Radioaktiivinen hajoaminen
Radioaktiiviset prosessit |
Radioaktiiviset prosessit:
|
Radioaktiivinen hajoaminen on prosessi, jossa radioaktiivinen atomiydin muuntuu toiseksi ytimeksi emittoimalla säteilyä.[1]
Hajoamistapa fysiikassa kuvaa tapaa, jolla hiukkanen hajoaa. Radioaktiivisten isotooppien hajoamistavat ovat:
- alfasäteily (Helium-4 ytimen l.alfahiukkasen lähetys).
- β− -säteily (elektronin lähetys)
- β+ -säteily (positronin lähetys)
- elektronin sieppaus
- protonin lähetys
- spontaani fissio
Tietyllä ytimellä on tyypillisesti yksi vallitseva hajoamistapa.
Hajoamisen jälkeen ydin jää joskus virittyneeseen tilaan. Pitkäikäisinä näitä kutsutaan isomeereiksi. Näillä isomeereillä tapahtuva isomeerinen siirtymä ytimen perustilaan ei aiheuta ytimen muuntumista toiseksi, toisin kuin radioaktiivisen hajoamisen yhteydessä.
Nämä hajoamistavat ovat:
- suurienergiaisen fotonin lähetys (gammasäteily)
- atomin ionisoituminen (sisäinen konversio)
Hajoamislaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aineen aktiivisuus eli hajoamisnopeus tietyllä hetkellä on verrannollinen ydinten määrään ja hajoamisvakioon :
Tämän separoituvan differentiaaliyhtälön ratkaisuksi saadaan ydinten määrä ajanhetkellä :
Hajoamislaista voidaan johtaa myös puoliintumisaika , jossa radioaktiivisten ydinten määrä puolittuu.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ H. Stephen Stoker: General, Organic, and Biological Chemistry, s. 314. Cengage Learning, 2012. ISBN 9781133103943. (englanniksi)