Spontaani fissio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Radioactive.svg

Radioaktiiviset prosessit

Radioaktiiviset prosessit:


Ydinsynteesi

n  k  m

Spontaani fissio on radioaktiivisen hajoamisen yksi muoto, joka on tyypillinen hyvin raskaille isotoopeille. Spontaani fissio on teoreettisesti mahdollinen uraanille ja toriumille tai yleensäkin ytimille, joiden atomimassa on vähintään 100 u. Käytännössä kuitenkin spontaani fissio on mahdollinen vain atomimassaltaan 230 u raskaammille isotoopeille, toriumista (232 u) alkaen.

Uraanin spontaanin fission löysivät 1940 neuvostoliittolaiset ydinfyysikot Georgi Flerov ja Konstantin Petrzhak.[1]

Uraanilla ja toriumilla pääasiallinen radioaktiivinen hajoamismuoto ei kuitenkaan ole spontaani fissio, ja se jätetäänkin yleensä huomioon ottamatta paitsi silloin kun määritetään ko. alkuaineita sisältävien näytteiden tarkat radioaktiiviset hajoamismoodit (haarautumissuhde).

Matemaattisesti voidaan määritellä ehto spontaanille fissiolle, ja se on likimäärin:

\hbox{Z}^2/\hbox{A}\ge45.

missä Z on ytimen järjestysluku ja A on atomimassa.

Spontaani fissio on vastaavanlainen prosessi kuin fissio, paitsi että se ei ole itse itseään ylläpitävä eikä luo neutronivuota, joka on tarpeellinen fission jatkumiselle. Herkimmin spontaani fissio tapahtuu transaktinoideihin kuuluville alkuaineille, kuten rutherfordiumille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]