Jupiter

Jupiter
[[Tiedosto:|250px|]]
Löytäminen
Löytäjät	–
Löytöaika	esihistoriallinen
Kiertoradan ominaisuudet
Keskietäisyys Auringosta	778 412 010 km 5,20336301 AU
Eksentrisyys	0,04839266
Kiertoaika Auringon ympäri	11 y 315 d 1,1 h
Synodinen kiertoaika	398,9 d
Keskiratanopeus	13,0697 km/s
Inklinaatio	1,30530°
Kuiden lukumäärä	>62
Fyysiset ominaisuudet
Päiväntasaajan halkaisija	142 984 km
Pinta-ala	6,41×1010 km2
Massa	1,899 × 1027 kg 317,8 Maan massaa
Keskitiheys	1,33 g/cm3
Pyörähdysaika	9 h 55 m 30 s
Akselin kaltevuus	3,12°
Albedo	0,52
Pakonopeus	59,54 km/s
Pinnan lämpötila	alin: 110 K keski: 152 K ylin: ?
Kaasukehän ominaisuudet
Kaasunpaine	70 kPa
Koostumus
vetyä heliumia metaania vesihöyryä ammoniakkia etaania fosforia vetysulfidia	81 % 17 % 0,1 % 0,1 % 0,02 % 0,0002 % 0,0001 % 0,0001 %
Infobox OK

Jupiter on aurinkokunnan suurin planeetta. Se on Aurinkoa viidenneksi lähin planeetta ja kiertää Aurinkoa noin 5,2 kertaa niin kaukana kuin maa Auringosta. Jupiter on enimmäkseen nestemäisestä vedystä ja heliumista koostuva kaasuplaneetta, jonka kaasukehässä on valtavia virtauksia ja pyörremyrskyjä. Se on elämälle äärimmäisen vihamielinen paikka, ja kiinteää pintaa Jupiterilla ei ole. Jupiterin läpimitta on noin 11 kertaa Maan läpimittaa suurempi ja sen massa on 318 Maan massaa. Muodostuttuaan Jupiter säteili lämpöä niin runsaasti että se hehkui punaisena.

Katsaus Jupiterista

Jupiter on nopeasti pyörivä ulkoplaneetta ja jättiläisplaneetta. Jupiter näkyy hyvin pienelläkin kaukoputkella. Siinä havaitaan vaaleita ja tummia raitoja sekä Suuri punainen pilkku, joka on pyörremyrsky. Jupiterista nähdään ainoastaan sen pilvien yläosa. Jupiterin suuret kuut erottuvat kiikarilla.

Pintatietoa Jupiterista

Jupiterin pyörähdysaika akselinsa ympäri on alle 10 tuntia, ja kiertoaika Auringon ympäri lähes 12 vuotta. Jupiterin etäisyys Auringosta on noin 780 miljoonaa kilometriä eli yli viisinkertainen Maahan verrattuna. Jupiter on 2,5 kertaa massiivisempi kuin kaikki muut planeetat yhteensä; se on niin massiivinen, että Auringon ja Jupiterin yhteinen massakeskipiste on hieman Auringon pinnan ulkopuolella (1,068 × Auringon säde keskustasta mitattuna). Se on 318 kertaa Maapalloa massiivisempi, ja sen tilavuus on 1300 kertaa Maata suurempi. Jupiterin läpimitta ilmoitetaan 1 ilmakehän paineen pinna läpimittana. Painovoima Jupiterin pinnalla on 2,3 kertaa niin suuri kuin Maan pinnalla. Nopean pyörimisensä takia Jupiter on litistynyt noin 0,06487.

Jupiterin sisusta

Jupiter on tyypillinen jättiläisplaneetta: suurin osa sen massasta on vetyä, heliumia, metaania, vettä ja ammoniakkia. Suunnattoman paksun kaasukehän alla on tuhansien kilometrien syvyinen nesteytyneistä kaasuista muodostunut meri, sen alla valtavassa yli 4 miljoonan ilmakehän paineessa metallinkaltaiseksi aineeksi puristunut vetykerros, ja sisimpänä muutamien tuhansien kilometrien säteinen kivi- tai silikaattiydin, jonka massa on ehkä 10 -- 15 Maan massaa. Täysin varmasti tätä ei osata sanoa, jotkut väittävät tiheän ytimen massaksi jopa 45 Maan massaa. Jotkut ovat väittäneet Jupiterin supertiheässä ytimessä tapahtuvan uraanin halkeamista. Toiset ehdottavat hidasta kutistumista Jupiterin lämmönlähteeksi. Jupiterin kaasukehän atomeista noin 18% on heliumia ja 81% vetyä mikä vastaa massasta 75% vetyä ja 24 % heliumia. Tämä kaasukoostumus on sama kuin Auringossa. Jupiter pyörii navoilla 5 minuuttia hitaammin kuin päiväntasaajalla koska on kaasumainen kappale. Voidaan erottaa päiväntaasajan alueen pyöriminen, pyöriminen muualla ja sisustan pyöriminen joka mitataaan radiosäteilyn perusteella. Jupiterin sisustan magneettikenttä aiheuttaa muutoksia planeetasta tulevaan radiosäteilyyn.

Jupiterin kaasukehä

Jupiterin kaasukehä on noin 1000 kilometriä paksu. Jupiterin pilvien vaaleat raidat eli vyöhykkeet ovat nousevan virtauksen alueita ja tummemat vyöt laskevan virtauksen elueita. Vyöhykkeet ovat vöitä hieman viileämpiä koska sijaitsevat korkeammalla Jupiterin kaasukehässä ja ovat vaaleampia. Vaaleiden ja tummien raitojen leveys ja väri muuttuvat ajan mukana. Jupiterissa on nopeita tuulia jotka puhaltavat useinkin 600 km/h. Jupiterin pilvien erilaiset värit johtuvat eri lämpöisissä kaasukehän kerroksissa esiintyvistä erilaisista aineista. Jupiterin vyöhykkeiden ja vöiden pinnan suntaiset valtavan nopeat tuulet saavat energiansa Jupiterin sisustasta Jupiterin kaasukehässä on jälkiä metaanista,vesihöyrystä, ammoniakista ja silikaateista. Kasukehässä on myös hyvin pieniä määriä hiiltä, etaania, vetysulfidia, neonia, happea, fosfiinia ja rikkiä. Kaasukehän uloimmassa kerroksessa on jäätynyttä ammoniakkia kiteinä.

Jupiterissa on valtavia revontulia ja ukkosia, sillä sen magneettikenttä ja kaasukehän virtaukset ovat suurempia kuin maassa. Jupiter säteilee lämpöä kaksi kertaa enemmän kuin mitä se saa Auringosta. Lämpö on jäännettä ajalta jolloin Jupiter kutistui ts, se on alkujaan kaasun kitkasta syntynyttä.

Jupiterin Suuri punainen pilkku

Jupiterin Suuri punainen pilkku Voyager 1:n kuvaamana

Jupiterissa esiintyy myös suhteellisen lyhytikäisiä korkeintaan pari vuotta kestäviä valkeita ja ruskeita tai punertavia täpliä, jotka ovat pyörremyrskyjä. Jupiterin Suuri punainen pilkku on valtava pyörremyrsky, jonka tummuus muuttuu aika ajoin. Pilkku on soikea ja pitkulainen leveysasteiden suunnassa. Se sijaitsee 22° eteläistä leveyttä. Aika-ajoin pilkku haalenee niin, ettei sitä näe lainkaan. Pilkun mitat ovat suunnilleen 12 000 x 25 000 km. Pilkun paikka, soikeus ja koko vaihtelevat vuosikymmenten saatossa. Pilkku vaeltelee ja vaihtaa värähdellen paikkaansa eri pituusasteille. Koko vaihtelee välillä n. 24 -– 40000 km × 12 -– 14000 km. Sata vuotta sitten pilkku oli kaksi kertaa nykyistä suurempi, eli sen pituus oli 50 000 km ja leveys 11 000 km, tämän jälkeen pilkku on pyöristynyt kutistuen pituussuunnassa. Pilkku pyörii vastapäivään. Yksi kierros tapahtuu kuudessa päivässä. Pilkut pilvet ovat 8 km ympäröivien pilvien huippujen yläpuolella. Pilkku on saatu aikaan tietokonesimulaatoissa. Simulaatioiden mukaan pilkku imee muita ilmakehän häiriöitä. Neptunuksellakin on samankaltainen tumma pilkku.

Jupiterin magneettikenttä

Jupiterin magneettikentän etäisyys Auringon suunnalla on 3 -- 7 miljoonaa kilometriä. Se aiheuttaa voimakasta radiosäteilyä, tasaista desimetriaalloilla ja epätasaista dekametriaalloilla. osan radiosäteilystä synnyttävät Jupiterin magneettikentässä lähes valon nopeudella kiitävät elektronit. IO-kuun tulivuorenpurkaukaista vapautuu ION radalla ionosoitunutta kaasua, plasmaa, joka aiheuttaa aika-ajoin purkauksia Jupiterista tulevaan radiosäteilyyn.

Jupiterin pilvet

Jupiterissa on vaaleita vyöhykkeitä (engl. zone) ja tummia vöitä (engl. belt). Vaaleat vyöhykkeet ovat matalapaineen alueita ja tummat vyöt korkeapaineen alueita. Jupiterissa on kolme eri nopeudella pyörivää kokonaisuutta, "systeemiä" joita merkitään roomalaisilla numeroilla I, II ja III.

Jupiterin pilvien vyöhykkeet ja vyöt
Engl. nimi	Engl. lyhenne	Pyörimis systeemi	Suomalainen nimi
South Polar Region	SPR	III	Eteläinen napa-alue
South South Temperate Zone	SSTZ	II	Eteläinen lauhkea vyöhyke
South South Temperate Belt	SSTB	II	Eteläinen lauhkean alueen vyö
South Temperate Zone	STZ	II	Eteläinen lauhkea vyöhyke
South Temperate Belt	STB	II	Eteläinen lauhkean alueen vyö
South Tropical Zone	STropZ	II	Eteläinen trooppinen vyöhyke
South Equatorial Belt, south	SEBs	II	Eteläinen ekvaattorivyö s
South Equatorial Belt, center	SEBc,SEBZ	II	Eteläinen ekvaattorivyö c
South Equatorial Belt, north	SEBn	I	Eteläinen ekvaattorivyö n
Equatorial Zone	EZ	I	Ekvaattorivyöhyke
Equatorial Band	EB	I	Ekvaattorivyö
North Equatorial Belt, south	NEBs	I	Pohjoinen ekvaattorivyö s
North Equatorial Belt, center	NEBc, NEBZ	II	Pohjoinen ekvaattorivyö c
North Equatorial Belt, north	NEBn	II	Pohjoinen ekvaattorivyö n
North Tropical Zone Band	NTrZB	II	Pohjoisen trooppisen vyöhykkeen tumma ohut nauha (ei näy aina)
North Tropical Zone	NTropZ	II	Pohjoinen trooppinen vyöhyke
North Temperate Belt	NTB	II	Pohjoinen lauhkean alueen vyö
North Temperate Zone	NTZ	II	Pohjoinen lauhkea vyöhyke
North North Temperate Belt	NNTB	II	Pohjoinen lauhkean alueen vyö
North North Temperate Zone	NNTZ	II	Pohjoinen lauhkea vyöhyke
North Polar Region	NPR	III	Pohjoinen napa-alue

Joskus havaitaan napa-alueilla SSSTB, SSSTZ ja NNNTB sekä NNNTZ. SEB ja NET ovat leveitä tummia vyöhykkeitä päiväntasaajan suunnassa. Jupiterin suuren punaisen pilkun lyhenne on GRS (engl. Great Red Spot). Suuri punainen pilkku on STrZ:ssä oleva SEB:in sisään ulottuva pullistuma. Se on korkeapaineen vyöhyke. Sen reunalla on tumma pullistuma, Great Red Spot Hollow. STB:ssä on kolme pitkäikäistä lauhkean alueen ovaalia FA, BC ja DE. Väiden ja suuren punaisen pilkun tummuus vaihtelee vuosittain.

Jupiterin pyörähdyssysteemit

• Systeemi I 9 h 50 m 30 s (EZ, NEBs ja SEBn )
• Systeemi II 9 h 55 m 41 s
• Systeemi III Jupiterin sisus

Näiden ero 5 Jupiterin pyörähdyksen jälkeen 15 pituusastetta. Eteläisellä pallonpuoliskolla missä punainen pilkku on, tuulet puhaltavat tummien vöiden eteläreunalla länteen ja pohjoisreunalla itään.

Jupiterin pilvien yksityiskohtia

Jupiterin pilvissä on monia yksityiskohtia, jotka näkyvät hyvin suurilla harrastelijakaukoputkillakin.

• Pyörimisen mukaan määritelty etureuna, keskus ja takareuna
  • Esim suuressa punaisessa pilkussa ovat alueet GRSp, GRSc, GRSf: punaisen pilkun etureuna, pilkun keskus ja pilkun jälkireuna.
• Sekä tummia että vaaleita
  • Oval (soikio): vaalealla soikiolla tumma reunus, hyvin tavallisia EZ:ssä.
  • Spot (pilkku): valealla ohut tumma reunus
  • Node (piste): vaalealla ohut tumma reunus
  • Streak (rod, bar): vyön tai vyöhykkeen sisässä oleva vaakasuora tummentuma/vaalentuma tavallisa NEB:n pohjoisreunalla
  • Red bar/rod punainen vaakasuora sauva vaaleassa vyöhykkeessä
  • Section (tummentuma/vaalentuma tummassa vyössä)
• Tummia

• • Knot tumma paksumpi alue vyössä
  • Condensation (tiivistymä) hyvin tumma piste vyön reunassa
  • Rod, bar vaakasuora pitkulainen kondensaatio, tumma viiva
  • Elongated condensation (pitkä tiivistymä):
  • Festoon kapea kaareva silta joka yhdistää kaksi vyötä, usein EZ, eteläinen NEB
  • Hook (hook festoon): koukkumainen kapea silta, ei yhdistä vöitä
  • Loop festoon, Garland (silta): vaaleaan vyöhykkeeseen ulottuva tumma kaari, joka sulkee sisäänsä vaaleaa aluetta, alkaa ja päättyy samaan vyöhön
  • Projection (nykerö): tumma alue vyöhykkeen reunassa
  • Veil,shading (varjostuma): vyöhykkeen pystysuora tummentuma
  • Column (pylväs): vyöhykkeen kapea pystysuora tummentuma, joka ulottuu suureen osaan pilkun leveyttä tai koko pilkun leveydelle, on sama kuin diffuusi leveämpi festoon
  • Projection : kaareva tumma paksu pystysuora alue vyöhykkeessä.
• Vaaleita
  • Nodule (noduli) pieni vaalea piste, esiintyy napa-alueilla,

NEB:ssä ja SEB:ssä

• • Patch vaalea, epäsäännöllisen muotoinen alue, nähdään EZ:ssä ja napa-alueilla.
  • Rift (halkeama) : vaakasuora kapea tilapäinen vyöhyke, näitä usein SEB:ssä.
  • Plume (töyhtö): tummien alueiden ympäröimä vino vaalea kaareva kartio vyössä.
  • Bay (tasku): vyössä oleva kaareva "kuoppamainen" vaalentuma (puolisoikio vyön reunassa), esim Suuren punaisen pilkun syvennys RSH.
  • Notch (kolo): vyössä oleva kuoppameinen vaalentuma, jolla on tumma reunus
  • Gap (katkos): vyön leveä vaalea katkos, jakaa vyön kahteen osaan
  • Rift (halkeama):

Jupiterin kuut

Galileilaiset kuut

Jupiterin suurimmat kuut ovat Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto. Yhteensä niitä on löydetty jo yli 60. Galileo Galilei näki ne ensimmäisenä kaukoputkellaan vuonna 1610, ja oletti aivan oikein niiden olevan Jupiterin kiertolaisia. Seuraava kuu löytyi vasta 1900-luvun kynnyksellä. Sittemmin paremmilla havaintolaitteilla on havaittu yhä pienempiä kuita Jupiteria kiertämässä, ja varsinkin 2000-luvun alussa luetteloon on lisätty kymmenittäin pikkukuita. Jupiterilla on ohut rengas ja pieniä kuita sekä lähellä Jupiteria että kaukana Jupiterista. Jupiterin suuret kuut Io, Europa ja Ganymedes ovat 1:2:4 resonanssissa eli niiden kiertoaikojen suhde on 1:2:4. Tässä resonanssisysteemissä ovat mukana myös Amalthea ja Kallisto.

Suuret Jupiterin kuut

Jupiterin suuria kuita sanotaan galileilaisiksi kuiksi. Ganymedes ja Kallisto ovat planeetan kokoisia.

Galileilaiset kuut verrattuna Kuuhun
Nimi	Läpimitta (km)	Massa (kg)	Radan säde (km)	Kiertoaika (päivää)
Io	3643 (105% Kuu)	8,9×1022 (120% Kuu)	421 700 (110% Kuu)	1,77 (6,5% Kuu)
Europa	3122 (90% Kuu)	4,8×1022 (65% Kuu)	671 034 (175% Kuu)	3,55 (13% Kuu)
Ganymedes	5262 (150% Kuu)	14,8×1022 (200% Kuu)	1 070 412 (280% Kuu)	7,15 (26% Kuu)
Kallisto	4821 (140% Kuu)	10,8×1022 (150% Kuu)	1 882 709 (490% Kuu)	16,69 (61% Kuu)

Jupiterin kuujärjestelmä kaavamaisesti

Jupiterin kuut voidaan jakaa eri ryhmiin niiden etäisyyden, radan soikeuden, radan kaltevuuden, koon jne mukaan. oletetaan Jupiterin suurten kuiden ja näitä sisempien kuiden syntyneen muodostuvaa Jupiteria ympäröivässä kaasukiekossa. Lähellä Jupiteria säännöllisillä radoilla kiertävät kuut ovat eräänlaisia pienoisaurinkokuntia ja sisin suurista kuista, Io, saattaa olla niin tiheä sen takia, että muodostuttuaan kirkkaana hehkunut Jupiter haihdutti Iosta kaikki kevyet helposti haihtuvat aineet pois. Jupiterin suuret kuut ja pienistä kuista suurin, Amalthea, ovat keskenään rataresonansissa 1:2:4.

1. Jupiterin säännölliset kuut
   1. Neljä pientä kuuta, etäisyys alle 200000 km Jupiterin keskipisteestä, läpimitta alle 200 km, radan kaltevuus alle puoli astetta.
   2. Neljä suurta galileilaista kuuta, joiden etäisyys on 400 000 -- 2 000 000 km.
2. Jupiterin epäsäännölliset kuut
   1. Themisto kiertää Jupiteria galileilaisten ja seuraavan ryhmän kuiden välissä.
   2. Himalia-ryhmä Tämän tiukan ryhmittymän etäisyys Jupiterista on 11 -- 12 000 000 km.
   3. Carpo Ananke-ryhmän sisäosissa.
   4. Ananke-ryhmä etäisyys 21 276 000 km Jupiterista kallistuma 149 astetta.
   5. Carme-ryhmä Etäisyys Jupiterista 23 404 000 km, kallistuma 165 astetta.
   6. Pasiphaë-ryhmä Hajanainen ryhmä, joka kattaa kaikki uloimmat Jupiterin kuut.

Jupiterin rengas

Jupiterin heikko rengas tulee pääosin kuista Adrasteia ja Metis irtoavasta pölystä. Rengas näkyy vain avaruusluoteinten ottamissa kuvissa. Pöly on savunkaltaista ja irtoaa kuusta meteoriittien iskuista. Kaksi lisärengasta on irronnut kuista Thebe ja Amalthea. Jupiterilla on myös kaukainen rengas. Rengashiukkasten läpimitta on vain muutama mikroni. Halo on harva rengas, jonka hiukkaset liikkuvat kohti planeettaa. Renkaat ovat hyvin tummia, niiden albedo on vain 0,05 AU.

Nimi	Etäisyys Jupiterin keskipisteestä (km)	Leveys (km)
1979 J1R ('Halorengas')	100 000 - 122 800	22 800
1979 J2R ('Päärengas')	122 800 - 129 200	6 400
1979 J3R ('Lisärengas')	129 200 - 214 200	85 000

Päärenkaan massa on 10¹³ kilogrammaa.

Jupiterin vaikutus aurinkokuntaan

Jupiterilla on mahtava vetovoima ja se on Auringon jälkeen Aurinkokunnan toiseksi merkittävin kappale. Jupiterin radalla kiertää monia ns. troijalaisia asteroideja jotka sijaitsevat Jupiterin kiertoradalla noin 60° Jupiterin edessä ja takana. Jupiter on siepannut osan komeetoista kymmeniä komeettoja käsittävään Jupiterin komeettaperheeseen. Jupiter on aiheuttanut vetovoimallaan asteroidivyöhykkeeseen alueita joissa asteroideja ei ole lainkaan. Arvellaan kaukaisessa Aurinkokunnan menneisyydessä Jupiterin estäneen suuren planeetan synnyn asteroidivyöhykkeelle. Jupiterin arvellaan singonneen valtavat määrät komeettoja Oortin pilveen. On myös spekulaatioita, joiden mukaan Maan vesi olisi saanut alkunsa Jupiterin vetovoimallaan sinkoamista komeetoista. Jos pieni kappale kuten komeetta ohittaa läheltä suuren kappaleen, pieni kappale voi sinkoutua suurella nopeudella kauas avaruuteen. Todennäköisesti Jupiterin sijainnin ja suuren massan vuoksi planeetta imee komeettoja ja asteroideja itseensä muita planeettoja enemmän. On arveltu, että Maahan törmäisisi ilman Jupiterin "vetoapua" kilometrin läpimitaltaan oleva asteroidi joka 50. vuosi. Toisaalta se, että Jupiterin massainen planeetta on estänyt suuren planeetan synnyn asteroidivyöhykkeelle, on saattanut edistää evoluutiota Maassa. Nimittäin muutaman kymmenen miljoonan vuoden välein tapahtuva joukkotuho pyyhkii pois lajeja ja antaa tilaa uusille lajeille, vauhdittaen näin evoluutiota. Esimerkiksi dinosaurukset eivät suuren kokonsa vuoksi tarvinneet älykkyyttä ja sopeutuivat hyvin vain kuumiin oloihin.

Jupiterin synty

Jupiter lienee syntynyt aikaisemmin kuin maa ehkä 3 -- 10 miljoonassa vuodessa. Yleensä ollaan sitä mieltä, että Jupiter syntyi jäästä ja kivestä koostuneen planeetan kasvettua niin suureksi että se pystyi keräämään kaasua alkuaurinkoa ympäröivästä esiplanetaarisesta kaasu- ja pölykiekosta. Jupiterin kiinteistä aineista koostuvan ytimen massa olisi silloin vähintään 10 maan massaa. Jotkut tutkijat ovat väittäneet Jupiterin kutistuneen muutamassa sadassa vuodessa tiheän aurinkoa ympäröivän kaasukiekon häiriöstä. Nykyisten siirtymisteorioitten (migraatioteorioitten) kannattajat uskovat Jupiterin siirtyneen radallaan 0,45 AU 100000:ssa vuodessa. Siirtyminen on johtunut Jupiterin ja ympäröivän kaasu- ja pikkuplaneettakiekon välisestä vuorovaikutuksesta. Alkuaurinkosumun kaasukiekossa liikkunut Jupiter on saattanut singota pikkuplaneettoja radoilla, joissa ne törmäävät Maahan, ja kiihdyttänyt siten maan syntyä.

Shoemaker-Levy 9:n törmäys

Yli kaksikymmentä komeetta Shoemaker-Levy 9:n kappaletta iskeytyi Jupiterin eteläiselle puoliskolle 16.–22. heinäkuuta 1994. Tapahtuma oli ensimmäinen kahden Aurinkokunnan kappaleen välinen törmäys, josta voitiin tehdä suoria havaintoja.

Jupiteria tutkineita avaruusluotaimia

Runsaasti tietoja on saatu amerikkalaisilla avaruusluotaimilla, jotka ovat tutkineen Jupiteria. Pioneer 10 ja 11 lensivät Jupiterin ohi 1970-luvulla. Näiden luotainten antama kuvanlaatu oli kuitenkin 1970-luvun luotainten tapaan äärimmäisen huono. Hyviä kuvia antoivat vasta Voyager 1 ja 2 1980-luvun alussa. 1990-luvulla Jupiterin kuusta antoi tarkkoja kuvia Galileo-luotain jonka suurtehoantenni ei avautunut lähdössä. Tällöin ei saatu lähetettyä planeetasta suurta tietomäärää. Jupiterin kaasukehään onnistuttiin syöksemään iskeytymisluotain joka lähetti mittaustietoja ennen murskautumistaan suuressa paineessa.

Jupiteria muistuttavat planeetat muilla tähdillä

Monet spektrimittauksista havaitut muiden tähtien planeetat ovat suurin piirtein Jupiterin tyyppisiä kaasuplaneettoja.

Jupiterin massa

Jupiterin massaa (lyhennetään esim. M_J tai MJ ) käytetään mittayksikkönä mitattaessa esim ruskeiden kääpiöiden ja eksoplaneettojen massoja.

Jupiterin massa on 1,899*10²⁷ kg eli MJ = 317,8 Maan massaa, tai MJ = 0,0009545 Auringon massaa. Auringon massa on 1047,7 Jupiterin massaa.

Eksoplaneettoja mitattaesssa käytetään myös Saturnuksen massaa joka on 5,6846*10²⁶ kg 95,162 Maan massaa, eli melko tarkkaan 0,3 Jupiterin massaa. Kolmannen vertailuplaneetan, Neptunuksen massa on 1,0243*10²⁶ kg eli 17,147 Maan massaa tai 0,054 Jupiterin massaa. Jupiter on 18,53 kertaa Neptunusta massiivisempi.

Katso myös

• Jättiläisplaneetta
• Saturnus

Aiheesta muualla

• http://www.astronetti.com/planeetat/jupiter.htm
• http://www.gfdl.noaa.gov/~gw/
• http://www.me.berkeley.edu/cfd/videos.htm

Aurinkokunta