Ero sivun ”Talkkuna” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
jäsentelyä ja stilisointia Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Muokkaustarkistin (lähteet) aktivoitu Muokkaustarkistin (lähteet) hylätty (muu syy) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Talkkuna''' on nesteeseen, viiliin, rasvaan tai marjoihin sekoitetuista talkkunajauhoista tehty suomalainen perinneruoka. Talkkunajauho on savustetuista viljanjyvistä ja mahdollisesti myös [[Herne|herneistä]] tai [[Pavut|härkäpavuista]] valmistettua jauhoa. Viljoista voidaan käyttää [[ohra|ohraa]], [[kaura|kauraa]], [[ruis|ruista]], [[vehnä|vehnää]] tai näiden yhdistelmää. Talkkunan raaka-aine vaihtelee paikkakunnittain. |
|||
'''Talkkuna''' on nesteeseen sekoitetuista talkkunajauhoista tehty ruoka. Talkkunajauho on perinteinen suomalainen jauhovalmiste, joka koostuu paahdetusta, yleensä melko karkeaksi jauhetusta viljasta. Viljana on [[ohra]], [[ruis]] tai [[kaura]], harvemmin [[vehnä]]. Valmistusaine vaihtelee paikan mukaan, joissain versioissa mukana on myös papuja. Suolaa saattaa olla mukana pieni määrä. [[Häme]]essä käytetään kauraa, jonka lisänä ohraa, [[herne]]itä tai [[papu]]ja. [[Karjala]]ssa ja [[Savo]]ssa talkkuna on pääasiassa ohraa. Vilja keitetään padassa puolikypsäksi, valutetaan ja kuivataan riihessä savustaen tai nykyisin myös muussa sopivassa paikassa. |
|||
Talkkuna valmistettiin ennen keittämällä jyvät ja muut mahdolliset raaka-aineet padassa puolikypsiksi, minkä jälkeen vesi valutettiin pois. Tämän jälkeen raaka-aineet kuivattiin riihessä savustaen ja jauhettiin yleensä melko karkeaksi jauhoksi. |
|||
== Talkkuna Suomen maakuntien ruokaperinteessä == |
== Talkkuna Suomen maakuntien ruokaperinteessä == |
||
| Rivi 5: | Rivi 7: | ||
Talkkunan syönti keskittyi vanhastaan [[Häme]]eseen, [[Savo]]on, [[Kainuu]]seen ja [[Karjala]]an. Pohjoisimmassa Suomessa sitä ei tunneta ja rannikoillekin se levisi vasta myöhään. [[Kainuu]]ssa on oma kainuulainen talkkuna. |
Talkkunan syönti keskittyi vanhastaan [[Häme]]eseen, [[Savo]]on, [[Kainuu]]seen ja [[Karjala]]an. Pohjoisimmassa Suomessa sitä ei tunneta ja rannikoillekin se levisi vasta myöhään. [[Kainuu]]ssa on oma kainuulainen talkkuna. |
||
Talkkuna syödään Etelä- ja Länsi-Suomessa ''pöperönä'', jolloin sitä sekoitetaan veteen, marjoihin (esim. [[mustikkapöperö]] eli pöllöhillo), rasvaan tai kalaliemeen. Talkkunatahna tunnetaan myös nimellä ''[[pepu]]'' ja |
Talkkuna syödään Etelä- ja Länsi-Suomessa ''pöperönä'', jolloin sitä sekoitetaan veteen, marjoihin (esim. [[mustikkapöperö]] eli pöllöhillo), rasvaan tai kalaliemeen. Talkkunatahna tunnetaan myös nimellä ''[[pepu]]'' ja sitä syödään leivän asemasta. Talkkunajauhon sijasta voidaan käyttää kypsentämätöntäkin viljaa ja leivänpaloja. [[Lounais-Häme]]essä ja Varsinais-Suomessa talkkunaa syödään myös [[viili]]in tai [[piimä]]än sekoitettuna, jolloin siitä käytetään nimitystä ''piepo'' tai ''piapo''<ref name="Horila">{{Lehtiviite | Tekijä =Horila, Tapio | Otsikko =Missä syödään piapoa | Julkaisu =Lounais-Hämeen joulu | Ajankohta =1985 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite = | Tunniste = | Kieli = | Lopetusmerkki = }}(''Julkaistu myös teoksessa:'' {{Kirjaviite | Tekijä =Horila, Tapio | Nimeke =Lehtori ja hänen syrjähyppynsä. Kirjoituksia kansanperinteestä ja kotiseututyöstä, äidinkielestä, ihmisistä | Kappale = | Sivu =139-141 | Selite = | Julkaisupaikka =Somero | Julkaisija = Somero-seura | Vuosi =1990 | Tunniste = ISBN 952-90-2450-9 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }})</ref>. Talkkunajauhon nimitys samoilla alueilla on ''piapojauho''.<ref name="Horila" /><ref name="ruokatieto">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/hyva-tavaton-ruoka-ja-tapakulttuuri/nykypaiva-rakentuu-historian-paalle/mutti-ja-muuta-perinneruokasanastoa|Nimeke=Mutti ja muuta perinneruokasanastoa|Tekijä=|Julkaisu=|Julkaisupaikka=|Ajankohta=|Julkaisija=Ruokatieto Yhdistys ry|Tiedostomuoto=|Selite=|Viitattu=7.12.2012|Kieli=}}</ref> |
||
[[Häme]]essä käytetään kauraa, johon on lisätty ohraa, herneitä tai härkäpapuja. |
|||
[[File:Ohratalkkunaa, rapeaa tirripaistia ja piimää.jpg|thumb|Annos pohjoissavolaista ohratalkkunaa (talkkunapuuroa), rapeaa tirripaistia ja piimää.]] |
[[File:Ohratalkkunaa, rapeaa tirripaistia ja piimää.jpg|thumb|Annos pohjoissavolaista ohratalkkunaa (talkkunapuuroa), rapeaa tirripaistia ja piimää.]] |
||
Savolainen talkkuna valmistettiin Pohjois-Savossa ohrasta, Etelä-Savossa taas kauran joukkoon saatettiin lisätä hernettä, ohraa, joskus tattariakin. Tavallisin tapa syödä ohratalkkunaa oli valmistaa siitä puuro ”vispilöimällä kuumaan, hiukan suolalla maustettuun veteen talkkunajauhot”.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä = Räsänen Bertta|Nimeke = Savolainen keittokirja|Sivu = 82|Julkaisija = Kustannuskiila Oy Kuopio|Vuosi = 1978}}</ref> Talkkunapuuro tarjottiin joko voin tai tirripaistin kanssa. |
Savolainen talkkuna valmistettiin Pohjois-Savossa ohrasta, Etelä-Savossa taas kauran joukkoon saatettiin lisätä hernettä, ohraa, joskus tattariakin. Tavallisin tapa syödä ohratalkkunaa oli valmistaa siitä puuro ”vispilöimällä kuumaan, hiukan suolalla maustettuun veteen talkkunajauhot”.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä = Räsänen Bertta|Nimeke = Savolainen keittokirja|Sivu = 82|Julkaisija = Kustannuskiila Oy Kuopio|Vuosi = 1978}}</ref> Talkkunapuuro tarjottiin joko voin tai [[Tirripaisti|tirripaistin]] kanssa. Tirripaisti puolestaan valmistettiin pekonista eli ohuista siankylkisiivuista, jotka paistettiin pannulla rapeaksi. Suikaleet maustettiin sen jälkeen suolalla ja pannulle lisättiin tilkka vettä. Savossa tunnetaan myös ohrasta valmistettu kourakas, koprakaenen, nyrkkitalakkuna, pöppi tai kopratalkkuna.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä = Bertta Räsänen|Nimeke = Savolainen keittokirja|Sivu = 84|Julkaisija = Kustannuskiila Oy|Vuosi = 1978}}</ref> Uuden talkkunan onnistuminen kokeiltiin keittämällä uusista talkkunoista veteen sekoitettu tiukka puuro, josta pyöritettiin kourassa (kopra) puristamalla pyöreä pallo, joka voitiin kastaa paistiin tai sen päälle laitettiin voita. |
||
[[Karjala]]ssa on syöty pääasiassa ohratalkkunaa. |
|||
Talkkuna tunnetaan myös Etelä-Pohjanmaalla, mutta valmistustapa on erilainen. Talkkuna valmistetaan Etelä-Pohjanmaalla paahtamalla kaura-, ohra- ja ruisjauhoa. Talkkunaa syödään viiliin tai piimään sekoitettuna vellinä, tai marjoihin sekoitettuna "tokerona". Nykyään on suosittua sekoittaa talkkunajauhoa myös jäätelöön. Myös talkkunamuroja on nykyisin saatavilla. |
|||
Teollisesti valmistettuja eri maakuntien talkkunajauhoja myydään nykyisin ympäri Suomea. |
|||
== Talkkuna kulttuurissa == |
== Talkkuna kulttuurissa == |
||
Versio 17. heinäkuuta 2024 kello 02.30
Talkkuna on nesteeseen, viiliin, rasvaan tai marjoihin sekoitetuista talkkunajauhoista tehty suomalainen perinneruoka. Talkkunajauho on savustetuista viljanjyvistä ja mahdollisesti myös herneistä tai härkäpavuista valmistettua jauhoa. Viljoista voidaan käyttää ohraa, kauraa, ruista, vehnää tai näiden yhdistelmää. Talkkunan raaka-aine vaihtelee paikkakunnittain.
Talkkuna valmistettiin ennen keittämällä jyvät ja muut mahdolliset raaka-aineet padassa puolikypsiksi, minkä jälkeen vesi valutettiin pois. Tämän jälkeen raaka-aineet kuivattiin riihessä savustaen ja jauhettiin yleensä melko karkeaksi jauhoksi.
Talkkuna Suomen maakuntien ruokaperinteessä
Talkkunan syönti keskittyi vanhastaan Hämeeseen, Savoon, Kainuuseen ja Karjalaan. Pohjoisimmassa Suomessa sitä ei tunneta ja rannikoillekin se levisi vasta myöhään. Kainuussa on oma kainuulainen talkkuna.
Talkkuna syödään Etelä- ja Länsi-Suomessa pöperönä, jolloin sitä sekoitetaan veteen, marjoihin (esim. mustikkapöperö eli pöllöhillo), rasvaan tai kalaliemeen. Talkkunatahna tunnetaan myös nimellä pepu ja sitä syödään leivän asemasta. Talkkunajauhon sijasta voidaan käyttää kypsentämätöntäkin viljaa ja leivänpaloja. Lounais-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa talkkunaa syödään myös viiliin tai piimään sekoitettuna, jolloin siitä käytetään nimitystä piepo tai piapo[1]. Talkkunajauhon nimitys samoilla alueilla on piapojauho.[1][2]
Hämeessä käytetään kauraa, johon on lisätty ohraa, herneitä tai härkäpapuja.
Savolainen talkkuna valmistettiin Pohjois-Savossa ohrasta, Etelä-Savossa taas kauran joukkoon saatettiin lisätä hernettä, ohraa, joskus tattariakin. Tavallisin tapa syödä ohratalkkunaa oli valmistaa siitä puuro ”vispilöimällä kuumaan, hiukan suolalla maustettuun veteen talkkunajauhot”.[3] Talkkunapuuro tarjottiin joko voin tai tirripaistin kanssa. Tirripaisti puolestaan valmistettiin pekonista eli ohuista siankylkisiivuista, jotka paistettiin pannulla rapeaksi. Suikaleet maustettiin sen jälkeen suolalla ja pannulle lisättiin tilkka vettä. Savossa tunnetaan myös ohrasta valmistettu kourakas, koprakaenen, nyrkkitalakkuna, pöppi tai kopratalkkuna.[4] Uuden talkkunan onnistuminen kokeiltiin keittämällä uusista talkkunoista veteen sekoitettu tiukka puuro, josta pyöritettiin kourassa (kopra) puristamalla pyöreä pallo, joka voitiin kastaa paistiin tai sen päälle laitettiin voita.
Karjalassa on syöty pääasiassa ohratalkkunaa.
Talkkuna tunnetaan myös Etelä-Pohjanmaalla, mutta valmistustapa on erilainen. Talkkuna valmistetaan Etelä-Pohjanmaalla paahtamalla kaura-, ohra- ja ruisjauhoa. Talkkunaa syödään viiliin tai piimään sekoitettuna vellinä, tai marjoihin sekoitettuna "tokerona". Nykyään on suosittua sekoittaa talkkunajauhoa myös jäätelöön. Myös talkkunamuroja on nykyisin saatavilla.
Teollisesti valmistettuja eri maakuntien talkkunajauhoja myydään nykyisin ympäri Suomea.
Talkkuna kulttuurissa
Kirjailija Helvi Hämäläisen, jonka äidin suku oli Somerniemeltä Hämeestä, kyläromaaneissa esiintyy talkkunan hämäläinen variantti piepo joitakin kertoja[5]. Lounaishämäläistä ja somerolaista piapo-perinnettä on tutkinut ja tehnyt tunnetuksi somerolaisen kotiseututyön vaikuttaja, filosofian tohtori Tapio Horila.[1]
| ” | Mulla päreitä vain on kainalossa, ei oo jäljellä talkkunaakaan. |
” |
– Martti Innanen. ”Kumiteräsaappaat” | ||
Uudemmassa populaarikulttuurissa talkkuna mainitaan Martti ”Huuhaa” Innasen vuoden 1968 kappaleessa ”Kumiteräsaappaat”. Talkkunasta valmistetun mustikkapöperön hämäläinen rinnakkaisnimi pöllöhillo on antanut nimensä Helena Meripaasin vuonna 2007 ilmestyneelle nuortenromaanille Pöllöhilloa.[6]
Jatkona somerolaiselle talkkunaperinteelle pilapiirtäjä Heikki Paakkasen pilapiirroksissa paikallislehti Somerossa on 1990- ja 2000-luvulla nähty muun muassa kunnanjohtajaehdokkaille järjestettävä ”piapotesti” sekä konsultti, joka panee Somerolle muuttaneen Matti Nykäsen suuhun iskulauseen ”Matti Nykänen: 'Pidän piaposta'”.
Lähteet
- ↑ a b c Horila, Tapio: Missä syödään piapoa. Lounais-Hämeen joulu, 1985. (Julkaistu myös teoksessa: Horila, Tapio: Lehtori ja hänen syrjähyppynsä. Kirjoituksia kansanperinteestä ja kotiseututyöstä, äidinkielestä, ihmisistä, s. 139-141. Somero: Somero-seura, 1990. ISBN 952-90-2450-9. )
- ↑ Mutti ja muuta perinneruokasanastoa Ruokatieto Yhdistys ry. Viitattu 7.12.2012.
- ↑ Räsänen Bertta: Savolainen keittokirja, s. 82. Kustannuskiila Oy Kuopio, 1978.
- ↑ Bertta Räsänen: Savolainen keittokirja, s. 84. Kustannuskiila Oy, 1978.
- ↑ Ks. esim. Hämäläinen, Helvi: Kylänruusut, s. 27–28. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22871-0.
- ↑ Meripaasi, Helena: Pöllöhilloa. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21745-9.
Kirjallisuutta
- Nummelin, Juri & Teerijoki, Elina: Pieni talkkunakirja. Jyväskylä: Atena, 2005. ISBN 951-796-378-5.
- Linnilä, Kai: Puuron ja talkkunan voimalla. Helsinki: Maahenki, 2015. ISBN 978-952-301-053-6.
Aiheesta muualla
Resepti aiheesta talkkunahyve Wikikirjaston keittokirjassa
