Suomen koripallomaajoukkue

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 7. tammikuuta 2011 kello 12.41 käyttäjän Bodiroga~fiwiki (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.
Suomi
[[Tiedosto:Suomen lippu|200px|]]
Lempinimi Sudet[1]
Valmentaja Suomi Henrik Dettmann
Fiba-ranking >75.
Liittyi Fibaan 1939
fiba-alue FIBA Europe
Kansallinen liitto Suomen koripalloliitto
{{{title}}} jersey
Team colours
Team colours
{{{title}}}
{{{title}}} jersey
Team colours
Team colours
{{{title}}}
Olympialaiset
Esiintymiset 2
Mitalit ei
Maailmanmestaruuskilpailut
Esiintymiset ei
Mitalit ei
Euroopan-mestaruuskilpailut
Esiintymiset 12
Mitalit ei

Suomen koripallomaajoukkue edustaa Suomea miesten koripallon maajoukkuekilpailuissa. Joukkue toimii Suomen koripalloliiton alaisuudessa.

Suomen maajoukkue on selviytynyt Euroopan-mestaruuskilpailuihin historian aikana yhteensä kaksitoista kertaa. Maan parhaaksi sijoitukseksi on jäänyt vuoden 1967 kilpailuiden kuudes sija. Koripallomaajoukkue on edelleen Suomen ainoa karsintojen kautta olympialaisiin selviytynyt palloilujoukkue. Tämä tapahtui vuoden 1964 olympialaisissa. Myös vuonna 1952 maa pelasi olympialaisissa, mutta tällöin se pääsi mukaan kisaisäntänä.

Historia

Pääartikkeli: Suomen koripallon historia

Toiminnan alku ja ensimmäiset EM-kilpailut

Vuoden 1939 EM-kilpailuiden joukkue.

Suomen Koripalloliitto perustettiin helmikuussa 1939 Helsingin Osuuskaupan kerhohuoneistossa.[2] Pari kuukautta aikaisemmin Suomen Pesäpalloliitto oli päättänyt ottaa koripallon omaan ohjelmistoonsa.[3] Koripallotoimintaa pyörittivät maassa siis samanaikaisesti kaksi liittoa.[4] Kun selvyyttä asiaan ei ehditty saada ennen vuoden 1939 EM-kilpailuita, päätti Pesäpalloliitto lähettää oman joukkueensa EM-kilpailuihin.[5] Ensimmäisissä EM-kilpailuissaan Suomi hävisi kaikki seitsemän otteluaan. Suurimman tappion, 112–9, maa koki Liettuaa vastaan.[6] Kisojen jälkeen Pesäpalloliitto luopui koripallotoiminnasta ja vastuu toiminnasta siirtyi Koripalloliitolle.[7]

Sotien jälkeen koripallo kärsi Suomessa talousvaikeuksista.[8] Vuonna 1946 maa oli jo lähtemässä Geneven EM-kilpailuihin, mutta joutui lopulta vetäytymään taloudellisten syiden takia.[9] Kaksi vuotta tämän jälkeen Suomeen saapuivat mormonit, jotka levittivät koripalloa muualle maahan.[10] Maahan saapuneesta ryhmästä Robert Petersen jäi Suomeen.[11]

1950-luku: Helsingin olympialaiset ja viidet EM-kilpailut

Suomi–Meksiko vuoden 1952 olympialaisissa. Kuvassa Suomen maajoukkueen jäsenistä Raimo Lindholm (5) ja Timo Suviranta (6).

Vuonna 1950 järjestettiin koripallon maailmanmestaruuskilpailut, joihin osallistumisesta myös Suomi karsi Nizzassa. Suomi oli karsintojen kuudes eikä näin ollen päässyt kisoihin.[2] Helsingin olympialaisten koripalloturnaukseen Suomi pääsi automaattisesti mukaan kisaisäntänä.[12] Suomen joukkue hävisi kaikki kolme alkulohkopeliään Neuvostoliitolle, Bulgarialle ja Meksikolle.[13] Seuraavat arvokisat olivat vuoden 1953 EM-kilpailut, joihin Suomi osallistui. Suomen sijoittui alkulohkossaan neljänneksi ja voitti turnauksessa Libanonin.[14] Suomen lopullinen sijoitus oli kahdestoista.[15] Kaksi vuotta myöhemmin Suomi osallistui Unkarin EM-kilpailuihin, joissa joukkue hävisi kaikki kolme alkusarjaotteluaan.[16] Suomen lopullinen sijoitus oli kymmenes. Maa osallistui EM-kisoihin vielä kaksi kertaa vuosikymmenen aikana. Bulgarian kisoissa Suomi sijoittui yhdenneksitoista ja Turkin kisoissa maan sijoitus oli kolmastoista.[15]

1960-luku: Selviytyminen olympialaisiin ja kotikisat

1960-luvun alussa maajoukkuetta nuorennettiin ja uusia pelaajia ajettiin sisään joukkueeseen.[17] Tulosta ei kuitenkaan näkynyt vielä EM-kisoissa 1961 eikä 1963, joissa Suomi sijoittui neljänneksitoista.[15] Päävalmentajana toiminut Kalevi Tuominen luotti joukkueeseensa ja halusi lähettää sen olympiakarsintoihin Geneveen.[18] Olympiakomitea suostui maksamaan matkan sillä ehdolla, että Suomi selviytyisi olympialaisiin.[17] Karsinnoissa Suomi voitti lohkonsa ilman tappioita.[19] Ratkaisevassa ottelussa Suomi kohtasi Bulgarian, jonka joukkue voitti loppukirin ansiosta. Voitto varmisti myös Suomen pääsyn olympialaisiin.[20] Suomen koripallomaajoukkue onkin edelleen ainoa suomalainen palloilujoukkue, joka on selviytynyt karsintojen kautta olympialaisiin.[21] Olympialaiset Suomi aloitti voitolla Etelä-Koreasta. Toisessa ottelussa Suomen joukkue kohtasi Yhdysvallat ja johti ottelua alussa. Yhdysvallat kuitenkin voitti ottelun luvuin 51–77. Viimeisessä alkusarjan ottelussa Suomi hävisi Uruguaylle, mihin kaatuivat mahdollisuudet mitaleille.[22] Jatkolohkossa Suomi voitti Australian ja Perun, ja joukkue pääsi pelaamaan sijoista 9–12. Ensimmäinen sijoitusottelu päättyi tappioon Japania vastaan. Sijoista 11–12 käydyssä ottelussa Suomi voitti Meksikon 73–72 .[23]

Vuosikymmenen aikana Suomi sai järjestettäväkseen historiansa ensimmäiset EM-kilpailut. Kisat järjestettiin vuonna 1967 ja Suomi sai kisaisännyyden myötä osallistumisoikeuden kisoihin. Alkulohkossaan Suomi hävisi vain kaksi ottelua ja voitti muun muassa Tšekkoslovakian, jota pidettiin yleisesti yhtenä maanosan parhaimmista maista.[24] Kisojen kuumin ottelu käytiin Suomen ja Jugoslavian kesken. Ottelu jouduttiin muun muassa keskeyttämään ja ottelu jatkui vasta kun FIBA:n pääsihteeri uhkasi sulkea Suomen ulos kisoista.[25] Ottelu päättyi lopulta Suomen tappioon, ja joukkue menetti mahdollisuutensa voittaa EM-mitalin.[26] Sijoitusotteluissa Suomi saavutti voiton sekä tappion ja sijoittui kuudenneksi, mikä on edelleen maajoukkueen historian paras saavutus.[27]

1970- ja 1980-luvun vaatimaton jakso

Kotikisojen menestyksen jälkeen maajoukkue ei onnistunut pääsemään arvokilpailuihin. Kymmenen vuoden tauon jälkeen, vuonna 1977, maa selviytyi Belgiassa järjestettyihin kisoihin. EM-kilpailut eivät sujuneet kuitenkaan viime kisojen tapaan, ja alkulohkon jälkeen maa oli edelleen ilman voittoja.[28] Kisojen sijoituspeleissä Suomi voitti ensin Ranskan pisteellä, mutta hävisi tämän jälkeen Espanjalle.[29]

Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Suomi voitti kultaa vuosina 1970, 1978, 1980 ja 1983. Tämän jälkeen maa ei voittanut miehissä PM-kultaa.[30]

1990-luku: Selviytyminen Kreikan EM-kilpailuihin

Vähäisen menestyksen myötä Henrik Dettmann hankittiin maajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 1991.[31] Ensimmäisessä karsintaturnauksessa Suomi saavutti loppuottelupaikan ja voitti ratkaisevassa ottelussa Englannin. Jatkokarsinnoissa Suomi voitti Venäjän, Ukrainan kahdesti sekä Bosnia ja Hertsegovinan kotona. Kun Venäjä voitti Bosnia ja Hertsegovinan, Suomen kisapaikka varmistui.[32] Itse kisoissa Suomi hävisi kaikki alkulohkon pelinsä. Tiukimman pelin maa hävisi kahdella pisteellä Turkille.[33] Pettymys kotimaassa olikin suuri Suomen jäätyä voitoitta, vaikka maan jatkoonpääsyä pidettiin epätodennäköisenä.[34] Dettmann lopetti maajoukkueen valmentamisen vuonna 1997, jolloin hän siirtyi Saksan maajoukkueen päävalmentajaksi.[35]

2000-luku

Suomi–Montenegro vuonna 2010.

Vuonna 2003 FIBA teki uudistuksen, jolla Euroopan maajoukkueet jaettiin A- ja B-divisioonaan. Tämän myötä EM-karsinnat tulisivat toimimaan olympiakarsintoina.[36] Tämän seurauksena Suomi putosi B-divisioonaan vuosiksi 2005–2007.[27] Syyskuussa 2007 maajoukkue onnistui nousemaan takaisin A-divisioonaan voitettuaan ratkaisevassa nousuottelussa Romanian luvuin 111–61.[37] Nousun myötä Suomi pääsi EM-karsintoihin. Karsintojen alkulohkossa Suomi sijoittui neljänneksi ja pääsi lisäkarsintoihin.[38] Jatkokarsinnoissa Suomi joutui samaan lohkoon Ranskan ja Italian kanssa. Maa hävisi kaksi ensimmäistä ottelua, mutta voitti kaksi viimeistä ja sijoittui lohkon toiseksi ennen Italiaa.[39]

Karsinnoissa vuoden 2011 EM-kilpailuihin Suomi arvottiin samaan lohkoon Montenegron, Latvian, Italian ja Israelin kanssa.[40] Suomen epäonneksi joukkue kärsi loukkaantumisista, minkä johdosta maa onnistui voittamaan vain yhden ottelun.[41] Koska vuoden 2011 EM-kilpailut päätettiin laajentaa 24-joukkueiseksi, avautui Suomelle mahdollisuus päästä jatkokarsinnan kautta arvokilpailuihin. Lisäkarsinnat järjestetään elokuussa 2011.[42]

Kotiareena

Pääartikkeli: Vantaan Energia -areena

Suomen maajoukkueen kotiareenana on toiminut vuodesta 2007 lähtien Vantaan Energia -areena. Areenan katsojakapasiteetti on 2 600 katsojaa.[43] Vuonna 2009 Vantaan Energia ja maajoukkue tekivät yhteistyösopimuksen.[44] Ennen Energia Areenaa maajoukkue pelasi otteluita Helsingin jäähallissa sekä Pyynikin palloiluhallissa.[45][46] 1990-luvulla maajoukkue käytti Helsingin urheilutaloa pelipaikkanaan ja 2000-luvun alussa LänsiAuto Areenaa.[32][47] Suomen maajoukkueen katsojaennätys on 11 500. Tämä saavutettiin vuonna 1962, kun Suomi–Ruotsi-ottelu järjestettiin Helsingin olympiastadionilla.[48]

Tunnukset

Gerald Lee Jr. maajoukkuepaidassa.

Maajoukkueen tunnusvärit ovat sininen ja valkoinen. Joukkueen pelipaidoissa on siniset raidat kyljissä. Maajoukkueen pelipaidoissa on FIBA:n sekä Spaldingin logot. Vuodesta 2008 lähtien pelipaidoissa on näkynyt myös Vantaan Energian logo.[49]

Vuodesta 2002 lähtien kaikkien maajoukkueiden tunnuksena on toiminut susi. Tällä halutaan korostaa toiminnan suomalaisuutta, urheilullisuutta, sisukkuutta sekä iloisuutta.[50]

Pelaajat ja valmentajat

Maajoukkueen nykyinen kapteeni, Teemu Rannikko.

Nykyinen kokoonpano

Maajoukkuerinki kesällä 2010.[51]

Suomi
Pelaajat Valmentajat
# Kans. Nimi Syntynyt Pituus Paino Sopimus
4 Suomi Mikko Koivisto 18.04.1987 194 cm 85 kg
5 Suomi Antti Nikkilä 25.08.1978 210 cm 122 kg
6 Suomi Kimmo Muurinen 23.02.1981 202 cm 101 kg
7 Suomi Shawn Huff 05.05.1984 198 cm 95 kg
8 Suomi Gerald Lee Jr. 23.11.1987 208 cm 113 kg
9 Suomi Samuel Haanpää 27.09.1986 203 cm 98 kg
10 Suomi Tuukka Kotti 18.03.1981 205 cm 105 kg
11 Suomi Petteri Koponen 13.04.1988 194 cm 88 kg
12 Suomi Tuomas Iisalo 29.07.1982 195 cm 89 kg
13 Suomi Hanno Möttölä 09.09.1976 209 cm 112 kg
14 Suomi Petri Virtanen 18.09.1980 183 cm 77 kg
15 Suomi Teemu Rannikko (C) 09.09.1980 189 cm 88 kg
20 Suomi Antti Kanervo 12.04.1989 192 cm 86 kg
21 Suomi Petri Heinonen 12.09.1988 207 cm 95 kg
22 Suomi Vesa Mäkäläinen 03.09.1986 200 cm 100 kg
23 Suomi Sasu Salin 11.06.1991 192 cm 96 kg
24 Suomi Juho Nenonen 12.09.1987 202 cm 100 kg
Päävalmentaja
Apuvalmentaja(t)
Selite
  • (C) Joukkueen kapteeni
  • (A) Varakapteeni



Kokoonpano päivitetty 6. elokuuta 2010

Suomen maajoukkueen päävalmentajat

Maajoukkueen ensimmäinen valmentaja oli virolainen Alois Suurna, joka toimi Suomen pelaajavalmentajana vuoden 1939 EM-kilpailuissa. Vasta vuonna 1950 maajoukkueeseen tuli varsinainen päävalmentaja, kun Keijo Viianen hankittiin joukkueen päävalmentajaksi. Eniten maajoukkueotteluja valmentajista on Robert Petersenillä, joka valmensi maajoukkuetta 234 ottelua.[52] Nykyinen päävalmentaja Henrik Dettmann on valmentanut maajoukkuetta vuodesta 2004 lähtien.[53]

Valmentaja Vuodet Ottelut Voitot Tappiot Voittoprosentti
Viro Alois Suurna 1939 7 0 7 0,0 %
Suomi Keijo Viianen 1950 6 2 4 33,3 %
Suomi Eino Ojanen 1951–1952
1953–1955 		34 20 14 58,8 %
Suomi Matt Simola 1952 4 1 3 25,0 %
Suomi Kalevi Tuominen 1955–1969 196 107 89 54,6 %
Suomi/Yhdysvallat Robert Petersen 1969–1972
1973–1982 		234 97 136 41,6 %
Suomi Kauko Jämsén 1972–1973 17 6 11 35,2 %
Suomi Kari Liimo 1982–1984 47 17 30 36,2 %
Suomi Eero Saarinen 1984–1991 92 41 51 44,6 %
Yhdysvallat Aaron McCarthy 1997–2001 31 17 14 54,8 %
Suomi Ari Tammivaara 2001–2003 30 14 16 46,7 %
Suomi Tomi Kaminen 2005 3 2 1 66,7 %
Suomi Pekka Salminen 2008 1 1 0 100 %
Suomi Henrik Dettmann 1992–1997
2004– 		172 85 87 49,4 %
  • Päivitetty 26. joulukuuta 2010.[52]

Pelaajaennätykset

Aktiivipelaajista Hanno Möttölä on saavuttanut 1 500 pisteen rajan.
Pääartikkeli: Luettelo 1000 pistettä Suomen koripallomaajoukkueessa tehneistä pelaajista

Suomen miesten maajoukkueessa eniten pisteitä on tehnyt Kari Liimo.[54] Eniten maajoukkueotteluita on sen sijaan Jouko Heikkisellä, joka pelasi 190 maaottelua vuosina 1977–1988.[55] Maajoukkueen ottelukohtainen piste-ennätys on 42, johon on yltänyt kolme pelaajaa. Timo Lampén, Kari-Pekka Klinga sekä Hanno Möttölä ovat pystyneet tähän pistelukemaan.[56]

Eniten pisteitä

# Nimi Ottelut
1. Liimo, KariKari Liimo 2446
2. Sarkalahti, KaleviKalevi Sarkalahti 2352
3. Pehkonen, SakariSakari Pehkonen 2002
4. Lignell, RistoRisto Lignell 1897
5. Heikkinen, JoukoJouko Heikkinen 1739
6. Lampén, TimoTimo Lampén 1716
7. Kasko, HeikkiHeikki Kasko 1708
8. Pilkevaara, JormaJorma Pilkevaara 1666
9. Klinga, Kari-PekkaKari-Pekka Klinga 1595
10. Möttölä, HannoHanno Möttölä 1576

Eniten otteluita

# Nimi Ottelut
1. Heikkinen, JoukoJouko Heikkinen 190
2. Lignell, RistoRisto Lignell 169
3. Liimo, KariKari Liimo 160
4. Pilkevaara, JormaJorma Pilkevaara 158
5. Kasko, HeikkiHeikki Kasko 154
6. Pehkonen, SakariSakari Pehkonen 153
7. Rauramo, AnssiAnssi Rauramo 151
8. Sarkalahti, KaleviKalevi Sarkalahti 143
9. Koskinen, MikkoMikko Koskinen 138
10. Taponen, HeikkiHeikki Taponen 137

  • Aktiiviset pelaajat vihreällä. Tilastot päivitetty 26.12.2010[57][58]

Turnaushistoria

Vuoteen 1961 asti EM-kilpailuihin pystyi ilmoittautumaan jokainen maa. Tämä johti siihen, että EM-turnauksen osallistujamäärä kasvoi liian suureksi. Lopulta lopputurnaukseen osallistuvien maiden määrä rajattiin kuuteentoista. Ensimmäistä kertaa rajoitusta käytettiin vuoden 1963 EM-kilpailuissa.[59]

EM-kilpailut

 

Olympialaiset

Katso myös

Lähteet

  • Vasara, Erkki: Koritalkoot. Helsinki: Suomen Koripalloliitto, 1990. ISBN 951-95976-1-1.
  • Simon, Mikko: Enemmän kuin peli - Menestystä elämässä ja koripallossa. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2003. ISBN 952-99075-0-8.
  • Tuominen, Kalevi & Vainio, Ville: Kallun Muistelmat. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22584-3.

Viitteet

  1. ↑ Suomi teki huiman nousun, kärsi sydäntä raastavan tappion Italialle 23.8.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 26.12.2010.
  2. ↑ a b Suomi-koriksen tärkeimmät rajapyykit Suomen Koripalloliitto. Viitattu 1.10.2010.
  3. ↑ Vasara s. 28–29
  4. ↑ Vasara s. 30–34
  5. ↑ Vasara s. 35
  6. ↑ Schedule FIBA Europe. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  7. ↑ Vasara s. 37
  8. ↑ Vasara s. 62
  9. ↑ Vasara s. 71–72
  10. ↑ Vasara s. 119
  11. ↑ Kaikkien aikojen valmentaja. Kori-lehti, 19.5.2003, nro 3/2003, s. 8–9. Helsinki: Suomen Koripalloliitto.
  12. ↑ Vasara s. 158–159
  13. ↑ Koripallo Suomen olympiakomitea. Viitattu 1.10.2010.
  14. ↑ European Championship for Men 1953 Finland FIBA Europe. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  15. ↑ a b c Accumulated historical results FIBA Europe. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  16. ↑ European Championship for Men 1955 Finland FIBA Europe. Viitattu 3.10.2010. (englanniksi)
  17. ↑ a b Simon s. 52
  18. ↑ Tuominen s. 37
  19. ↑ Vasara s. 168–169
  20. ↑ Simon s. 54
  21. ↑ TOKIO 1964 Olympiakomitea. Viitattu 3.10.2010.
  22. ↑ Simon s. 55–56
  23. ↑ Vasara s. 171
  24. ↑ Vasara s. 176–179
  25. ↑ Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2009/10, s. 8. Suomen Koripalloliitto, 2009.
  26. ↑ Jugoslavia pudotti Suomen kärkikamppailuista 68–59, ennätysmäinen vihellyskonsertti oli lopettaa ottelun. Helsingin Sanomat, 5.10.1967. Helsinki:
  27. ↑ a b History FIBA Europe. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
  28. ↑ European Championship for Men 1977: Finland FIBA Europe. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Vasara s. 293
  30. ↑ Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2009/10, s. 21. Suomen Koripalloliitto, 2009.
  31. ↑ Simon s. 218
  32. ↑ a b Simon s. 223–225
  33. ↑ European Championship for Men 1995: Finland FIBA Europe. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
  34. ↑ Simon s. 230
  35. ↑ Simon s. 300
  36. ↑ Mäkelä, Mika: Maajoukkueremontti. Kori-lehti, 2003, nro 4/2003, s. 6–7. Suomen Koripalloliitto.
  37. ↑ Miesten ja naisten EM-karsintojen pelitavat selvillä 16.11.2007. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 13.6.2009.
  38. ↑ Suomi pelaa EM-kisapaikasta vielä ensi vuonna 20.9.2008. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  39. ↑ Suomi huimaan vierasvoittoon Italiasta – 44 vuoden odotus ohi 21.8.2009. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  40. ↑ Suomi arvottiin huippukovaan korislohkoon 16.1.2010. Urheilulehti. Viitattu 25.12.2010.
  41. ↑ Korismiesten EM-karsinta päättyi tappioon 29.8.2010. MTV3. Viitattu 25.12.2010.
  42. ↑ Suomi pelaa koripallon EM-kisapaikasta kotiyleisön edessä 15.8. ja 21.8.2011 8.10.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  43. ↑ Vantaan Energia Areena maajoukkueiden uusi kotiluola 13.2.2007. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  44. ↑ Vantaan Energia Suomen maajoukkuepaitaan 4.6.2009. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  45. ↑ Suomen ja Georgian panokset ovat huipussaan Helsingissä 12.9.2006. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  46. ↑ Miesten maajoukkue parhaalla miehistöllä Tampereella 4.-6.8. 2.8.2004. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  47. ↑ LänsiAuto Areenasta Suomen ’kotiluola’ EM-karsintaan 21.1.2003. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  48. ↑ Salmi, Pentti: Se alkoi luovutuksella. Kori-lehti, 27.11.2009, nro 4/2009, s. 51. Suomen Koripalloliitto.
  49. ↑ Koripallomaajoukkue tavoittelee EM-kisapaikkaa Vantaan Energia paidassaan 12.11.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.1.2011.
  50. ↑ Maajoukkueille haetaan uutta lähtöä 31.1.2002. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.1.2011.
  51. ↑ Suomen miesten maajoukkue 2010 Suomen Koripalloliitto. Viitattu 6.8.2010.
  52. ↑ a b Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2010/11, s. 48. Helsinki: Suomen koripalloliitto, 2010.
  53. ↑ Dettmannista päävalmentaja, Selkeestä valmennuksen ja koulutuksen johtaja Suomen Koripalloliitto. Viitattu 27.12.2010.
  54. ↑ Hanno Möttölä yli tuhannen maaottelupisteen 30.8.2005. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.1.2011.
  55. ↑ Syntymäpäiväsankari Nikkilä pelaa 100. maaottelunsa Tel Avivin huutomyrskyssä 25.8.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.1.2011.
  56. ↑ Islanti kaatui, Möttölä tykitti 42 23.8.2001. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.1.2011.
  57. ↑ Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2010/11, s. 88. Helsinki: Suomen koripalloliitto, 2010.
  58. ↑ Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2010/11, s. 64. Helsinki: Suomen koripalloliitto, 2010.
  59. ↑ Eurobasket history – the 60's FIBA Europe. Viitattu 7.1.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

FIBA Europen maajoukkueet

Alankomaat | Albania | Andorra | Armenia | Azerbaidžan | Belgia | Bosnia ja Hertsegovina | Bulgaria | Englanti | Espanja | Georgia | Irlanti | Islanti | Israel | Italia | Itävalta | Kreikka | Kroatia | Kypros | Latvia | Liettua | Luxemburg | Malta | Moldova | Montenegro | Norja | Pohjois-Irlanti | Pohjois-Makedonia | Portugali | Puola | Ranska | Romania | Ruotsi | Saksa | San Marino | Skotlanti | Serbia | Slovakia | Slovenia | Suomi | Sveitsi | Tanska | Tšekki | Turkki | Ukraina | Unkari | Wales | Valko-Venäjä | Venäjä | Viro | Yhdistynyt kuningaskunta

Entisiä joukkueita: DDR | Jugoslavia | Neuvostoliitto | Tšekkoslovakia

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_koripallomaajoukkue&oldid=9624658”