Alfasäteily

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Radioactive.svg

Radioaktiiviset prosessit

Radioaktiiviset prosessit:


Ydinsynteesi

n  k  m
Alfasäteily

Alfasäteily on voimakkaasti ionisoivaa mutta heikosti läpäisevää radioaktiivista säteilyä. Alfasäteilyä synnyttävää ydinreaktiota kutsutaan alfahajoamiseksi, ja se on radioaktiivisen hajoamisen yksi muoto. Alfahajoamisessa atomin ytimestä poistuu alfahiukkanen, jonka jälkeen ytimen massaluku pienenee neljällä ja järjestysluku kahdella. Esimerkiksi:


{}^2{}^{38}_{92}\hbox{U}\;\to\;{}^2{}^{34}_{90}\hbox{Th}\;+\;{}^4_2\hbox{He},

joka normaalisti kirjoitetaan muodossa:


{}^{238}\hbox{U}\;\to\;^{234}\hbox{Th}\;+\;\alpha.

Alfahiukkanen on siis heliumydin (kaksi protonia + kaksi neutronia). Alfahajoamista voidaan pitää erikoistapauksena fissiosta, jossa ydin halkeaa kahdeksi pienemmäksi ytimeksi. Alfahajoaminen on pohjimmiltaan kvanttimekaaninen tunneloitumisprosessi.

Alfasäteilyä syntyy tyypillisesti raskaiden atomiydinten hajoamisessa. Käytännössä hajoamista tapahtuu vain nikkeliä raskaammilla alkuaineilla. Ihmisille maaperästä vapautuva radon-222 on merkittävin alfasäteilyn lähde.

Fysiologiset vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfasäteily on alfahiukkasten sähkövarauksen ja massan takia erittäin huonosti läpäisevää säteilyä, edes ilmassa alfasäteily ei pääse etenemään kuin muutamia senttimetrejä. Koska alfasäteilyn pysäyttämiseen riittää jo muutaman solun paksuinen ihon kuollut pintakerros, on ulkoinen alfasäteily varsin harmitonta. Sen sijaan elimistön sisään päässeet alfa-aktiiviset aineet ovat haitallisia. Haitallisuus johtuu hiukkasten suuresta liike-energiasta ja lyhyestä vapaasta matkasta, jolloin pieneen kudosmäärään alfa-aktiivisen aineen ympärillä kohdistuu huomattavan suuri ionisoiva energia. Tämä aiheuttaa kudosvaurioita tai jopa säteilymyrkytyksen.

Alfasäteilyn suhteellinen biologinen tehokkuus (RBE) on 20 kertaa suurempi kuin gammasäteilyllä.

Alfasäteilyn hyödyntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat palovaroittimet ovat hyvä arkinen esimerkki alfasäteilyn hyötykäytöstä. Niiden toiminta perustuu ilman ionisointiin alfasäteilyn avulla ja sen sähkönjohtavuuden mittaukseen. Palovaroittimissa alfasäteilylähteenä käytetään pientä määrää amerikium-241:tä.

Alfasäteilevää plutoniumia käytetään energianlähteenä avaruusluotainten ydinparistoissa.

Heliumytimistä koostuvan alfasäteilyn pysäyttää paperiarkki, elektroneista koostuvan beetasäteilyn alumiinilevy ja gammasäteily vaimenee väliaineessa.