Fireball (albumi)

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. syyskuuta 2010 kello 15.58 käyttäjän Nedergard (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on ehdotettu lupaavaksi artikkeliksi.
Lupaava artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Fireball
Deep Purple
Studioalbumin Fireball kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  syyskuu 1970 –
kesäkuu 1971, Lontoo
 Julkaistu Yhdysvallat toukokuu 1971
Yhdistynyt kuningaskunta syyskuu 1971
 Formaatti LP, MC, CD
 Tuottaja(t) Deep Purple
 Tyylilaji hard rock
progressiivinen rock
heavy metal
 Kesto 38.40
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Harvest Records
Yhdysvallat Warner Bros. Records
Muut kannet

Vuoden 1996 25th Anniversary Editionin pahvipäällys
Listasijoitukset
  • Yhdistynyt kuningaskunta 1. (1 viikko, 18. syyskuuta 1971)[1]
  • Saksa 1. (lokakuu 1971)[2]
  • Suomi 2. (tammikuu 1972)[3]
  • Norja 2. (viikko 39/1971)[4]
  • Ranska 3. (7. lokakuuta 1971)[5]
  • Australia 4. (27. marraskuuta 1971)[6]
  • Kanada 24. (4. syyskuuta 1971)[7]
  • Yhdysvallat 32. (1971)[8]
Deep Purplen muut studioalbumit
Deep Purple in Rock
1970 		Fireball
1971 		Machine Head
1972

Fireball on brittiläisen Deep Purple -yhtyeen viides studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1971. Levy oli tyylillisesti progressiivisempi kuin edellinen albumi Deep Purple in Rock, joka edusti suoraviivaisempaa heavy metalia.

Ahkerasta keikkailusta johtuen albumin työstö kesti odotettua pidempään, ja lisäksi se tehtiin edellisalbumin mainiosta menestyksestä johtuen suuren paineen alla.[9] Fireball menestyi kuitenkin kaupallisesti paremmin kuin Deep Purple in Rock, sillä siitä muodostui Deep Purplen ensimmäinen Britanniassa listaykköseksi noussut albumi.[10] Kriitikoilta se sai kuitenkin kaksijakoisen vastaanoton ja myös suurin osa yhtyeen jäsenistä ilmoitti tyytymättömyytensä Fireballia kohtaan.[11]

Vuonna 1996 albumista julkaistiin 25-vuotisjuhlapainos bonuskappalein varustettuna.[12]

Äänitykset

Tiukan keikkatahdin takia yhtyeellä ei nauhoitusten alkessa lokakuussa 1970 ollut yhtäkään kappaletta valmiina äänitettäväksi ja albumin tekemisessä kesti odotettua kauemmin.[9][13] Ensimmäisessä sessiossa saatiin valmiiksi vain yksi kappale, country-tyylinen ”Anyone's Daughter”.[14]

Albumin äänityksissä oli useampia ongelmia, merkittävimpänä kitaristi Ritchie Blackmoren ja Ian Gillanin erimielisyydet. Niitä ei helpottanut Gillanin runsas alkoholinkäyttö, mikä teki hänestä persoonana vaikean.[15] Myös Blackmorella oli asenneongelmia, mistä Gillan ajatteli, että hänelläkin on oikeus käyttäytyä samoin.[16] Gillan on myöhemmin todennut, ettei muista Fireballin ajoista mitään. Yhtyeen muiden jäsenten ongelmat olivat fyysisellä puolella; kosketinsoittaja Jon Lordia vaivasi selkä, jonka hän oli kipeyttänyt jo vuosia aiemmin entisen yhtyeensä aikana rahdatessaan Hammond-urkujaan aikakaudella, jolloin roudareita ei liiemmin tunnettu. Lordin selkävaivat olivat niin pahoja, että yhtye joutui niiden vuoksi toisinaan jopa peruuttamaan konserttejaan.[15] Lisäksi hänen Gemini Suite -projektinsa vei hänestä energiaa.[13] Basisti Roger Glover kärsi vatsakivuista, jotka diagnosoitiin stressin aiheuttamiksi. Kipujen vuoksi Glover romahti keikoilla useampaan otteeseen.[15]

Joulukuun puolivälissä Deep Purple siirtyi erääseen maalaistaloon Devoniin Lounais-Englantiin.[15] Yhtye oli kyllästynyt kappaleiden tekemiseen studiossa tai kiertueilla, ja halusi rauhaiseen, syrjäiseen paikkaan. Suurin osa ajasta Devonissa kuitenkin kului yhtyeen jäseniltä paikallisessa pubissa. Okkultismista vahvasti kiinnostunut Ritchie Blackmore taas harjoitti spiritismiä. Tähän liittyi välikohtaus Blackmoren ja Roger Gloverin välillä, jossa rumpali Ian Paicen tyttöystävä oli pyytänyt Gloveria lainaamaan krusifiksiaan spiritismi-istuntoa varten. Gloverin kieltäydyttyä, Blackmore oli myöhemmin iskenyt kirveen Gloverin makuuhuoneen oven läpi. Raivostunut Glover juoksi Blackmoren perässä pitkin talon käytävää, saaden tämän lopulta kiinni, jolloin hän nosti tuolin ilmaan repäisten sen jalan irti iskeäkseen sillä Blackmorea. Hän kuitenkin malttoi mielensä viime hetkellä.[16] Glover on myöhemmin kertonut, että pidemmälle edenneenä tuon yön tapahtumat olisivat hyvinkin voineet merkitä yhtyeen loppua.[15]

Vuoden 1970 lopulla erään musiikkilehden haastattelussa Roger Glover kertoi, että yhtye haluaisi saada Fireballin valmiiksi helmikuuhun 1971 mennessä ja julkaista sen kuukautta myöhemmin. Hän kertoi yhtyeellä olevan valmiina yhdeksän tai kymmenen kappaletta, mikä oli kuitenkin liioiteltua puhetta. Hän kertoi myös Deep Purplen keskustelleen hintatasoltaan normaalia halvemman studio/live -rakenteisen tupla-albumin julkaisemisesta kiitokseksi faneille.[15]

Tammikuussa 1971 Deep Purple peruutti neljä Skotlannin-konserttiaan saadakseen ylimääräisen viikon studiotyöskentelylle. Yhtye meni äänittämään niihin studioihin, joihin se vain pääsi, ja yksi sessio tehtiin maineikkaalla Abbey Roadin studiolla.[15]

Helmikuussa laulusolisti Ian Gillan kertoi haastattelussa albumista innostuneena:

»Olemme pysyneet samassa yksinkertaisessa teemassa [...] Miksauksen ja kannen pitäisi olla valmis huhtikuun puolivälissä. Kappaleet olisivat olleet ilman paikkaa In Rockilla, mutta ne osoittavat luonnollista kehitystä.»
(Ian Gillan, laulusolisti[15])

Nauhoitukset jatkuivat De Lane Leassa sekä Olympic -studioilla Lontoossa, ja toukokuuhun mennessä levy-yhtiöt alkoivat olla hermostuneita, erityisesti yhtyeen Pohjois-Amerikan julkaisija Warner Bros. Records, sillä Deep Purplen piti aloittaa siellä kiertue kesällä. Yhtye pysyi kuitenkin kesäkuun ensimmäisen puoliskon yhä studiossa. Ian Gillan rauhoitti kärsimättömiä brittifaneja lupaamalla uuden albumin sisältävän muun muassa pidemmän version helmikuussa julkaistusta hittisinglestä ”Strange Kind of Woman”.[17]

Julkaisu ja menestys

Warner Bros. julkaisi albumin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Japanissa toukokuussa 1971. Mukana oli Euroopassa menestystä saavuttanut ”Strange Kind of Woman”, joka kuitenkin erosi singleversiosta pidemmän kitarafeidauksen osalta.[17] Albumi nousi Yhdysvaltain Billboard 200 -listalla sijalle 32 menestyen huomattavasti paremmin kuin edellisalbumi Deep Purple in Rock. Britanniassa julkaisu tapahtui Harvest Recordsin toimesta syyskuussa 1971, jolloin äänitysten alkamisesta oli kulunut tasan vuosi.[12] Toisin kuin Amerikan-painoksella, albumilta puuttui ”Strange Kind of Woman”, sillä se oli korvattu sessioissa viimeisenä valmistuneella kappaleella ”Demon's Eye”.[17] Länsi-Saksassa Fireball oli julkaistu Harvestin toimesta kuukausi ennen Britannian-painosta. Saksan-painos ei eronnut kappaleiltaan brittiversiosta.[12] Britanniassa albumi nousi listaykköseksi viikon ajaksi ja listan kärkeen se pääsi myös ainakin Länsi-Saksassa.[1][2]

Kriitikoiden arvio uudesta albumista ei ollut yhtä positiivinen kuin edellisalbumi Deep Purple in Rockin kohdalla. Myös yhtyeen sisällä Fireball aiheutti eriäviä mielipiteitä. Ritchie Blackmoren mielestä levyllä oli vain kolme hyvää kappaletta; ”Fireball”, ”No No No” ja ”Fools”, kun taas Ian Gillan piti albumia yhä 2000-luvullakin Deep Purplen parhaana.[11] Gillania lukuun ottamatta yhtyeen yleinen arvio oli, että levy oli tyyliltään liian radikaali ja seuraavalla albumilla tulisi palata suoraviivaisempaan ilmaisuun.[18]

Fireballin lievän väheksymisen syynä on pidetty muun muassa sitä seikkaa, että se julkaistiin kahden todella arvostetun albumin; Deep Purple in Rockin ja Machine Headin välissä, eikä sitä pidetä myöskään yhtä yhtenäisenä kokonaisuutena. Lisäksi albumin brittipainos ei sisällä varsinaisesti yhtäkään suurta Deep Purple -klassikkoa.[13]

Yleistä kappaleista

Avauskappale ”Fireball” on suoraviivainen heavy metal -kappale. Kappaleessa ei ole lainkaan Ritchie Blackmoren kitarasooloa, sen sijaan siinä kuullaan basso- ja kosketinsoolot. Kappale julkaistiin singlenä lokakuussa 1971, jolloin se nousi Britanniassa sijalle 15.[19] ”Fireballia” seuraa ”No No No”, jossa Ritchie Blackmoren kitaransoitto sisältää funk-vivahteita. Tämä teki basisti Roger Gloveriin vaikutuksen. ”Demon's Eye” työstettiin albumin kappaleista viimeisenä. Myös se sisälsi pieniä funk-vaikutteita, ja yhtye ajatteli kappaleen olevan hyvä livenumero.[15] Yhdysvaltain- ja Kanadan-painoksilla ”Demon's Eyen” tilalla oli kappale ”Strange Kind of Woman”.[20] Se on yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ja lähteestä riippuen sen sanoitus kertoo joko prostituoidusta tai eräästä Ian Gillanin ystävän tavoittelemasta naisesta.[21][22]

Ensimmäisessä äänityssessiossa valmistunut ”Anyone's Daughter” edustaa country-musiikkia ja se on Ritchie Blackmoren kunnianosoitus ihailemilleen country-tyylisille kitaristeille, kuten Albert Leelle. Roger Gloverin mukaan kappale äänitettiin päivä sen jälkeen, kun yhtyeen sisällä oli käyty suuri keskustelu tyylillisesti ”jännittävänä ja raskaana” olemisesta. Yhtye istui studiossa odotellen inspiraatiota, kun Blackmore rupesi leikkimään sointukuvioilla ja muu yhtye liittyi siihen. Ian Gillan teki kappaleeseen humoristiset sanoitukset, mutta piti myöhemmin laulun valitsemista levylle virheenä.[14][15]

B-puolen aloittava ”The Mule” oli konserteissa Ian Paicen rumpusoolonumero ja liveversio löytyy muun muassa albumilta Made in Japan. Kappaleen äänityksessä tapahtui kömmähdys, jolloin osa Ian Paicen alkuperäisestä rumpuraidasta tuhoutui. Paice joutui soittamaan osan kappaleesta uudestaan lainatulla rumpusetillä, koska hänen oma settinsä oli jo äänitysten päätteeksi matkalla tuleville keikkapaikoille. Lainasetin soundi ei ollut samanlainen kuin Paicen omissa rummuissa, ja tarkkakorvainen voi kuulla rumpujen vaihtumisen kappaleessa.[15]

Pitkä ja tunnelmallinen ”Fools” on Ian Gillanin mielenilmaisu ihmiskunnan typeryyttä vastaan. Se kertoo kuolevasta miehestä, joka katsoessaan menneeseen tajuaa idioottien johtavan maailmaa.[15] Ideanpuutteiden vuoksi kappaleen kitarasoolo-osio on Blackmoren keikoilla harrastaman improvisoinnin toisintoa.[23] Fireballin päättävää ”No One Camea” on pidetty jopa Gillanin parhaana laulusuorituksena Deep Purplessa ja myös sen sanoituksia on kehuttu. Sävellyksenä se on yksi Deep Purplen funk-vaikutteisimpia. Kappaleen jo kerran päätyttyä, alkaa sen pääriffi uudestaan. Yhtye laittoi pääriffin nauhan toistamaan itseään, jolloin Jon Lord soitti koskettimillaan mitä päähän sattui tulemaan, samalla kun yhtyeen muut jäsenet hidastivat ja nopeuttivat nauhaa, jonne Lordin soitto oli tallentumassa. Kukaan ei tiennyt miltä se tulisi kuulostamaan, mutta yhtye rakasti tulosta, ja efekti otettiin mukaan lopulliseen versioon.[15]

Kappaleet

A-puoli

  1. Fireball – 3.25
  2. No No No – 6.54
  3. Demon's Eye – 5.19
  4. Anyone's Daughter – 4.43

B-puoli

  2. The Mule – 5.23
  3. Fools – 8.21
  4. No One Came – 6.28
  • Alkuperäisissä Yhdysvaltain- ja Japanin-painoksissa on kappale "Strange Kind of Woman" kappaleen "Demon's Eye" tilalla.

25th Anniversary Edition -bonuskappaleet (1996)

  2. Strange Kind of Woman – 4.07 (a-side remix 96)
  3. I'm Alone – 3.08 (singlen b-puoli)
  4. Freedom – 3.37 (out-take)
  5. Slow Train – 5.38 (out-take)
  6. Demon's Eye – 6.13 (remix 96)
  7. The Noise Abatement Society Tapes – 4.17 (säv. Trad.)
  8. Fireball – 4.09 (otto 1 - instrumentaali)
  9. Backwards Piano – 0.56
  10. No One Came – 6.24 (remix 96)

Singlet

””Strange Kind of Woman”” (helmikuu 1971 [24], Yhdistynyt kuningaskunta Harvest Records, Yhdysvallat Warner Bros. Records)
  1. Strange Kind of Woman – 3.48
  3. I'm Alone – 3.02

”Strange Kind of Woman”, joka sisältyi vain albumin Yhdysvaltain- ja Japanin-painoksille, oli suuri hitti Euroopassa.

””Fireball”” (lokakuu 1971 [24], Yhdistynyt kuningaskunta Harvest Records, Yhdysvallat Warner Bros. Records)
  1. Fireball – 3.25
  3. Demon's Eye – 5.19 (UK)
  5. Anyone's Daughter – 4.43 (USA)

Albumin nimikappale ”Fireball” julkaistiin singlenä lokakuussa 1971, noin kuukausi sen jälkeen kun albumi oli ilmestynyt Britannian ja muun Euroopan markkinoille.

Kokoonpano

Painokset

Lähde:[12]

Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu
LP Yhdysvallat Warner Bros. BS-2564 heinäkuu 1971
LP Japani Warner Bros. P-8092W toukokuu 1971
LP Saksa Harvest 1c038-157562-1 elokuu 1971
LP Yhdistynyt kuningaskunta Harvest SHVL-793 syyskuu 1971
LP Ranska Harvest SHVL-793 syyskuu 1971
MC Saksa Harvest 1c238-157562-4 lokakuu 1971
MC Yhdistynyt kuningaskunta Harvest TC-SHVL-793 1971
LP Italia Harvest 3c062-92726 1971
LP Italia Harvest 3c062-92726 1971
LP Yhdistynyt kuningaskunta EMI/Harvest EJ-26-0344-0 helmikuu 1985
LP Ruotsi Scandinavian Music 15-5218 1985
CD Yhdistynyt kuningaskunta EMI CDP-7-46240-2 198?
CD Japani WEA Japan 20P2-2604 199?
CD Kanada Warner Bros. CD3486 199?
CD Australia EMI Australia CDDPB1 199?
CD Venäjä AnTrop/Santa 00541 1993
CD Japani Warner Bros WPCR-866 1996
CD Yhdistynyt kuningaskunta EMI Premier 7243-8-53711-2-7 kesäkuu 1996
LP Euroopan unionin lippu EMI Premier DEEPP2 kesäkuu 1996
CD Italia EMI Premier 7243-8-53711-2-7 1996
CD Japani Warner Bros. WPCR-1140 1997
CD Japani Warner Bros. WPCR-1565 huhtikuu 1998
CD Japani Warner Bros. WPCR-10191 1999
LP Yhdistynyt kuningaskunta EMI 1c062-92726 19??
LP  Benelux Harvest 19-- 1a038-157562-1 19??
LP Euroopan unionin lippu Harvest/EMI Fame 1a038-1575621 19??
CD Yhdysvallat Rhino kesäkuu 2000

Lähteet

  • Jerry Bloom: Musta ritari Ritchie Blackmore. Otavan Kirjapaino Oy, 2009. ISBN 978-952-01-0142-8.
  • Jan M. Ekblad: Deep Purple – Syvän purppuran vuodet 1967–2004. Juvenes Print, 2004. ISBN 952-5546-02-0.

Viitteet

  1. ↑ a b Chart Stats - Deep Purple - Fireball chartstats.com. Viitattu 12.8.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b Charts-Surfer: Songsearch charts-surfer.de. Viitattu 12.8.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 126. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  4. ↑ Deep Purple – Fireball (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 12.8.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Tous les Albums de chaque Artiste infodisc.fr. Viitattu 30.6.2009. (ranskaksi)
  6. ↑ 19 February 1972 - Albums poparchives.com. Viitattu 30.6.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Search - RPM - Library and Archives Canada collectionscanada.gc.ca. Viitattu 12.8.2010. (englanniksi)
  8. ↑ Fireball – Deep Purple allmusic.com. Viitattu 12.8.2010. (englanniksi)
  9. ↑ a b Ekblad 2004: 30.
  10. ↑ Chart Stats – Deep Purple chartstats.com. Viitattu 14.8.2010. (englanniksi)
  11. ↑ a b Bloom 2009: 187.
  12. ↑ a b c d Fireball thehighwaystar.com. Viitattu 5.9.2010. (englanniksi)
  13. ↑ a b c Ekblad 2004: 108.
  14. ↑ a b Bloom 2009: 180.
  15. ↑ a b c d e f g h i j k l m Fireball -albumin 25th Anniversary Editionin kansilehtinen
  16. ↑ a b Bloom 2009: 182.
  17. ↑ a b c Bloom 2009: 185.
  18. ↑ Bloom 2009: 191.
  19. ↑ Chart Stats - Deep Purple - Fireball (single) chartstats.com. Viitattu 14.8.2010. (englanniksi)
  20. ↑ Ekblad 2004: 31.
  21. ↑ Bloom 2009: 183.
  22. ↑ Strange Kind Of Woman by Deep Purple Songfacts songfacts.com. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  23. ↑ Ekblad 2004: 109.
  24. ↑ a b The Deep Purple (Vinyl) Singles Bar thehighwaystar.com. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fireball_(albumi)&oldid=9009948”