Tim Cahill

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tim Cahill
New York Red Bulls vs CD FAS (15241825476).jpg
Tim Cahill vuonna 2014.
Henkilötiedot
Koko nimi Timothy Filiga Cahill
Syntymäaika 6. joulukuuta 1979 (ikä 38)
Syntymäpaikka Australian lippu Sydney, Australia
Pelipaikka hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Pituus 178 senttimetriä
Seura
Seura Englannin lippu Millwall
Pelinumero 7
Junioriseurat
1997
1997–1998
Australian lippu Sydney United
Englannin lippu Millwall
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1998–2004
2004–2012
2012–2015
2015
2016
2016–2018
2018–
Englannin lippu Millwall
Englannin lippu Everton
Yhdysvaltain lippu New York Red Bulls
Kiinan lippu Shanghai Shenhua
Kiinan lippu Hangzhou Greentown
Australian lippu Melbourne City
Englannin lippu Millwall
217 (52)
272 (66)
72 (16)
34 (12)
17 (4)
27 (11)
0 (0)
Maajoukkue
1993
2004
2004–
Samoan lippu Samoa U-17
Australian lippu Australia U23
Australian lippu Australia
2 (0)
5 (1)
103 (50)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 6. helmikuuta 2018.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 6. helmikuuta 2018.

Timothy Filiga ”Tim” Cahill (s. 6. joulukuuta 1979 Sydney) on australialainen jalkapalloilija, joka edustaa englantilaista Millwallia ja Australian jalkapallomaajoukkuetta. Hänet valittiin Oseanian vuoden pelaajaksi vuonna 2004. Hän oli myös ehdolla maailman parhaaksi pelaajaksi vuonna 2004.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cahill muutti 17-vuotiaana Englantiin haaveenaan päästä ammattilaisjalkapalloilijaksi. Aikaisemmin hän oli edustanut Australiassa Sydney FC:tä. Englannin kakkosdivisioonassa pelannut (nykyään League One) Millwall FC teki sopimuksen Cahillin kanssa. Cahillin johdolla Millwall nousi kauden 2000–2001 päätteeksi ykkösdivisioonaan (nykyään Championship). Mestaruussarjassa Cahill johdatti kauden päätteeksi 13 maalillaan Millwallin neljänneksi ja joukkue oli lähellä nousua Valioliigaan. Lopullisen läpimurtonsa Cahill teki Englannissa kaudella 2003–2004, kun Millwall eteni ensimmäisenä joukkueena Valioliigan ulkopuolelta FA Cupin finaaliin saaden vastaansa Manchester Unitedin. Välierissä Cahill oli tehnyt voittomaalin Sunderlandia vastaan. Maali valittiin myös BBC:n vuoden urheiluhetkeksi. Vaikka Millwall hävisi loppuottelun Manchester Unitedille, Cahill herätti Valioliigajoukkueiden kiinnostuksen.

22. heinäkuuta 2004 Cahill siirtyi Millwallista Evertoniin 1,5 miljoonan punnan korvauksella. Cahillistä tuli vuonna 2004 kautta aikojen ensimmäinen Evertonin pelaaja, joka on ollut ehdolla Kultaisen pallon saajaksi. Everton menestyi kaudella 2004–2005, vaikka joukkue oli myynyt kauden kynnyksellä huippulupauksensa Wayne Rooneyn Manchester Unitediin. Cahillin Everton nousi neljän suuren joukkoon jättämällä paikallisvastustaja Liverpool FC:n vasta viidenneksi ja ilman Mestarien liigapaikkaa kaudelle 2005–2006. Cahill pelasi ensimmäisellä kaudellaan Evertonissa 33 peliä ja teki niissä 11 maalia. Maalimäärä riitti joukkueen sisäiseen maalikuninkuuteen ja kannattajien äänestyksessä hänet valittiin Evertonin parhaaksi pelaajaksi kaudella 2004–2005. Onnistunut kausi tuotti Cahillille uuden viisivuotisen jatkosopimuksen, joka allekirjoitettiin elokuussa 2005. Kausi 2005–2006 oli pettymys Evertonille ja Cahillille. Joukkue tippui Mestarien liigassa jo karsintavaiheessa. Valioliigassa joukkue jäi vasta 11:nneksi. Cahillin maalimäärä myös laski selvästi kaudesta 2004–2005. Hän teki vain kuusi maalia 32 ottelussa.[1]

Cahill siirtyi Yhdysvaltoihin MLS-liigaan heinäkuussa 2012. Hän ehti pelata Yhdysvalloissa kolme kautta ja teki parhaalla kaudellaan 27 ottelussa 11 maalia. Helmikuussa 2012 Cahillin matka jatkui Kiinan Superliigaan Shanghai Shenhuaan, jossa hän ehti pelata yhden kauden ennen siirtoa Zhejiangiin. Myös siellä hän pelasi yhden kauden verran. Cahill teki Kiinassa kaikkiaan 16 maalia 51 ottelussa.

Elokuussa 2016 Cahill palasi kotimaahansa Australiaan. Hän teki sopimuksen Melbourne Cityn kanssa. Cahill ehti pelata Melbournessa puolitoista kautta tehden 11 maalia tuona aikana. Tammikuussa 2018 julkistettiin Cahillin paluu Millwalliin, jossa hän pelasi viimeksi kaudella 2003-2004.[2]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cahill pelasi 14-vuotiaana Samoan alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa, minkä vuoksi kesti vuoteen 2004, ennen kuin hän sai luvan edustaa Australiaa.

Australia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cahill teki debyyttinsä Australian maajoukkueessa 30. maaliskuuta 2004 Etelä-Afrikkaa vastaan. Toukokuussa 2004 hänet valittiin Oseanian mestaruuskilpailuiden joukkueeseen sekä elokuussa Ateenan olympialaisiin. Cahill iski ensimmäisessä täydessä ottelussaan kaksi maalia ja seuraavassa hän teki hattutempun. Vuonna 2004 hänet valittiin Oseanian vuoden pelaajaksi. Cahillista tuli 12. kesäkuuta 2006 Australian historian ensimmäinen maalintekijä maailmanmestaruuskisoissa, kun hän teki kaksi maalia Japanin verkkoon. Pelin jälkeen FIFA valitsi Cahillin ottelun parhaaksi pelaajaksi. Australia eteni lopulta kisoissa neljännesvälieriin, joissa se hävisi Italialle.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cahillin äiti on samoalainen ja isä englantilainen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Joakim Österberg: Evertonin pieni soturi - Tim Cahill. GOAL, 2009, nro Kesäkuu, nro 5, s. 42-45.
  2. Millwall confirm Cahill capture 29.1.2018. Millwall Football Club. Viitattu 6.2.2018. (englanniksi)


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.