Suomalais-neuvostoliittolainen taloudellinen yhteistyökomissio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen ja Neuvostoliiton hallitusten välinen taloudellinen yhteistyökomissio oli vuosina 1967–1991 toiminut Suomen ja Neuvostoliiton välinen yhteistyöelin, joka koordinoi maiden välistä taloudellista yhteistyötä eli niin sanottua idänkauppaa.

Historia ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppa oli toisen maailmansodan päättymisen ja sotakorvausten maksamisen jälkeen saanut muodokseen bilateraalikaupan. Ajatus uuden idänkauppaa koordinoivan ja ideoivan taloutta koskevan yhteisorganisaation perustamisesta maiden taloussuhteiden hoitoon tuli esille Neuvostoliiton pääministerin Aleksei Kosyginin vieraillessa Suomessa kesäkuussa 1966. Suomen presidentti Urho Kekkonen kannatti idean kehittelyä, ja sitä veivät myöhemmin eteenpäin ulkoministeri Ahti Karjalainen ja ulkoministeriön kauppapoliittisen osaston päällikkö Tankmar Horn.[1] Taloudellinen yhteistyökomissio perustettiin Moskovassa 10. helmikuuta 1967, kun Karjalainen ja Neuvostoliiton ulkomaankauppaministeri Nikolai Patolitšev allekirjoittivat asiaa koskevan sopimuksen.

Yhteistyökomissiossa oli suomalaisedustajia tärkeimmistä teollisuusliitoista, valtionhallinnosta, yritysmaailmasta ja poliittisista puolueista. Neuvostoliitossa toiminta oli ulkomaankauppaministeriön hallinnassa, mutta edustajia oli myös valtiollisesta suunnittelukomiteasta eli GOSPLANista, ulkomaisten taloudellisten suhteiden valtionkomiteasta ja eräistä toimialakohtaisista ministeriöistä.[2] Suomesta talouskomission varapuheenjohtajina toimivat 1970-luvulla Wärtsilää edustaneen pääjohtaja Tankmar Hornin lisäksi pankinjohtaja Reino Rossi ja Valmetin sekä Enso Gutzeitin pääjohtaja Olavi J. Mattila. Neuvostoliiton puolella suomalaisille tutuiksi tulivat muun muassa Patolitševin varamiehenä usein toiminut ulkomaankauppaministeriön länsikaupan johtaja A. N. Manzulov ja suomea hyvin puhunut, länsikaupan alueella toiminut Juri Piskulov. Keskeisiä työvälineitä talouskomissiolla toiminnassaan olivat viisivuotiset runkosopimukset, joista ensimmäinen oli laadittu jo idänkaupan alkuvaiheeseen vuosiksi 1951–1955. Runkosopimuksia täsmensivät vuosittaiset tavaranvaihtopöytäkirjat. Talouskomission alaisuudessa toimi joukko työryhmiä, jotka valmistelivat runkosopimusten sisällön.[3]

1970-luvulla talouskomissiolla ja vuodesta 1955 toiminnassa olleella suomalais-neuvostoliittolaisella tieteellis-teknisellä yhteistyökomitealla eli TT-komitealla nähtiin päällekkäisyyttä, johon liittyi myös sen hetken suomalainen poliittinen kilpailu neuvostosuhteiden hoitajana keskustapuolueen ja sosiaalidemokraattien välillä. Erityisesti keskustalaisen talouskomission suomalaispuheenjohtajan Karjalaisen vahva asema neuvostosuhteiden hoitajana presidentti Kekkosen ohella loi tilanteeseen lisäjännitettä. Tilanne selkiytyi vuoden 1980 aikana uuden TT-komitean suomalaisen osapuolen vaihduttua ja ministeri Tankmar Hornin toimiessa molemmissa organisaatioissa eli talouskomissiossa ja TT-komiteassa suomalaisten puolella varapuheenjohtajana.[4]

Talouskomissio hoiti 1970-luvulla maiden välistä kasvavaa kauppaa. Erityisesti 1970-luvun lopun lopulla tapahtunut öljyn hinnan nousu mahdollisti laajan suomalaistuotteiden viennin Neuvostoliittoon. Näkyvänä Nesteen edustajana talouskomissiossa toimi 1970-luvulla vuorineuvos Uolevi Raade ja hänen jälkeensä 1980-luvulla vuorineuvos Jaakko Ihamuotila. 1970-luvun loppupuoliskolla käynnistyi rakennusvientinä suomalaisen Finn-Stroin Kostamus-projekti, jossa rakennettiin Kostamuksen kaupunki sekä siihen liittyvä kaivoskombinaatti. Finn-Stroin näkyvänä edustajana talouskomissiossa oli vuorineuvos Kauko Rastas.[5] Terästeollisuusyritys Rautaruukki investoinneillaan Neuvostoliitosta oli näkyvä toimija talouskomission alaisessa toiminnassa. 1980-luvun alussa Rautaruukki perusti junavaunutehtaan entiselle kaivospaikkakunnalleen Otanmäelle. Erikoisjunavaunuja toimitettiin Neuvostoliiton rautateille. Näkyvä Rautaruukin edustaja talouskomissiossa oli vuorineuvos Helge Haavisto.[6]

Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan tilanne muuttui 1980-luvun alkuvuosina eli öljyn hinnan lasku muutti kaupan ylijäämäiseksi Suomelle, joka bilateraalikaupassa aiheutti ongelmia. Kaupan tuli olla tasapainossa. Tämä aiheutti poliittisia jännitteitä jälleen keskustapuolueen ja sosiaalidemokraattien välillä. Tällä kerralla henkilöinä kiistassa olivat ulkoministerinä toiminut keskustan Paavo Väyrynen ja pääministerinä toiminut sosiaalidemokraattien Kalevi Sorsa.[7] Kaupan tasapainottamiseksi talouskomission alaiset yhteistyökomissiot hakivat 1980-luvun puolivälissä uusia muotoja, jollaisena voi pitää niin sanottua tuotannollista yhteistyötä. Sen avulla oli tarkoitus yhdistää länsimainen tuotantoteknologia idän halpoihin raaka-aineisiin, työvoimaan ja liki rajattomiin markkinoihin. Neuvostoliiton loppuvaiheessa vuonna 1991 neuvostoliittolais-suomalaisia yhteisyrityksiä oli rekisteröitynä lähes 200. Esimerkkejä yhteisyrityksistä olivat muun muassa Rauma-Repolan Lenraumamebel-huonekalutehdas ja Wärtsilän Russkij Diesel -diesemoottoritehdas Leningradissa sekä Nokia Kaapelin käämilankatehdas Elkat Moskovassa.[8]

Presidentti Mauno Koiviston aikana vuoden 1984 lopulla talouskomission puheenjohtajistolle määrättiin virallinen malli. Sen mukaan Suomen puheenjohtajan ja kahden varapuheenjohtajan tuli olla istuvan hallituksen jäseniä. Siihen asti puheenjohtajiston kokoonpanosta ei ollut mitään erityisiä määräyksiä. Näin puheenjohtajaksi valitun pääministeri Sorsan lisäksi varapuheenjohtajina olivat ministerit Ahti Pekkala ja Jermu Laine.[9]

Suomalaiset talouskomission puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliittolaiset talouskomission puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Konsensuskomissio Erkki Aho. Viitattu 30.12.2020.
  2. ↑ Suomi ja NL perustivat yhteistyötoimikunnan. Helsingin Sanomat, 11.2.1967, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.12.2020.
  3. ↑ Ahti Karjalainen: Pitkiin sopimuksiin neuvostokaupassa. Helsingin Sanomat, 27.10.1976, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 31.12.2020.
  4. ↑ Suomi ja NL perustivat yhteistyötoimikunnan. Helsingin Sanomat, 1.4.1980, s. 26. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.12.2020.
  5. ↑ Kostamus-savotasta neuvoteltiin seitsemän vuotta. Helsingin Sanomat, 9.12.1982, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 31.12.2020.
  6. ↑ Idänkaupan raitella pian ahdasta. Helsingin Sanomat, 9.2.1982, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 31.12.2020.
  7. ↑ Jäähyväiset talouskomissiolle, suolakurkuille ja clearingille. Helsingin Sanomat, 18.11.1990, s. C7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.12.2020.
  8. ↑ Harri Repo: yhteistyötä hampaat irvessä. Tekniikan Historia, 6/2020, s. 21-23. Tekniikka & Talous Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.1.2021.
  9. ↑ Talouskomissio sai oman asetuksen. Helsingin Sanomat, 1.12.1984, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.12.2020.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomalais-neuvostoliittolainen_taloudellinen_yhteistyökomissio&oldid=22322815”