Suomennettu tieteiskirjallisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomennettu tieteiskirjallisuus alkoi muun maailmankirjallisuuden kääntämisen myötä science fictionin isähahmojen Jules Vernen ja H. G. Wellsin käännöksillä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikainen tieteiskirjallisuus kehittyi 1800-luvun lopulla. Aikaisemmin oli julkaistu utopiakirjallisuutta ja erilaista fantasiakirjallisuutta. Tieteiskirjallisuuden syntyvaiheisiin liitetään etenkin ranskalainen Jules Verne. Eräitä hänen teoksistaan käännettiin suomeksi jo 1800-luvun puolella. Niistä selvästi tieteiskirjallisuutta on Matkustus Maan keskipisteeseen (1879). Englantilaisen H. G. Wellsin suomentaminen alkoi myös varhain, esimerkiksi Ensimmäiset ihmiset kuussa ilmestyi suomeksi Samuli Suomalaisen käännöksenä 1907 ja Aikakone Lyyli Vihervaaran käännöksenä 1917.[1]

1920-luvulta alkaen käännettiin Edgar Rice Burroughsin suosittuja seikkailuromaaneja, kuten Mars-kirjoja. 1930-luku oli tieteiskirjallisuuden suomentamisen osalta vaisu. Karel Čapekin Salamanterisota (1938) ennakoi osaltaan fasismin nousua. Merkittävin 1940-luvun tieteiskirjallisuuden suomennos on Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma vuonna 1944. Samaan dystopian lajityyppiin kuuluu myös George Orwellin Vuonna 1984 (1950).[2]

Anglosaksinen tieteisfiktio tuli Suomeen 1953–54 yleisen amerikkalaisen populaarikulttuurin aallon mukana. Vuonna 1953 suomennettiin Ray Bradburyn Marsin aikakirjat. Seuraavalla vuosikymmenellä. Kirjayhtymän Arena-sarjassa ilmestyivät Bradburyn klassikot Fahrenheit 451 ja Kuvitettu mies.[2]

1960- ja 70-lukujen taitteen kuumatkat lisäsivät kiinnostusta tieteiskirjallisuutta kohtaan. Uusi tieteiskirjallisuuden suomennosaalto alkoi 1970-luvun alussa ja jatkui 1990-luvulle asti. Vuonna 1973 suomennettiin Stanislaw Lemin Solaris ja seuraavana vuonna WSOY alkoi julkaista tieteiskirjallisuuden sarjaa, jossa ilmestyi vuoteen 1996 asti lähes 60 teosta. Sarjassa julkaistiin muun muassa amerikkalaisen Isaac Asimovin keskeinen tuotanto, alkaen romaanista Itse jumalat (1974). Sarjassa ilmestyi myös Frederik Pohlin ja C. M. Kornbluthin kapitalismisatiiri Avaruuden kauppamiehet (1975) ja Ursula K. Le Guinin palkittu Pimeyden vasen käsi (1976). Esa Adrian käänsi sarjaan 1980-luvulla neuvostoliittolaisten Arkadi ja Boris Strugatskin kirjoja, kuten Stalkerin.[2]

Samoihin aikoihin WSOY:n kanssa myös Kirjayhtymä alkoi julkaista tieteisromaanejaan sarja-asussa. Englantilaisen Arthur C. Clarken merkittävät romaanit ilmestyivät sarjassa. Stanislaw Lemin mestariteos Kyberias ilmestyi sarjassa 1982 Matti Kannoston käännöksenä. Asimovilta, Clarkelta ja Lemiltä suomennettiin sarjojen myötä myös heikkotasoisempia myöhäistuotannon teoksia.[2]

1980-luvulla tieteisklassikoiden suomentaminen jatkui, mutta mukaan alkoi tulla myös anglosaksisessa tieteiskirjallisuudessa 1960-luvulla vaikuttaneen niin sanotun uuden aallon suuntauksen edustajia. Näitä oli brittiläisen Brian Aldissin Pimeät valovuodet (1982). Nuorten tieteiskirjallisuuden muistetuimpia teoksia oli WSOY:n julkaisema John Christopherin Tripodien aika (1979).[2]

John Books Oy julkaisi 1981 tieteishuumorin klassikon Linnunradan käsikirja liftareille Pekka Markkulan kääntämänä. Jalava julkaisi muun muassa Christopher Priestin ja Bob Shawn teoksia. Tieteiskirjallisuutta ilmestyi myös valtavirtakirjallisuuden nimissä, kuten Margaret Atwoodin dystopia Orjattaresi (1986).[3] Helsingin science fiction -seura alkoi jakaa vuosittain Tähtivaeltaja-palkintoa parhaasta suomeksi ilmestyneestä science fiction -kirjasta. Ensimmäisen palkinnon sai vuonna 1986 WSOY Cordwainer Smithin novellikokoelmasta Planeetta nimeltä Shajol.[4]

Fantasiakirjallisuus nousi 1990-luvulla ja suurten kustantamojen tieteissarjat päättyivät. Tärkeimmät tieteiskirjallisuuden kustantamot 1990-luvuilla ja 2000-luvun alussa olivat kaksi uutta kustantamoa: Like ja Loki-Kirjat. Like julkaisi etenkin Philip K. Dickiä ja Loki älyllisesti haastavia teoksia J. G. Ballardilta, Iain M. Banksilta ja Simon Ingsiltä.[3] Tähtivaeltaja-lehti toi 2000-luvun puolivälissä esille termin uuskumma.[5] Yhdysvaltalaisen Gene Wolfen kauan suomeksi odotettu tieteisfantasiasarja Uuden auringon kirja[6] suomennettiin 2012–2016 (Gummerus).

Tieteiskirjallisuutta on suomennettu epätasaisesti. Vanhempaa tieteiskirjallisuutta on kuitenkin käännetty melko paljon. 1960-luvulla ilmestyneen ja sitä uudemman tieteiskirjallisuuden suomennuttaminen on ollut satunnaisempaa. Suomennoksia vaille ovat jääneet esimerkiksi Thomas M. Disch, Harlan Ellison ja R. A. Lafferty.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sisättö 2007, s. 503–504.
  2. a b c d e Sisättö 2007, s. 504–506.
  3. a b c Sisättö 2007, s. 507–508.
  4. Tähtivaeltaja-voittaja 1986 kirjavinkit.fi. Viitattu 23.12.2012.
  5. Andersson, Laura: Scifiä vai spekulatiivista fiktiota (PDF) Kulttuurivihkot. 6/2007. Viitattu 23.12.2012.
  6. Sisättö 2007, s. 503.