Koripallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1967

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eurobasket 1967
Joukkueet 16
Isäntämaa  Suomi
Kaupungit Helsinki, Tampere
Ajankohta 28. syyskuuta8. lokakuuta
Mitalistit
Kultaa  Neuvostoliitto
Hopeaa Tšekkoslovakia
Pronssia Puola
Arvokkain pelaaja Tšekkoslovakia Jiří Zedníček

Vuoden 1967 koripallon EM-kisat järjestettiin Suomessa 28. syyskuuta8. lokakuuta. Kisat järjestettiin 15. kerran. Kisojen mestaruuden voitti Neuvostoliitto.

Areenat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsinki Tampere
Helsingin jäähalli
Kapasiteetti 8 200
Tampereen jäähalli
Kapasiteetti 10 200

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-lohko B-lohko

 Belgia
 Suomi
 Jugoslavia
 Alankomaat
 Puola
 Romania
 Espanja
 Tšekkoslovakia

 Bulgaria
 Itä-Saksa
 Ranska
 Kreikka
 Israel
 Italia
 Neuvostoliitto
 Unkari

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoille 1–4
Sijoille 5–8
Sijoille 9–12
Sijoille 13–16
A-lohkon ottelu Espanja–Puola.
Sij. Joukkue O V H Korit Koriero Pisteet
1 Tšekkoslovakia 7 6 1 550–451 +99 13
2 Puola 7 6 1 554–485 +69 13
3 Suomi 7 5 2 479–449 +30 12
4 Romania 7 4 3 483–497 -14 11
5 Jugoslavia 7 4 3 523–457 +66 11
6 Espanja 7 2 5 526–579 -53 9
7 Belgia 7 1 6 500–581 -81 8
8 Alankomaat 7 0 7 454–570 -116 7

Suomen ja Jugoslavian välinen ottelu keskeytettiin noin 15 minuutiksi pari minuuttia ennen ottelun loppua, kun 8 000 hengen yleisö oli alkanut heittää tavaroita kentälle ja buuata oltuaan tyytymätön Olavi Ahosen ulosajoon. Yleisö rauhoittui vasta, kun Suomea uhattiin sulkemisella jatkopeleistä.[1][2]

B-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoille 1–4
Sijoille 5–8
Sijoille 9–12
Sijoille 13–16
Belgia–Alankomaat.
Sij. Joukkue O V H Korit Koriero Pisteet
1 Neuvostoliitto 7 7 0 640–431 +209 14
2 Bulgaria 7 4 3 475–473 +2 11
3 Italia 7 4 3 490–480 +10 11
4 Israel 7 4 3 493–513 -20 11
5 Kreikka 7 3 4 449–509 -60 10
6 Ranska 7 3 4 422–480 -58 10
7 Unkari 7 2 5 418–464 -46 9
8 Itä-Saksa 7 1 6 435–472 -37 8

Finaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijat 1–4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Välierät Loppuottelu
             
  Tšekkoslovakia 82  
  Bulgaria 79  
 
      Tšekkoslovakia 77
    Neuvostoliitto 89
 
 
Pronssiottelu
  Neuvostoliitto 108   Bulgaria  76
  Puola 68     Puola  80

Sijat 5–8[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Välierät Sijat 5 ja 6
             
  Italia 57  
  Romania 63  
 
      Romania 71
    Suomi 64
 
 
Sijat 7 ja 8
  Suomi 73   Italia  74
  Israel 60     Israel  72

Sijat 9–12[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Välierät Sijat 9 ja 10
             
  Jugoslavia 75  
  Ranska 69  
 
      Jugoslavia 101
    Espanja 73
 
 
Sijat 11 ja 12
  Kreikka 95   Ranska  74
  Espanja 99     Kreikka  69

Sijat 13–16[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Välierät Sijat 13–14
             
  Unkari 76  
  Alankomaat 71  
 
      Unkari 78
    Itä-Saksa 62
 
 
Sijat 15–16
  Belgia 63   Alankomaat  77
  Itä-Saksa 78     Belgia  92

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultaa Hopeaa Pronssia
 Neuvostoliitto
Anatoli Krikun
Modestas Paulauskas
Zurab Sak’andelidze
Alžan Žarmuhamedov
Juri Selihov
Anatoli Polyvoda
Sergei Belov
Priit Tomson
Tõnno Lepmets
Gennadi Volnov
Jaak Lipso
Vladimir Andrejev
Päävalmentaja: Aleksandr Gomelski
Tšekkoslovakia
Jiří Marek
Jiří Zídek
Jan Bobrovský
Celestín Mrázek
František Konvička
Karel Baroch
Robert Mifka
Jiří Zedníček
Vladimír Pištělák
Jiří Ammer
Bohumil Tomášek
Jiří Růžička
Päävalmentaja: Vladimír Heger
Puola
Mirosław Kuczyński
Włodzimierz Trams
Czesław Malec
Henryk Cegielski
Maciej Chojnacki
Waldemar Kozak
Grzegorz Korcz
Bohdan Likszo
Mieczysław Łopatka
Kazimierz Frelkiewicz
Bolesław Kwiatkowski
Zbigniew Dregier
Päävalmentaja: Witold Zagórski

Palkitut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons