiden avulla.[21] Joulukuussa 2015 Gilmore varoitti, että kehitysohjelman virallinen aikataulu on epärealistinen ja puutteellinen nykyhetkestä 2020-luvulle. Erityisen huolissaan hän on suunnitelmista leikata koeammunnoista 2/3 pois ajan voittamiseksi.[22]

DOT&E[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DOT&E 2015 raportin mukaan jokaista sataa korjattua vikaa kohden löytyy 105 uutta ongelmaa. Normaalipainoisella lentäjällä on 23 prosentin todennäköisyys kuolla, mikäli hän käyttää heittoistuinta. Koneen aseruuma ylikuumenee herkästi ja tärinä ylittää AMRAAM-ohjuksen spesifikaation. Kesällä operaatiokelpoiseksi julistettu B-versio ei kykene ilman ulkopuolista apua löytämään ja maalittamaan kohteita. ALIS-diagnostiikkatyökalusta löydettiin merkittäviä tietoturvaongelmia. Gilmore kritisoi jyrkästi VSIM-ohjelman puutteellisuutta, jolloin koneen todellista suorituskykyä ei voida mallintaa, tämän kompensoimiseksi hän vaatii pikaisesti järjestettäviä koelentoja. B-mallin alumiinirungosta löytyi yhä lisää murtumia. C-versiossa havaittiin yllättävä murtuma, joka keskeytti rasituskokeen.[23]

Gilmore esitti 23. maaliskuuta 2016 uuden raportin edustajainhuoneen kuulemistilaisuudessa. Tammikuuhun mennessä tiedossa oli 931 avointa vikaa tai puutetta, joista noin sata kriittisiä. Muita huomioita olivat, että tyypin polttoaineenkulutus on vähintään 60 prosenttia korkeampi kuin F-16C:n ja 180 prosenttia korkeampi kuin A-10-maataistelukoneen. F-35:n nykyinen sisäänrakennettu optinen maalitusjärjestelmä oli todettu suorituskyvyltään edeltäjiään heikommaksi. Äskettäin suoritetussa elektronisen sodankäynnin harjoituksessa puolet koneista kääntyi jo matkalla takaisin ongelmien takia ja perille päässeet koneet eivät selviytyneet realistisessa elektromagneettisessa ympäristössä.[24] Huhtikuussa 2016 julkaistussa Yhdysvaltain valtiontalouden tarkastusviraston raportissa mainitaan ALIS-järjestelmästä kaksi keskeistä ongelmakohtaa. Sen käyttöönoton skaalautuvuus on epävarmaa, ja sen arkkitehtuurissa ei ole riittävästi redundanssia, mikä heikentää järjestelmän vikasietoisuutta.[25]

Elokuussa 2016 vuodettiin julki muistio, jossa mittavan vika- ja puutelistan lisäksi Gilmore varoittaa taistelukelpoisen 3F-version saavuttamisen olevan vakavasti uhattuna ajan ja rahojen käydessä vähiin.[26] DOT&E 2016 -raportissa teknisten vikojen ja puutteiden määräksi mainitaan yli tuhat. Virallista sarjavalmistuslupaa edeltävä IOT&E-testi voi lykkääntyä vuoteen 2020.[27] DOT&E 2017 -raportti listaa vikojen ja puutteiden määräksi yhä n. tuhat, joista n. 300 on kriittisiä suorituskyvyn kannalta.[28]

Japanin ilmavoimien F-35-koneen onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2019 yksi Misawan tukikohdasta operoinut Japanin ilmavoimien F-35 katosi merellä harjoitellessaan. Pian onnettomuuden jälkeen löydettiin lentokoneen osia, mutta lentäjän ruumis pysyi useiden päivien etsinnöistä huolimatta kateissa.[29] Kesäkuun 7. päivänä ilmoitettiin, että osa lentäjän ruumiista oli löydetty, ja hänet vahvistettiin kuolleeksi.[30] Saman kuun 10. päivänä Japanin puolustusministeriö ilmoitti, että onnettomuuden todennäköinen syy on ollut lentäjän asennontajun menettäminen. Teknisen vian mahdollisuutta pidettiin pienenä. [31]

F-35A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmataisteluohjukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen F-35A-prototyyppi valmistui 19. helmikuuta 2006 ja ensimmäinen sarjatuotantomalli valmistui testattavaksi 18. joulukuuta 2007.[32]

Koneeseen mahtuu kaksi ilmasta ilmaan -ohjusta (tutkaohjus AIM-120 AMRAAM tai infrapunaohjus AIM-132 ASRAAM) tai vaihtoehtoisesti ilman niitä kaksi ilmasta maahan -pommia (BRU-68). Tykkiaseistuksena on runkoon upotettu 25 mm:n GAU-12 Equalizer, johon on 180 ammusta.

F-35A Korean tasavallassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korean tasavalta tilasi 40 F-35A:a, jonka korealaisen version nimitys on AW-1.[33] Niiden hinta oli arviolta 6,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

F-35B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35B on STOVL-hävittäjä,[34] maailman ensimmäinen lyhyen nousumatkaan ja pystysuoraan laskeutumiseen kykenevä ylisooninen hävittäjälentokone.[34] F-35B korvaa Yhdysvaltain merijalkaväen F/A-18 Hornet- ja AV-8B Harrier -hävittäjät.[34] Näistä jälkimmäinen on ollut vuosikymmenien ajan ainoa VTOL:iin kykenevä suihkuhävittäjä.[35] Yhdysvaltain merijalkaväki suunnittelee hankkivansa 609 kappaletta F-35B-hävittäjälentokonetta. Budjettileikkaukset kuitenkin voivat vähentää merijalkaväen ja laivaston hankkimien koneiden määrää 1 089:stä 680:een. Yhdysvaltain merijalkaväki voi vähentää ostosuunnitelmaansa 259 lentokoneella ja laivasto 50:llä, jolloin niiden suunnittelemaksi hankkimien koneiden määrä voi jäädä 350:een.[34]

F-35B:n ensimmäinen harjoituslentolaivue tullee Yhdysvaltain ilmavoimien Eglin Air Force Base -sotilaslentoasemalle Valparaison lähelle Floridaan. Laivueen vahvuudeksi suunnitellaan 20 kappaletta F-35B-lentokonetta. Ensimmäiset kolmen harjoituslentolaivueen lentokoneista tulevat 2010 ja viimeiset 2013 puolivälissä. F-35B-tyyppisten koneiden toimitukset alkavat 2011.[2]

Kuninkaallisen laivaston tarkoituksena on korvata koneella vanhenevat Harrier GR7- ja GR9-hävittäjät.[34] F-35B:ä ollaan hankkimassa myös Italian laivastolle 22 kappaletta. Konetyyppiä arveltiin hankittavan myös Norjan ilmavoimille, mutta hankinta tarkentui myöhemmin halvempaan F-35A-tyyppiin, joka on Yhdysvaltain ilmavoimien F-16-koneiden korvaaja.

Yhdysvallat käytti F-35B-hävittäjää oikeissa taistelutoimissa ensimmäistä kertaa Afganistanissa syyskuussa 2018. Iskut Afganistaniin tehtiin Arabianmerellä olevalta maihinnousualus USS Essexiltä käsin. Israel käytti niitä jo aiemmin taisteluissaan toukokuussa 2018. Hävittäjää kutsutaan Israelissa nimellä Adir.[36]

F-35B-ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video: F-35 laskeutuu pystysuoraan.

22 F-35A-, F-35B- ja F-35C -lentokoneen koesarjassa on 14 lentokykyistä konetta. F-35B:n koelentokoneita ovat tähän mennessä valmistuneet neljä ensimmäistä.

BF-01 siirtyi valmistuksesta lentotestaukseen 18. joulukuuta 2007. Sen jälkipoltin osoittautui vaatimusten mukaiseksi 16. toukokuuta 2008 ja STOVL-puhallin 25. toukokuuta 2008. Kaikki maassa tehtävät kokeet suoritettiin 11. kesäkuuta 2008 mennessä ja koneella suoritettiin STOVL-lento. Koelentokone BF-1 ylittää F-35B-projektin vaatimukset pystyyn tapahtuvan ilmaannousun ja leijailun suhteen.[37]

BF-02:n ensilento suoritettiin 25. helmikuuta 2009. Sen ilmatankkauskokeet alkoivat 13. elokuuta 2009. Kokeet suoritettiin Yhdysvaltain merijalkaväen ja Yhdysvaltain laivaston ilmatankkausmenetelmää käyttäen.[37]

BF-03 teki ensilentonsa 2. helmikuuta 2010. Koneella testattiin 17. helmikuuta Generation II Helmet Mounted Display Systemiä eli kypärään sijoitettua näyttöä. Koneella on tehty 20. heinäkuuta mennessä 17 eri lentosuoritusta.

BF-04 teki ensilentonsa 7. kesäkuuta 2010 Patuxent Riverin lentotukikohdassa Marylandissä Yhdysvalloissa. Kone oli ensimmäinen täydellä tietojärjestelmällä varustettu F-35B. Koneen lentotoiminta keskeytettiin 17. heinäkuuta, jolloin sillä oli tehty 14 lentoa. Kone palasi lentotoimintaan mahdollisesti lokakuussa.

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusaseistuksena on rungon sisälle mahtuvat kaksi ilmataisteluohjusta, sekä kaksi ilmataisteluohjusta tai kaksi korkeintaan 1 000 naulan pommia (2+2). Ilmataisteluohjuksina käytetään joko AIM-120 AMRAAM tai AIM-132 ASRAAM-tutkaohjuksia. Ilmasta maahan -pommeiksi on tarjolla esimerkiksi JDAM, JSOW tai useampia pienempiä pommeja, kuten GBU-39 / GBU-40. Aseistusta voi laajentaa rungon ulkopuolisten kiinnityspisteiden avulla. Siipien alle voidaan sijoittaa erityyppisiä aseita, kun taas siipien kärkiin käyvät vain AIM-9X Sidewinder -infrapunaohjukset. Rungon ulkopuolelle ripustettu aseistus lisää koneen tutkajälkeä.

Lisäksi F-35:ssa on 25 mm:n GAU-12 Equalizer -konetykki, joka asennetaan rungon ulkopuolelle telineeseen ja johon mahtuu näin sijoitettuna 220 ammusta.

F-35B:ssa on vähemmän tilaa ohjuksille ja pommeille kuin F-35A:ssa ja F-35C:ssa. Tämä johtuu siitä, että STOVL-ominaisuuksien vuoksi sen rungossa ja siivissä on puhallusjärjestelmä, jonka avulla kone saa nostovoiman pystysuoraa nousua ja laskua varten.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&015.067000015,67 m [38]
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&010.065000010,65 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&05.02800005,28 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&042.070000042,7 m² [38]
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&013170.&&&&0013 170 kg (F-35A), 14 588 kg (F-35B), 14 547 kg (F-35C)
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Pratt & Whitney F135 -ohivirtaussuihkumoottori; &&&&&&&&&&&&0111.&&&&00111 kN kuivana, &&&&&&&&&&&&0178.&&&&00178 kN jälkipolttimella

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&01931.&&&&001 931 km/h (Mach 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.1 6 Machia)
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&02220.&&&&002 220 km
  • Taistelusäde: &&&&&&&&&&&01700.&&&&001 700 km [39]

Aseistus

  • Tykit
    • 1 × 25 mm GAU-22/A-tykki, 180 panosta (F-35B:ssä ja F-35C:ssä 220:n panoksen lisävyö)
  • Ohjukset:
    • 6 kiinnityspistettä, yhteiskuorma 6 800 kg
    • 4 × ilmasta-ilmaan-ohjusta tai 2 × ilmasta-ilmaan-ohjusta, ja 2 × meritorjuntaohjusta sisäisesti
    • 6 × ilmasta-ilmaan-ohjusta tai 4 × ilmasta-maahan-ohjusta ja 2 × meritorjuntaohjusta ulkoisesti

Avioniikka

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The F-35 Lightning II jsf.mil. Viitattu 3.3.2017.
  2. a b http://www.aviationweek.com/aw/generic/story.jsp?id=news/SQUAD020609.xml&headline=First%20F-35%20Squadron%20Plans%20Detailed&channel=defense
  3. Lockheed F-35 service life extended to 2070 Flightglobal.com. 25 March, 2016. Viitattu 21.2.2018.
  4. http://www.jsf.mil/news/documents/20090319LM_FIRSTMARINE.rtf
  5. USAF studying future attack aircraft options Flightglobal.com. 9.3.2016. Viitattu 14.3.2016.
  6. Hornetin seuraajahankkeen tarjouspyyntö lähetetään kaikille hävittäjäkandidaateille defmin.fi. Viitattu 17.2.2018.
  7. [1]
  8. a b Siivet 1/2012
  9. http://www.globalsecurity.org/military/systems/aircraft/f-35-program.htm
  10. http://fr.jpost.com/servlet/Satellite?cid=1233304788804&pagename=JPost/JPArticle/ShowFull
  11. War Is Boring: F’d: How the U.S. and Its Allies Got Stuck with the World’s Worst New Warplane (The F-35 that could have been At least twice since 2007 Chinese hackers have stolen data on the F-35 from the developers’ poorly-guarded computer servers, potentially including detailed design) medium.com. Viitattu 6.1.2016.
  12. http://www.aviationweek.com/Article.aspx?id=/article-xml/AW_07_01_2013_p23-592154.xml&p=1
  13. http://www.fas.org/sgp/crs/natsec/R43323.pdf
  14. http://www.reuters.com/article/2014/01/24/us-lockheed-fighter-exclusive-idUSBREA0N0ID20140124
  15. http://www.bloomberg.com/news/2014-08-20/f-35-software-testing-slowed-by-flight-restrictions.html
  16. F-35 SUSTAINMENT United States Government Accountability Office. Viitattu 2014.
  17. F-35 Debut Hobbled by Flawed Software, Pentagon Tester Finds bloomberg.com. Viitattu 17.1.2015.
  18. F-35 Needs a Bigger, More Powerful Engine The National Interest. 27.3.2015. Viitattu 31.3.2015.
  19. Gen. Mike Hostage On The F-35; No Growlers Needed When War Starts Breaking Defense.
  20. Test pilot reveals stealth fighter’s vulnerability War Is Boring.
  21. Pentagon Testing Office Calls Foul on F-35B “Operational Test” Project On Government Oversight. Viitattu 14.9.2015.
  22. Michael Gilmore: Concerns with Plans for F-35 System Development and Follow-On Development aviationweek.com. Viitattu 24.11.2016.
  23. DOT&E 2015 F-35 The Office of the Director, Operational Test and Evaluation. Viitattu 4.2.2016.
  24. J. Michael Gilmore: Statement for the House Armed Services Committee United States House of Representatives: The Office of the Director of Test and Evaluation. Viitattu 23.3.2016.
  25. 400 miljardin hävittäjähanke taas vaikeuksissa – "Aivojen" käyttö on liian hankalaa T&T. Viitattu 28.4.2016.
  26. F-35 May Never Be Ready for Combat Project On Government Oversight. Viitattu 12.9.2016.
  27. http://www.dote.osd.mil/pub/reports/FY2016/pdf/dod/2016f35jsf.pdf
  28. DOT&E 2017 F-35 dote.osd.mil.
  29. https://www.reuters.com/article/us-japan-defence-f35-official/crashed-f-35-was-the-first-one-assembled-by-japans-mitsubishi-heavy-official-idUSKCN1RM0AL Viitattu 17.4.2019.
  30. https://mainichi.jp/articles/20190607/k00/00m/040/038000c Viitattu 19.6.2019.
  31. https://www3.nhk.or.jp/news/html/20190610/k10011947321000.html Viitattu 19.6.2019
  32. jsf.millähde tarkemmin?
  33. https://theaviationist.com/2018/03/20/heres-south-koreas-first-f-35a-lightning-ii-stealth-aircraft-during-its-maiden-flight/
  34. a b c d e http://www.globalsecurity.org/military/systems/aircraft/f-35b.htm
  35. http://www.jsf.mil/contact/con_faqs.htm
  36. Maailman kallein asejärjestelmä: Yhdysvallat käytti F-35-hävittäjää ensimmäistä kertaa taistelussa Ilta-Sanomat. 27.9.2018. Viitattu 27.9.2018.
  37. a b http://communities.canada.com/ottawacitizen/print.aspx?postid=343720
  38. a b http://www.defenceaviation.com/2013/07/lockheed-martin-f-35-lightning-ii-joint-strike-fighter.html
  39. http://militaryhistory.about.com/od/militaryaircraft/p/f35.htm
  40. AN/APG-81 Radar System GlobalSecurity.org. Viitattu 8.8.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta F-35 Joint Strike Fighter.