F-104 Starfighter

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lockheed F-104G Starfighter
Lockheed F-104C Starfighter USAF.jpg
Tyyppi Torjuntahävittäjä
Valmistaja Lockheed
Miehistö 1
Ensilento 4. maaliskuuta 1954
Käyttöönottovuosi 1958
Mitat
Pituus 16,66 m
Kärkiväli 6,36 m
Korkeus 4,09 m
Siipipinta-ala 18,22 m²
Nopeus 2125 km/h
Lentomatka toimintasäde 672 km, siirtolentomatka 2600 km km
Tyhjäpaino 6350 kg
Voimanlähde
Koneisto 1x General Electric J79- kaasuturbiinin eri versiot[1]
Teho 48 kN (10,000 lbf), jälkipoltolla 69 kN (15,600 lbf)
Aseistus
Aseistus Tykki: 1x 20mm M61 Vulcan, 725 laukausta; Ohjukset: 4 kpl AIM-9 Sidewinder; Pommit: 1 814 kg pommeja, raketteja yms.

Lockheed F-104 Starfighter oli Yhdysvaltain ilmavoimien viimeinen ei-jokasään hävittäjälentokone, jolla oli suuri ylisooninen nopeus ja suuri nousunopeus. Se oli suunniteltu korkealla lentävien pommikoneiden alasampumiseen tietyltä kentältä käsin eli kone oli MiG-21:n läntinen vastine. Yhdysvaltain ilmavoimissa kone tuli käyttöön 1958, mutta poistui jo 1967.

Yhdysvaltain ilmavoimat eivät halunneet tällaista konetta, koska sen toimintasäde oli liian lyhyt ja kuorma rajoitettu. Starfighterista kehitettiin jokasään maahyökkäys- ja torjuntahävittäjä F-104G, joka sai paremman vastaanoton muun muassa Saksasta, Kanadasta, Belgiasta ja Italiasta. Yhteensä 2 578 konetta rakennettiin.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teho-painosuhde oli ylivoimainen ja nopeus jopa yli kaksi Machia, jota rajoitti enemmän alumiinirakenne kuin moottorin teho. Myöhempiin malleihin lisättiin vielä tehokkaampi GE J79-moottori.

Konetyypillä saavutettiin sekä nopeuslennon että toimintakorkeuden maailmanennätykset, joita F-104 piti hallussaan samanaikaisesti. Majuri Howard C. Johnson saavutti korkeuden 27 830 metriä. Tämä tapahtui 7. toukokuuta 1958. Saman kuukauden 16. päivänä saavutti kapteeni Walter W. Irwin enimmäisnopeuden 2 259,3 kilometriä tunnissa. 14. joulukuuta vuonna 1959 ylittyi maaginen 100 000 jalan eli yli 30 000 metrin raja. Uusi korkeuslennon maailmanennätys oli 31 534 metriä, mikä saavutettiin C-muunnoksella.[2]

Perusaseistuksena on ensimmäistä kertaa lentokoneissa käytetty 20 mm M61 Vulcan ja kaksi AIM-9 Sidewinderia siivenkärjissä. F-104C-malliin lisättiin rungon alle ja siipiin ripustimet pommeille ja raketeille. Keskiripustimessa voitiin kantaa myös kahta lisä-Sidewinderia. F-104S ja joissa F-104G ja F-104J-malleissa ohjukset siirrettiin rungon sivulle maanvaran parantamisen vuoksi. Myöhemmissä italialaiskoneissa ripustimia oli jopa yhdeksän.

Saksan Luftwaffe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan merivoimien Starfightereita (1965)
Pääartikkeli: Luftwaffe (Bundeswehr)

Saksan Luftwaffe käytti Starfighteria taktiseen matalatorjuntaan ja rynnäkkökoneena. Koneella lennettiin paljon matalalla, mikä johti lukuisiin lento-onnettomuuksiin. Saksan 916 koneesta 292 putosi, mikä vaati 115:n lentäjän hengen. Vuonna 1965 maahan syöksyi 26 länsisaksalaista Starfighteriä. Onnettomuussuhde oli 83,6 pudonnutta konetta 100 000 lentotuntia kohden, kansainvalisen keskiarvon ollessa 14-20.[3] Koneen onnettomuusalttius antoi sille Bundesluftwaffessa lempinimet Witwenmacher (leskentekijä), Erdnagel (telttavaarna) ja Sargfighter (ruumisarkku-hävittäjä).

Saksassa konekauppa johti lähes puolustusministeri Franz Josef Straußin eroon ja Alankomaiden prinssi Bernhard tunnusti 1976 saaneensa 1,1 miljoonaa dollaria lahjuksina konekaupan varmistamiseksi. 1970-luvulla paljastunut Lockheedin harjoittama laaja virkamiesten lahjonta johti lähes yrityksen kaatumiseen. Myöhemmin hävittäjäkoneisiin tehtiin yli 2 000 erilaista muutosta, joilla kone sopeutettiin keski-Euroopan olosuhteisiin.[3]

Käytön päättyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-104:n käyttö alkoi vähentyä 1970-luvun lopulla, jolloin koneet korvattiin monissa tapauksissa F-16:lla. Italiassa viimeiset koneet jäivät käytöstä kesällä 2004.

Projektiokuvat

Lisätietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maksiminopeus: 2,2–2,3 Mach
  • Paino tankattuna: 9 365 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 13 170 kg
  • Lakikorkeus: 15 240 m (joskin NASA:n käyttämät Starfighter-koekoneet lienevät saavuttaneet suurempia toimintakorkeuksia)[4]
  • Toimintamatka: 1 740 km [2]
  • Nousunopeus: 14 630 m/min
  • Laskunopeus: 260 km/h[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pauli Hirvonen: Mitä-Missä-Milloin (Nuorten Ilmailukirja), Otava, Keuruu, 1961, (s. 16)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. General Electric J79
  2. a b Francis Crosby: Modern Fighter Aircraft, Southwater Books/Anness Publishing, 2004, London England (s. 77) ISBN 1-84215-991-7
  3. a b TK-Historia 2/2010 s.27.
  4. Wings, Vol. 33, February 2004 No.2 (s.28-43)
  5. Pauli Hirvonen: Mitä-Missä-Milloin (Nuorten Ilmailukirja), Otava, Keuruu, 1961 (s.31-32)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta F-104 Starfighter.