Teknetium

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MolybdeeniTeknetiumRutenium
Mn

Tc

Re  
 
 
Tc-TableImage.png
Yleistä
Nimi Teknetium
Tunnus Tc
Järjestysluku 43
Luokka Siirtymämetalli
Lohko d
Ryhmä 7, siirtymäalkuaine
Jakso 5
Tiheys 11×103 kg/m3
Väri Hopeanharmaa
Löytövuosi, löytäjä 1937, Carlo Perrier ja Emilio Segrè[1]
Atomiominaisuudet
Atomipaino 98,9063 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 135 (183) pm
Kovalenttisäde 156 pm
Orbitaalirakenne [Kr] 4d6 5s1
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 14, 1
Hapetusluvut +II, +IV, +Vi, +VII
Kiderakenne Heksagonaalinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste 2 430 K (2 157 °C)
Kiehumispiste 4 538 K (4 265 °C)
Moolitilavuus 8,63×10−3 m3/mol
Höyrystymislämpö 660 kJ/mol
Sulamislämpö 24 kJ/mol
Höyrynpaine 0,0229 Pa 3 300 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,9 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
Sähkönjohtavuus 6,7 × 106 S/m
Lämmönjohtavuus 50,6 W/(m×K)
CAS-numero 7440-26-8
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Teknetium (lat. technetium) on hopeanharmaa metalli, joka näyttää platinalta. Teknetiumin kemiallinen merkki on Tc ja järjestysluku 43. Teknetiumin elektronegatiivisuus on 1,9 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 699 kJ/mol. Tämä kemiallisesti reniumin kaltainen alkuaine liukenee typpihappoon, kuningasveteen ja väkevään rikkihappoon muttei suolahappoon. Teräksen korroosionkestävyyttä voidaan lisätä merkittävästi teknetiumkäsittelyllä, jossa käytetään ammo­niumtekniraattia (NH4TcO4). Sitä suoritettaessa on varottava teknetiumin erittäin suurta radioaktiivisuutta, mikä pakottaa käyttämään suljettuja järjestelmiä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuaineen löytäjinä pidetään Carlo Perrieriä ja Emilio Segrèä, jotka eristivät alkuaineen molybdeeni-foliosta pommitettuaan sitä deuterium-ioneilla Palermon yliopistossa vuonna 1937. Teknetium on ensimmäinen alkuaine, jota ihminen on tuottanut keinotekoisesti.[1] Siksi sille annetun nimen runkona on kreikan sana technètos, keinotekoinen.

Teknetiumia on kuitenkin myöhemmin löydetty luonnosta muun muassa uraanikaivoksista, joissa sitä syntyy hyvin pieniä määriä uraani-238:n spontaanin fission tuloksena, sekä eräistä punaisista jättiläistähdistä. Koska minkään teknetiumin isotoopin puoliintumisaika ei ylitä 4,2 miljoonaa vuotta (98Tc), teknetiumin löytäminen useita miljardeja vuosia vanhojen tähtien spektristä auttoi verifioimaan teorian raskaiden alkuaineiden syntymisestä tähdissä.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Facta-tietosanakirja 2006, s. 778
  2. Merrill, P. W. (1952). "Technetium in the stars". Science 115 (2992): 479–89 [484]. Bibcode:1952Sci...115..479.. doi:10.1126/science.115.2992.479
  3. Eric Scerri (2009): In Your Element: Tales of technetium, Nature Chemistry 1, 332 (2009) doi:10.1038/nchem.271

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Teknetium.