Nuoraa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nuoraa eli Sokolinskoje (ven. Соколи́нское) on maaseututaajama ja rautatiepysäkki (ennen asema) Viipuri–Koivisto-radalla Johanneksen kunnassa Viipurin eteläpuolella, nykyisin Venäjälle kuuluvalla Karjalankannaksella. Suomelle kuuluessaan Nuoraa oli Viipurin maalaiskunnan kylä, joka sijaitsi kunnan eteläosassa Viipurin kaupungin etelärajalla Viipurinlahden rannalla.

Viipurin maalaiskunnan Nuoraan kylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin maalaiskunnassa Nuoraan naapurikyliä olivat Alasommee, Tirhilä, Järvelä ja Korpela-Autio. Nuoraan kautta kulki ja kulkee rauta- ja maantie Viipurista (Suomen aikana kantatie 64) Koivistolle.

Vuonna 1937 Nuoraalla oli 301 asukasta.[1] Nuoraalla oli Samolan osuuskaupan myymälä ja joitakin yksityiskauppoja.[1] Teollisuutta edusti Karjalan Peruna Oy:n perunajauhotehdas, jossa oli 56 työntekijää vuonna 1937.[1] Vuonna 1937 Nuoraalla oli 279 ha peltoa, seitsemän ha niittyä ja 265 ha metsää.[1] Nuoraa kuului Alasommeen koulupiiriin, jonka koulu sijaitsi Alasommeen kylässä. Nuoraalla toimi nuorisoseura Tähti.[1]

Talvisodan aikana Nuoraan väestö evakuoitiin Keski-Suomeen. Sodan loppuvaiheessa taistelut ulottuivat Nuoraalle asti. Moskovan rauhassa Nuoraa muun Viipurin maalaiskunnan kanssa luovutettiin Neuvostoliitolle. Jatkosodassa alue vallattiin takaisin 1941 ja väestö pääsi palaamaan koteihinsa, mutta uusi evakuointi oli edessä 1944.

Nuoraan kyläneuvosto Neuvostoliitossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitossa Nuoraasta tuli entisen Viipurin maalaiskunnan eteläosat ja entisen Johanneksen kunnan pohjoisosat käsittäneen kyläneuvoston keskuskylä.[2] Venäjän kunnallishallintouudistuksessa Nuoraasta tuli osa Johanneksen kaupunkikuntaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kuujo Erkki, Lakio Matti: Viipurin pitäjän historia II, s. 269, 273, 322, 333 ja 376. Helsinki: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, 1982.
  2. Suviranta Sami: Luovutetut alueet, kahtalaiset nimet. Kielikello, , nro 2/2001, s. 12–18. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.