Suurpero

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suurpero on kylä Viipurin itäpuolella Venäjällä Suomen luovuttamalla alueella. Suomelle kuuluessaan Suurpero oli asukasluvultaan Viipurin maalaiskunnan toiseksi suurin kylä. Vuonna 1937 Suurperolla oli 1 295 asukasta.[1] Suurpero sijaitsi Viipurin maalaiskunnan itäosassa ja käsitti Viipurin kaupungin ja Heinjoen kunnan välisen alueen. Sen naapurikyliä olivat Viipurin maalaiskunnan alueella etelässä Yläsäiniö sekä pohjoisessa Perojoensuu, Kähäri ja Kurikkala.

Kylän läpi virtaa Perojoki ja kylän länsiosassa lähellä Viipurin rajaa sijaitsee pieni Mättäänjärvi. Suurperon kylänosia olivat Karhunsuo ja Skyttälä kylän länsiosassa ja Vääräkoski eteläosassa, jotka saatettiin katsoa myös omiksi kylikseen. Nykyisin asutusta on Karhunsuon aseman ympäristössä (ven. Кархусуо), Karhunsuon entisen kansakoulun ja Skyttälän ympäristössä (ven. Светлое, Svetloje) ja entisessä kylän keskustassa Peron aseman ympäristössä (ven. Перово, Perovo).

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa- ja metsätalous oli merkittävä elinkeino Suurperolla. Vuonna 1937 Suurperolla oli 3 782 ha metsää, 1 298 ha peltoa ja 22 ha niittyä.[1] Suurperon maito myytiin Peron maidonmyyntiosuuskunnan kautta Viipuriin Valiolle. Kylässä oli myös useita teollisuuslaitoksia, jotka tarjosivat työtä ja osa väestöstä kävi työssä myös Viipurin kaupungissa. Viipurin maalaiskunnan suurin teollisuuslaitos, Ab Ferraria Oy:n Peron naulatehdas sijaitsi Perojoen varrella kyläkeskustan tuntumassa. Vuonna 1938 tehtaalla oli 198 työntekijää.[1] Suurperolla toimi myös Veljekset Kuparisen mylly ja saha.[1]

Suurperon kylän läpi kulkee Viipuri–Valkjärvi-rata, joka tosin nykyisin päättyy jo Heinjoelle. Kylän alueella olivat Karhunsuon ja Peron asemat. Peron asema sijaitsi kylän keskustassa ja Karhunsuo lähellä Viipurin kaupungin rajaa. Suurperolla oli osuuskassa ja useita kauppaliikkeitä.[1]

Kansakoulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Suurperon kylästä kuului Suurperon koulupiiriin, jonka koulu sijaitsi kylän keskustassa. Suurperon koulu oli rakennettu vuonna 1908, laajennettu 1917 ja 1938. Vuonna 1939 koulussa oli neljä opettajaa ja 126 oppilasta. Koulu tuhoutui talvisodassa ja jatkosodan aikana rakennettiin väliaikainen koulurakennus. Syksyllä 1943 koulussa oli 144 oppilasta.[1]

Läntisin osa kylästä kuului Karhusuon koulupiiriin, jonka vuonna 1924 rakennettu koulu sijaitsi kylän länsiosassa. Karhusuon koulupiiriin kuului myös Perojoensuun kylä. Vuonna 1939 koulussa oli kolme opettajaa ja 42 oppilasta.[1]

Yhdistykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurperolla toimi Viipurin pitäjän maamiesseuran alainen Suurperon maamiespiiri. Marttayhistyksiä oli kaksi Suurperon marttayhdistys (per. 1938) ja Vääräkosken marttayhdistys (per. 1936). Kylässä toimi myös oma urheiluseura, Suurperon Salonpojat, joka oli perustettu vuonna 1920.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1920 esitettiin Viipurin maalaiskunnan itäosasta muodostettavaksi Säiniö -niminen seurakunta, johon olisivat kuuluneet Yläsäiniön, Hämäläisen, Suurperon ja Aution kylät, mutta se hylättiin.[1]

Talvisodan aikana Suurperon väestö evakuoitiin Keski-Suomeen. Sodan loppuvaiheessa taistelut ulottuivat Suurperolle asti. Moskovan rauhassa Suurpero muun Viipurin maalaiskunnan kanssa luovutettiin Neuvostoliitolle. Jatkosodassa alue vallattiin takaisin 1941 ja väestö pääsi palaamaan koteihinsa, mutta uusi evakuointi oli edessä 1944.

Neuvostoliitossa Suurperosta tuli kyläneuvostoalueen keskuskylä. Kyläneuvostoalueeseen tuli kuulumaan useita entisen Viipurin maalaiskunnan kyliä Viipurin kaupungin itäpuolelta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Kuujo Erkki, Lakio Matti: Viipurin pitäjän historia II, s. 265, 269, 274, 283, 295, 322, 331, 375–376, 379 ja 418. Helsinki: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, 1982.
  2. Suviranta Sami: Luovutetut alueet, kahtalaiset nimet. Kielikello, , nro 2/2001, s. 12–18. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.