Pihkala (Viipurin mlk)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pihkala oli luovutetulle alueelle jääneen Viipurin maalaiskunnan pohjoisin kylä. Kylä rajoittui lännessä Nuijamaan kuntaan ja idässä Jääsken kuntaan. Viipurin maalaiskunnan alueella sen naapurikylä oli Terävälä. Pihkalan kylä ja Nuijamaan puolella sijainnut Pihkalanjärven kylä muodostivat yhtenäisen kyläalueen. Tämän kyläalueen nimi on ollut vuodesta 1948 lähtien ven. Дружноселье, Družnoselje.

Asutus ja elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihkala sijaitsi Viipurista pohjoiseen vievän valtatie 14 varrella. Kylän keskustassa valtatie 14 erkani tie Jääsken Oravalaan. Pihkala kuului Ihantalan seurakuntaan. Vuonna 1937 kylässä oli 171 asukasta.[1] Lähin kauppa oli naapurikylässä Pihkalanjärvellä, viipurilaisen Osuusliike Torkkelin myymälä.[2]lähde? Väestö sai elinkeinonsa pääasiassa maataloudesta. Vuonna 1937 kylässä oli 678 ha metsää, 316 ha peltoa ja 9 ha niittyä.[3] Kylän peltopinta-ala oli lisääntynyt huomattavasti vuonna 1927 suoritetun Pihkalanjärven kuivauksen myötä.[4] Karjataloutta edisti Pihkalan tarkastusyhdistys.[5] Yhdistystoimintaa edustivat Pihkala-Terävälän marttayhdistys (per. 1924)[6] ja Pihkalanjärven nuorisoseura, Pihka, jolla oli oma toimitalo.[7]

Kansakoulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihkalan kansakoulu sijaitsi kylän keskustan eteläpuolella lähellä Terävälän kylän rajaa. Koulu oli Pihkalan ja Terävälän kylien yhteinen. Koulu oli perustettu vuonna 1909 ja koulurakennus valmistui vuonna 1913.[8] Vuonna 1939 koulussa oli kolme opettajaa ja 35 oppilasta.[9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodassa taistelut eivät ulottuneet Viipurin maalaiskunnan pohjoisosaan asti, mutta Moskovan rauhansopimuksen perusteella myös Pihkala oli luovutettava Neuvostoliitolle. Kylän väestö oli evakuoitu jo sodan aikana Keski-Suomeen. Jatkosodassa luovutetut alueet valloitettiin takaisin vuonna 1941 ja kyläläiset pääsivät palaamaan koteihinsa. Uusi evakuointi oli kuitenkin edessä kesällä 1944.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuujo Erkki, Lakio Matti: Viipurin pitäjän historia II. Helsinki: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, 1982.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lakio 1982, s. 265
  2. Viipurin puhelinluettelo 1938 (Valtion puhelinverkko Ostamo-Särkisalo) Suomen sukututkimusseura. Viitattu 14.8.2007.
  3. Lakio 1982, s. 269 ja 273
  4. Lakio 1982, s. 277
  5. Lakio 1982, s. 280
  6. Lakio 1982, s. 295
  7. Kuujo 1982, s. 387
  8. Kuujo 1982, s. 378
  9. Kuujo 1982, s. 375