Tanskan kuninkaalliset ilmavoimat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tanskan kuninkaalliset ilmavoimat
Royal Danish Air Force Roundel.svg
Ilmavoimien tunnus
Toiminnassa 10. tammikuuta 1950 –
Valtio Tanskan lippu Tanska
Puolustushaarat ilmavoimat
Rooli puolustushaara
Koko 3476 henkeä + 100 varusmiestä
93 lentokonetta
Kalusto Lockheed F-16 Fightning Falcon
Westland Super Lynx Mk 90B
Eurocopter AS 550 Fennec
AgustaWestland EH101 Merlin
Bombardier CL-604 Challenger
Saab MFI-17 Supporter
Lockheed Martin C-130J Super Hercules
Sodat ja taistelut Operaatio Allied Force 1999
Afghanistanin sota 2001-
Libyan sota 2011
Komentajat
Nykyinen komentaja Henrik Røboe, Bjørn Ingemann Bisserup

Tanskan kuninkaalliset ilmavoimat (engl. Royal Danish Air Force tansk. Kongelige Danske Flyvevåbnet) on Tanskan asevoimien puolustushaara, joka vastaa kotimaan puolustuksesta sekä osallistuu Tanskan etujen turvaamiseen kansainvälisissä operaatioissa. Tanskan ilmavoimat perustettiin 27. toukokuuta 1950 annetulla lailla itsenäisenä puolustushaarana.

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan ilmavoimilla on 48 kappaletta F-16-hävittäjiä. Vuonna 2002 Tanska alkoi rahoittaa F-35 koneen kehitystä aikoen ostaa jopa 48 Joint Strike Fighter konetta. Tanskan ilmavoimat on yksi Baltian ilmavalvontaan osallistuvista Nato-maiden ilmavoimista.

Tanska on luovuttanut EH101-kopterinsa Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimille kesäkuussa 2007 sen tarvitessa uusia kalustoja ilmeisesti korvaamaan Irakin ja Afganistanin sodan tappiota.

Tanskan ilmavoimien F-16 Puolassa vuonna 2005.

Vuonna 2004 kolme Lockheed C-130 Hercules korvattiin uudemmilla Hercules-koneilla. Aie ostaa Boeingin C-17 Globemaster III -koneita on solmittu vuonna 2006.

Tanskan kalustoa on 2002 vuoden lopulta ollut myös Kirgisiassa Afganistanin tukioperaationa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa vuonna 1910 Tanskan Sota- ja meriministeriö maksaa 2000 kruunua kapteeni T. Grutin samana vuonna perustamalle Aeronautisk Selbsskabille muutamien lentokoneenohjaajien kouluttamiseksi maa- ja merivoimille. Koulutukseen käytettiin Bergin ja Stormin seuraavana vuonna kehittämää yksipaikkaista ja T. Grutin omistamaa B&S -konetta ja Robert Svendsenin itse valmistamaa Henri Fahrman -konetta. Grut lahjoitti koneensa kesällä 1912 sotaministeriölle ja Svendsenin kone oli luovutettu merivoimille jo 12. maaliskuuta, jolloin se sai lempinimen Glunten.

Merivoimien lento-osasto Marinens Flyvevæsen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan ilma-aseen historia alkaa epävirallisesti 14. joulukuuta 1911, jolloin ensimmäinen laivaston upseeri aloitti lentokoulutuksensa. Merivoimien ilmavoimien virallinen perustamispäivä on 1. helmikuuta 1913, kun Ulrich Birch nimettiin merivoimien lentokouluttajaksi koneenaan Maurice Fahrman -lentokone nimeltään Örnen. Lentotoiminta kuului aluksi sukellusvene- ja lentoveneosaston alaisuuteen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen merivoimat osti Ranskasta Donnet-Leveque -lentoveneet Maagenin ja Ternenin, jotka aseistettiin yhdellä 8 millimetrin konekiväärillä ja neljällä yhdeksän kilon pommilla. Itsenäiseksi aselajiksi merivoimien ilmavoimat muuttui 15. syyskuuta 1923.

Maavoimien lentojoukot Hærens Flyvertropper[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2. kesäkuuta 1912 annetussa Sotaministeriön kirjelmässä määrättiin perustettavaksi maavoimien lentokoulu.[1]. Yliluutnantti Ussing sai syyskuussa 1913 ensimmäisen virallisen lentolupakirjan. Lentokoulutuksessa siirryttiin jo varhain Fahrman-koneisiin. Maa- ja merivoimilla oli syyskuussa 1914 yhteensä seitsemän lentokonetta. Ensimmäisen maailmansodan aikana yritettiin Fahrman ja tanskalaisvalmisteisia N&W -koneita aseistaa tuloksetta. Sotaminiseriö teki 1919 lukuisten onnettomuuksien seurauksena selvityksen, joka johti lentokieltoon lukuun ottamatta muutamia koulukoneita. Vuonna 1922 annettiin laki maavoimien lentojoukoista ja sen toiminta alkoi 1. helmikuuta

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan miehitys vuonna 1940 johti kaiken kansallisen sotilaallisen lentotoiminnan lakkaamiseen Tanskassa kevääseen 1945 asti. Luftwaffella oli merkittäviä tukikohtia Tanskan alueella.

Sodan jälkeen ja Natoon liittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen Tanska sai 41 Supermarine Spitfirea, joita operoivat Hærens Flyvertropper eli maavoimat ja Marinens Flyvevæsen eli merivoimat. Maavoimien ja merivoimien ilma-aselajit yhdistyivät 1. lokakuuta 1950 ilmavoimiksi[1]. Spitfire oli käytössä vuoteen 1956. Tilanne on ollut samankaltainen kuin Suomessa, jossa operoitiin Bf 109:llä 1950-luvun puoliväliin ja sen jälkeen aseistamattomilla Valmet Vihureilla.

1960- ja 1970-luvulla Tanska oli Naton heikoimpia lenkkejä muun muassa varustelun suhteen. Yhdysvallat luovutti sille Lockheed F-104 Starfightereita, North American F-100 Super Sabreja (D-muunnos) ja muita konetyyppejä. F-104-hankinnoissa liikkui rahakin, koska kuningashuoneen lahjuksistakin on ollut puhetta. Tammikuussa 1980 Tanska otti käyttöön General Dynamics F-16 Fighting Falcon kaluston.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tanskan kuninkaalliset ilmavoimat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Willis, David: Aerospace Encyclopedia of World Air Forces - The complete directory of all the world's air arms, including paramilitary organisations 1999 ISBN 1-86184-045-4

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Willis, David s. 172
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.