General Dynamics F-16 Fighting Falcon

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta F-16 Fighting Falcon)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
F-16 Fighting Falcon
F16c.jpg
Tyyppi Hävittäjä
Valmistaja General Dynamics
Lockheed Martin
Miehistö 1
Ensilento 14. helmikuuta 1974
Käyttöönottovuosi 1979
Mitat
Pituus 15,03 m
Kärkiväli 9,45 m
Korkeus 5,09 m
Siipipinta-ala 27,87 m²
Nopeus 2 145 km/h
Tyhjäpaino 8 272 kg
Voimanlähde
Koneisto Pratt & Whitney F100-PW-129 tai General Electric F110-GE-129
GENERAL DYNAMICS F-16 FIGHTING FALCON.svg

General Dynamics F-16 Fighting Falcon on General Dynamicsin/Lockheed Martinin kevyeksi, huokeaksi ja ketteräksi suunniteltu moderni yhdysvaltalaisvalmisteinen hävittäjälentokone. F-16 on yksi menestyneimmistä länsimaisista koneista. Sitä on valmistettu vuodesta 1976 lähtien, ja se on palvellut 25:n maan ilmavoimissa.[1] Marraskuuhun 2017 mennessä F-16-koneita on valmistettu 4 588 kappaletta[2]. Tuotanto jatkuu edelleen (v. 2020)[3]. Lockheed Martinilla on uusia tilauksia vuoteen 2025 saakka ja se arvioi, että valmistusmäärä voi saavuttaa 5000:n rajan[3].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-16 on lähtöisin Yhdysvaltain puolustusministeriön vuonna 1974 julkaisemista spesifikaatioista, joilla etsittiin Yhdysvaltain ilmavoimille ja Natolle F-4 Phantom-hävittäjälentokoneelle sekä Republic F-105 Thunderchief hävittäjäpommittajalle seuraajaa tarjouskilpailun avulla. Kaksi lentokonetta kilpaili konseptivaiheessa: General Dynamics YF-16-mallilla ja Northrop YF-17-mallilla. F-16 valittiin näistä kahdesta. Kaksimoottorista YF-17:ää ei hylätty, sen pääurakoitsija vaihtui McDonnell-Douglas-yhtiöksi ja koneesta kehitettiin F/A-18 Hornet Yhdysvaltain laivastolle.[4][5]

F-16:ta ei suunniteltu teknologiseksi edelläkävijäksi tai suuren asevalikoiman sisältäväksi järjestelmäksi, vaan edulliseksi hävittäjäksi, joka olisi kykenevä suorittamaan erinäisiä tehtävätyyppejä ja pitämään yllä taisteluvalmiutta kellon ympäri täydentäen ilmavoimien kalliimpaa F-15-konetyyppiä. Tästä huolimatta se oli yksi ensimmäisiä fly-by-wire-järjestelmää käyttäviä hävittäjäkoneita.lähde? Tämä erottaa F-16:n edeltäjistään, joista monia joko ei ollut suunniteltu kaikkiin sääolosuhteisiin (F-104), tai ne olivat kalliita tai suunniteltu laivaston lentotukialustoimintaan (F-14). Sileät, aggressiiviset linjat yhdistettynä nopeaan käsittelyyn antoivat nopeasti koneelle lempinimen Viper (kyykäärme) sen lentäjien keskuudessa.lähde?

Suunnittelun kannalta F-16 on lähempänä hävittäjää kuin rynnäkkökonetta. Se on pieni ja ketterä, ja sen ohjaamo on suunniteltu lentäjän näkökenttää ajatellen. Koneen suunnittelussa vakautta on heikennetty ja ketteryyttä parannettu siirtämällä aerodynaaminen keskus lähelle painopistettä, mikä pienentää myös ilmanvastusta. Tietokoneen ohjaama fly-by-wire pitää koneen tasapainossa. Ilmataistelua varten F-16 on varustettu M61 Vulcan -tykillä ja ilmataisteluohjuksilla. F-16 voi kuitenkin suorittaa tarvittaessa ilmatukitehtäviä. Tätä tehtävää varten se voidaan varustaa ohjuksilla tai pommeilla.lähde?

Aluksi F-16:sta valmistettiin kahta mallia: A (taisteluversio) ja B (kaksipaikkainen, harjoitustarkoituksiin). F-16A nousi ilmaan ensimmäistä kertaa joulukuussa 1976; ensimmäinen kone toimitettiin Yhdysvaltojen ilmavoimille tammikuussa 1979. 1980-luvulla paremmalla avioniikalla ja moottorilla varustetut F-16C/D-variantit syrjäyttivät vanhemmat F-16A/B-mallit. F-16A-koneita on 2000-luvulle tullessa poistettu käytöstä niiden käyttötuntien tullessa täyteen.lähde?

Suuren levinneisyytensä takia F-16:t ovat osallistuneet muutamiin konflikteihin, joista useimmat Lähi-idässä. Vuonna 1981 neljä israelilaista F-16-hävittäjää osallistui hyökkäykseen, jossa tuhottiin Osirakin ydinvoimala lähellä Bagdadia. Seuraavana vuonna Libanonin miehityksen aikana israelilaiset F-16:t joutuivat usein taisteluun syyrialaisten lentokoneiden kanssa ja voittivat yhtä kertaa lukuun ottamatta. Israelin F-16-koneita käytettiin myöhemmin rynnäkkökoneenakin Libanonissa sijainneita kohteita vastaan. Persianlahden sodan aikana liittoutuneiden ilmavoimien F-16:t osallistuivat iskuihin Irakia vastaan.lähde?

Monien muiden hävittäjien tavoin F-16-koneita on menetetty runsaasti lähinnä erilaisissa onnettomuuksissa. Vuosina 1975–2003 koneita tuhoutui 272 kappaletta.[6]

Suomessa Hornetin kilpailijana ja seuraajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla F-16 oli yksi ehdokkaista projektissa, jossa Suomen Ilmavoimille hankittiin uusi hävittäjälentokone[7]. Muut ehdokkaat olivat Saab JAS 39 Gripen, Dassault Mirage 2000-5, Mikojan MiG-29 sekä McDonnell Douglas F/A-18 Hornet, joka voitti tarjouskilpailun[7]. Vuonna 2017 julkisiksi tulleiden asiakirjojen mukaan F-16 oli tarjokkaista halvin hankintakustannuksiltaan samoin kuin käyttökustannuksiltaan[7]. Se ei kuitenkaan täyttänyt kaikkia Ilmavoimien koneelle asettamia vaatimuksia, eikä suomalaisen lentokoneteollisuuden olematon osuus tarjouksessa myöskään miellyttänyt Puolustusministeriötä[7]. Lisäksi päätöksen aikoihin F-16:n valmistuksen uskottiin olevan loppumassa[7]. Todellisuudessa F-16-koneiden tuotanto ei ole loppunut vielä vuonna 2020[3]. Kun Suomen puolustusvoimat 2010-luvun puolivälissä valmisteli Hornetin seuraajan hankintaa, oli F-16 jälleen yksi kilpailun ehdokkaista[8].

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-16 Fighting Falcon
F-16XL
  • F-16A/B – alkuperäinen versio
  • F-16C/D – paranneltu avioniikka ja moottori
  • F-16E/F – perustuu F-16C/D-malliin, erikoispiirteinä suojapinnoitetut polttoainetankit, parannellut tutka- ja avioniikkajärjestelmät, mallia on myyty vain Arabiemiirikunnille.
  • F-16ADF – päivitetty F-16A/B, joka on Yhdysvaltain Kansalliskaartin käytössä
  • F-16I – kehittyneempi avioniikka, valmistettu Israelille
  • F-16V – Block 70 -malli AESA-tutkalla, joka on kehitetty Taiwanille[9]
  • F-16XL – NASA:n käyttämä deltasiipiversio ilmailututkimustyöhön
  • Mitsubishi F-2 – muokattu versio, valmistanut Japanissa Mitsubishi
  • RF-16C/F-16R – tiedustelumalli

F-16 -tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistusmäärä helmikuuhun 2010 mennessä 4428[10]

Prototyypit ja kehitysmallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • YF-16, 1974 kaksi prototyyppiä kokeisiin YF-17:ää vastaan, 1975 kahdeksan kappaletta hyväksyttyä tyyppiä, jotka toimitettiin 1976.
  • F-16A, moottori PW F100-PW-200, 6 yksikköä, F-16XL/A ja NF-16A[11]

F-16A ja F-16B -tuotantosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • F-16B, 2 yksikköä, F-16XL/B[11]
  • F-16A Block 1, moottori PW F100-PW-200
    • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
  • F-16B Block 1, moottori PW F100-PW-200
    • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
  • F-16A Block 5, moottori PW F100-PW-200
    • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
  • F-16B Block 5, moottori PW F100-PW-200
    • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
  • F-16A Block 10, moottori PW F100-PW-200
    • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
  • F-16B Block 10, moottori PW F100-PW-200
    • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
  • F-16A Block 15, moottori PW F100-PW-200
    • F-16 Block 15 ADF (Air Defence Fighter)
  • F-16B Block 15, moottori PW F100-PW-200
    • F-16 Block 15 ADF (Air Defence Fighter)
  • F-16A Block 15 OCU, moottori PW F100-PW-200
    • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
  • F-16B Block 15 OCU, moottori PW F100-PW-200
    • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
  • F-16A Block 20, moottori PW F100-PW-200
    • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
  • F-16B Block 20, moottori PW F100-PW-200
    • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)

F-16C- ja F-16D-tuotantosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksipaikkaisen F-16C:n ja kaksipaikaisen F-16D:n ensimmäinen moottori oli Pratt & Whitney F100, jossa on jälkipoltin. Kuitenkin kustannusten säästämiseksi Yhdysvaltain ilmavoimat aloitti 1984 Alternative Fighter Engine -ohjelman, jonka tarkoituksena oli löytää muilta mahdollisia moottoreita. Kilpailun voitti General Electric F110, jolla on varustettu lopulta 86 % Yhdysvaltain ilmavoimien F-16C- tai F-16D-hävittäjistä.

Block 25[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • F-16C Block 25, moottori PW F100-PW-220E
  • F-16D Block 25, moottori PW F100-PW-220E

Block 30 ja Block 32[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johtuen siitä, että Alternative Fighter Engine -ohjelman F-16C:n ja F-16D:n osalta voitti General Electric F110, jossa on 17.8 kN enemmän työntövoimaa kuin Pratt & Whitney F100:ssa, F-16C Block 30:ssä ja F-16D Block 32:ssa ovat tavallista ("small mouth inlet";Normal Shock Inlet) suuremmat ("large mouth inlet"; Modular Common Inlet Duct) ilmanottoaukot kuin F-16A:ssa ja F-16B:ssä, jotka käyttävät Pratt & Whitney F100:a.

F110-GE-100:n työntövoima on 28 000 lbf (125 kN), kun taas myöhemmän F110-GE-129:n 29 400 lbf (131 kN) ja sen jälkeen valmistetun F110-GE-132:n 32 000 lbf (142 kN).

  • F-16C Block 30, moottori GE F110-GE-100
  • F-16D Block 30, moottori GE F110-GE-100
  • F-16C Block 32, moottori PW F100-PW-220E
  • F-16D Block 32, moottori PW F100-PW-220E
  • F-16C Block 40, moottori GE F110-GE-100
  • F-16D Block 40, moottori GE F110-GE-100
  • F-16C Block 42, moottori PW F100-PW-220E
  • F-16D Block 42, moottori PW F100-PW-220E

Block 50 ja Block 52[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Block 50:ssä ja Block 52:sa tehtiin laajoja uudistuksia. Block 50:een ja Block 52:een oli yhdeksän tilaajaa, mm. Yhdysvallat, Kreikan ilmavoimat, Yhdistyneiden arabiemiraattien ilmavoimat, Chilen ilmavoimat ja Puolan ilmavoimat. Edellisiin F-16:iin verrattuna Block 50:ssä ja Block 52:ssa on mahdollisuus tankata enemmän polttoainetta, ottaa enemmän hyötykuormaa, uusi tai parannettu avioniikka, antureita, värilliset ohjaamoruudut paremmin ohjaaja- tai järjestelmäkäyttöliittymin. Block 50:n ja Block 52:n hävittäjät voivat käyttää Lockheed Martin Sniper XR/Pantera- ja Northrop Grumman/RAFAEL Litening -maalitutkia. Niiden avulla voidaan käyttää GPS- tai laserohjautuvia pommeja, kuiten GBU-31 Joint Direct Attack Ammunition (JDAM):ia, AGM-154 JSOW:ia, SPICE:a, CBU-103, CBU-104, CBU-105 Wind Corrected Munitions Dispencer WCMD:ä.[12]

Block 50[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • F-16C Block 50, moottori GE F110-GE-129
  • F-16D Block 50, moottori GE F110-GE-129
Block 52[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Block 52:ssa on APG-68 (V)9 -tutka.[12] Block 52:n hävittäjiä tilasivat Kreikan ilmavoimat 50 yksikköä vuoteen 2004 mennessä ja 30 lisäyksikköä marraskuussa 2005 varaten option kymmeneen lisäyksikköön.[12]

Israelille sovitettu F-16I, jota on tilattu 102 yksikköä, kuuluu myös perustaltaan Block 52 -tuotantoerään.[12] Pratt & Whitney F100-PW-229 -suihkumoottorilla varustettu malli teki ensilentonsa 18. helmikuuta 2004. Sen toimintasäde on rungon molemmin puolin sijoitetuin kiinteiden lisäpolttoainetankkien avulla kasvatettu niin suureksi, että hävittäjälentokone voi suorittaa pommitusiskuja Irakiin ja Iraniin asti. F-16:een voidaan kiinnittää yhdeksään kohtaan erilaisia aseita, lähinnä pommeja.

  • F-16C Block 52, moottori PW F100-PW-229
    • F-16I
  • F-16D Block 52, moottori PW F100-PW-229
    • F-16I

F-16E ja F-16F -tuotantosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudet F-16E- ja F-16F -tuotantosarjat kuuluvat Block 60:een, joita puhekielessä on luonnehditty "Desert Falcon":ksi[13]. Yhdistyneet arabiemiraatit käyttivät 3 mrd. dollaria Desert Falconin tutkimustöihin.[14]. Tämä lisäksi Yhdistyneet arabiemiirikunnat maksoivat yhteensä 80 kappaleesta Block 60 hävittäjiä (56 kpl F-16E ja 24 kpl F-16F) 8 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä tekee yksikköhinnaksi keskimäärin 100 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, joka on arvioitu F-35A:n hinta. Lähialueilla toistaiseksi ajanmukaisin F-16 -tyyppi on Israelin ilmavoimien F-16C- ja F-16D -Block 52:een kuuluvat niin ikään toimisäteeltään vetoisin polttoainetankein kasvatettu F-16I.

Keskeistä kehitystyössä on ollut toimintasäteen pidentäminen 40 prosentilla, mikä on tullut mahdollisesti lisäämällä polttoainetankkien vetoisuutta. Koska tämä on lisännyt hävittäjän lentoonlähtömassaa, on ollut keskeistä hankkia myös tehokkain moottori, joka on F-110-GE-129:stä edelleen kehitetty F-110-GE-132, joka antaa edeltäjäänsä enemmän työntövoimaa. Tutka on uudistettu edelliseen tuotantosarjaan nähden AN/APG v9:stä AN/APG80:ksi, joka on kaikkien F-16-tuotantosarjojen viides tutkatyyppi. Lentokoneen ulkopuolelle pommiripustimiin kiinnitettävästä AN/AQS-28 LITENING AT:stä on luovuttu ja vaihdettu se rungon sisään asennettavaan AN/AAQ-32 IFTS:ään, mikä käytännössä lisää rungon ulkopuolelle ripustettavana aseistuksen määrää.[14]

F-16E ja F-16F hävittäjissä on F-110-GE-129:stä edelleen kehitetty F-110-GE-132-moottori, joka antaa enemmän työntövoimaa. Block 60:ssä on tutkana APG-80 Active Electronic Scanning Array (AESA). Ensimmäinen sarjan tilaaja oli Yhdistyneiden arabiemiraattien ilmavoimat, joka tilasi 80 yksikköä hävittäjiä vuonna 2000 ja jonka toimitukset oli sovittu aloitettavaksi vuonna 2004. Tuotantoerä sisältää Northrop Grummanin APG-80 Agile Beam Radar (ABR) -tutkan ja AN/AAQ-32 Internal FLIR Targeting System (IFTS)[15] -maalinohjausjärjestelmän.[13]

  • F-16E Block 60, moottori GE F110-GE-132

F-16V[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-16V on Taiwanin ilmavoimille kehitetty konfiguraatio, jossa on Northrop Grummanin APG-83 AESA-tutka.[9] Konfiguraatiossa on myös muutokset avioniikkaan, keskijalustan näytölle ja tietojärjestelmille.[16][17] Mallin ensilento oli 16. lokakuuta 2015.[9] F-16V kuuluu Block 70 -malleihin, joita ovat tilanneet myös Bahrain, Slovakia ja Bulgaria.[18] Marokko on tilannut Block 72 -hävittäjiä ja Block 70 hävittäjiä valmistetaan myös Taiwanille.[19] Aiempia F-16 hävittäjiä päivitetään F-16V -konfiguraatioon: Taiwan, Etelä-Korea ja Kreikka päivittävät F-16 -hävittäjiään F-16V Block 70/72 konfiguraatioon.[19][16][20] Block 70 malleissa on General Electricin F110-GE-129 moottori ja Block 72 malleissa Pratt & Whitneyn F100-PW-229.[19]

F-16 -valmistuspaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fokker, Alankomaat, kompensaatiokauppatuotantolinja, Alankomaiden ja Norjan tilaamat F-16:t, 300 yksikköä (7 %)[10]
  • SABCA (Sociétés Anonyme Belge de Constructions Aéronautiques), Belgia. kompensaatiokauppatuotantolinja, Belgian ja Tanskan tilaamat F-16:t, 222 yksikköä (5 %)[10]
  • Samsung, Korean tasavalta
  • Turkish Aircraft Industries, Turkki, Turkin ja Egyptin tilaamat F-16:t, 277 yksikköä (6 %)[10]
  • Lockheed Martin Aeronautics, Forth Worth (General Dynamics, Lockheed, Lockheed Martin Aeronautics)[21]) F-16:n tuotanto Forth Worthissa alkoi elokuussa 1978 ja viimeinen koneista valmistui 14.11. 2017[2].  Forth Worthissa rakennettiin 3 620 konetta[2].
  • Greenville, Etelä-Carolina. Fort Worthissa sijainnut tuotantolinja siirrettiin Greenvilleen, jossa aloitettiin Block 70:n F-16-koneiden tuotanto joulukuussa 2019[22][23].

F-16:n käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alankomaiden kuninkaalliset ilmavoimat
  • Bangladeshin ilmavoimat
  • Brunein kuninkaalliset ilmavoimat
  • Egyptin ilmavoimat
  • Chilen ilmavoimat
  • Indonesian ilmavoimat
  • Intian ilmavoimat
    • Intian ilmavoimat on päättänyt hankkia F-16IN-hävittäjiä, joissa on parannuksia aikaisempiin malleihin verrattuna. Intian ilmavoimat olivat hankkimassa JAS-39 C/D -hävittäjiä siten, että israelilainen yhtiö olisi osallistunut yhteensovittamiseen, mutta joidenkin lehtitietojen mukaan Yhdysvallat pyrki vaikuttamaan diplomaattisten kanavien kautta siihen, että Intia hankkisi yhdysvaltalaisen hävittäjän. Yhdysvalloista on toimitettu F-16-hävittäjiä myös Pakistanin ilmavoimille.[21]
  • Israelin ilmavoimat
    • F-16I
  • Italian ilmavoimat
  • Jordanian kuninkaalliset ilmavoimat
  • Kiinan tasavallan ilmavoimat (Taiwan)
    • F-16A/B Block 20, 150 yksikköä. F-16V päivitykset. Vuonna 2006 Taiwan ilmaisi halunsa ostaa 66 Block 50/52 F-16C/D -hävittäjää lisää, mutta Yhdysvallat kieltäytyi johtuen manner-Kiinan painostuksesta.[19] Yhdysvallat myöntyi aiempien koneiden modernisointiin vuonna 2011, mutta päivityssuunnitelma kasvoi kunnes se ohitti suunniteltujen C/D mallien konfiguraation.[19] Tavoitteena on päivittää 141 Block 20 konetta vuoden 2023 loppuun mennessä, sekä Lockheed-Martin toimittaa 66 uustuotantoa olevaa Block 70 -konetta vuoteen 2026 mennessä.[19]
  • Korean tasavaltalaisilmavoimat
  • Kreikan ilmavoimat
  • Malesian kuninkaalliset ilmavoimat
  • Norjan kuninkaalliset ilmavoimat
    • F-16AM, 47 yksikköä, kuuluvat Fokkerin rakentamaan 72 yksikön
    • F-16BM, 10 yksikköä, ovat valmistetut Yhdysvalloissa
  • Omanin kuninkaalliset ilmavoimat
  • Pakistanin ilmavoimat
  • Portugalin ilmavoimat
  • Puolan ilmavoimat
  • Singaporen tasavallan ilmavoimat
  • Tanskan kuninkaalliset ilmavoimat
    • F-16AM, 47 yksikköä, kuuluvat SABCA:n rakentamaan 58 yksikön tuotantosarjaan
    • F-16BM, 13 yksikköä, ovat Yhdysvalloissa valmistettua Yhdysvaltain ylijäämää
  • Thaimaan kuninkaalliset ilmavoimat
  • Turkin ilmavoimat
  • Venezuealan ilmavoimat
  • Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ilmavoimat
  • Yhdysvaltain avaruushallinto
  • Yhdysvaltain ilmavoimat
  • Yhdysvaltain laivasto

Tulevia käyttäjiä ovat Bahrain, Bulgarian ja Slovakian ilmavoimat (Block 70) sekä Marokko (Block 72).[24][25][19]

F-16:n tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaallisissa taistelutehtävissä F-16:ia käytettiin laajasti Persianlahden sodassa, sen jälkeisessä Irakin lentokieltovyöhykkeiden valvonnassa, Kosovon ilmasodassa, Afganistanin sodassa ja Irakin sodassa.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lockheedmartin.com
  2. a b c https://www.star-telegram.com/news/business/aviation/article186288298.html
  3. a b c Lockheed: New Demand for F-16s Could Push Type Past 5,000 Mark Air Force Magazine. 11.9.2020. Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)
  4. Northrop YF-17 (Cobra) Militaryfactory. Viitattu 19.7.2018.
  5. Northrop YF-17 Cobra wmof.com. Viitattu 19.7.2018.
  6. Losses, Globalsecurity.org
  7. a b c d e Salatut asiakirjat paljastavat Hornet-hankinnan taustat 25 vuotta sitten www.iltalehti.fi. Viitattu 21.11.2020.
  8. » Hornetille seuraaja www.suomensotilas.fi. Viitattu 17.1.2021.
  9. a b c Bill Carey: First F-16V Developed for Taiwan Requirement Takes Flight ainonline.com. 23.10.2015. Viitattu 9.3.2022. (englanniksi)
  10. a b c d Article 18, f-16.net
  11. a b Article 17, f-16.net
  12. a b c d Features, Defense-update.com
  13. a b Products, Defense-update.com
  14. a b Defenseindustrydaily.com
  15. http://www.northropgrumman.com/capabilities/anaaq32ifts/pages/default.aspx
  16. a b John Keller: Lockheed Martin to upgrade avionics and electronic systems on Taiwan's legacy fleet of F-16A/B jet fighters militaryaerospace.com. 29.4.2021. Viitattu 9.3.2022. (englanniksi)
  17. Meet F-16V: The Most Technologically Advanced 4th Generation Fighter in the World lockheedmartin.com. Viitattu 9.3.2022. (englanniksi)
  18. F-16 Block 70 for Slovakia siaf.sk. Viitattu 9.3.2022. (englanniksi)
  19. a b c d e f g Jon Lake: Taiwan’s Viper Upgrade Fuels F-16 Resurgence ainonline.com. 12.2.2022. Viitattu 10.3.2022. (englanniksi)
  20. David Donald: First Upgraded F-16V Fighter For Greece Takes Flight ainonline.com. 21.1.2021. Viitattu 10.3.2022. (englanniksi)
  21. a b Systems, Globalsecurity.org
  22. Lockheed Martin Celebrates New F-16 Production Line in SC Lockheed Martin. Viitattu 21.11.2020.
  23. Lockheed Martin starts production on first F-16 Block 70 for Bahrain www.airforce-technology.com. Viitattu 21.11.2020.
  24. F-16 Block 70 for the Bulgarian Air Force lockheedmartin.com. Viitattu 9.3.2022. (englanniksi)
  25. F-16 Block 70 for Slovakia — the Newest and Most Advanced F-16 lockheedmartin.com. Viitattu 9.3.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta General Dynamics F-16 Fighting Falcon.