Suomalais-neuvostoliittolainen taloudellinen yhteistyökomissio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen ja Neuvostoliiton hallitusten välinen taloudellinen yhteistyökomissio perustettiin 10. helmikuuta 1967 Moskovassa, kun Suomen ulkoministeri Ahti Karjalainen ja Neuvostoliiton ulkomaankauppaministeri Nikolai Patolitšev allekirjoittivat asiaa koskevan sopimuksen. Talouskomissio oli toiminnassa aina Neuvostoliiton päättymiseen eli vuoteen 1991 asti.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen idänkauppa oli maailmansodan päättymisen ja sotakorvausten maksamisen jälkeen saanut muodokseen bilateraalikaupan. Ajatus uuden idänkauppaa koordinoivan ja ideoivan taloutta koskevan yhteisorganisaation perustamisesta Suomen ja Neuvostoliiton taloussuhteiden hoitoon tuli esille pääministeri Aleksei Kosyginin Suomen vierailulla kesäkuussa 1966. Asia kehittelylle Suomen puolella antoi presidentti Urho Kekkonen kannatuksensa. Ulkoministeri Karjalainen ja kauppapoliittisen osaston päällikkö Tankmar Horn veivät asiaa eteenpäin.[1] Yhteistyökomissiossa oli suomalaisedustajia tärkeimmistä teollisuusliitoista, valtionhallinnosta, yritysmaailmasta ja poliittisista puolueista. Neuvostoliitossa toiminta oli ulkomaankauppaministeriön hallinnassa, mutta edustajia neuvostoliittolaisten puolelta oli valtiollinen suunnittelukomitea GOSPLANista, ulkomaisten taloudellisten suhteiden valtionkomiteasta ja eräistä toimialakohtaisista ministeriöistä.[2] Suomesta talouskomission varapuheenjohtajina toimivat 1970-luvulla Wärtsilää edustaneen pääjohtaja Tankmar Hornin lisäksi pankinjohtaja Reino Rossi ja Valmetin/Enso Gutzeitin pääjohtaja Olavi J. Mattila. Neuvostoliiton puolella suomalaisille tutuiksi tulivat mm. Patolitševin varamiehenä usein toiminut ulkomaankauppaministeriön länsikaupan johtaja A.N.Manzulov ja suomea hyvin puhunut länsikaupan alueella toiminut Juri Piskulov. Keskeisiä työvälineitä talouskomissiolla toiminnassaan olivat 5-vuotiset runkosopimukset, joista ensimmäinen oli laadittu jo idänkaupan alkuvaiheeseen kaudelle 1951-1955. Runkosopimuksia täsmensivät vuosittaiset tavaranvaihtopöytäkirjat. Talouskomission alaisuudessa toimi joukko työryhmiä, jotka valmistelivat sisällön runkosopumuksiin.[3]

1970-luvulla talouskomissiolla ja vuodesta 1955 toiminnassa olleella suomalais-neuvostoliittolaisella tieteellis-teknisellä yhteistyökomitealla eli TT-komitealla nähtiin päällekkäisyyttä, johon liittyi myös sen hetken suomalainen poliittinen kilpailu neuvostosuhteiden hoitajana keskustapuolueen ja sosiaalidemokraattien välillä. Erityisesti keskustalaisen talouskomission suomalaispuheenjohtajan Karjalaisen vahva asema neuvostosuhteiden hoitajana presidentti Kekkosen ohella loi tilanteeseen lisäjännitettä. Tilanne selkiytyi vuoden 1980 aikana uuden TT-komitean suomalaisen osapuolen vaihduttua ja ministeri Tankmar Hornin toimiessa molemmissa organisaatioissa eli talouskomissiossa ja TT-komiteassa suomalaisten puolella varapuheenjohtajana.[4]

Graniittijalustalla seisova monumentti, jossa istuvat pronssihahmot Kosygin ja Kekkonen
Hankkeen kunniaksi 14.9.2013 paljastettu monumentti Kostamuksen keskustassa. Kuvassa Neuvostoliiton pääministeri Kosygin (vasemmalla) ja presidentti Kekkonen (oikealla), jotka olivat keskeisiä idänkaupan toimijoita ja samalla talouskomission vahvoja taustavoimia 1970-luvulla.

Talouskomissio hoiti 1970-luvulla kasvavaa maiden välistä kauppaa. Erityisesti 1970-luvun lopun lopulla tapahtunut öljyn hinnan nousu mahdollisti laajan suomalaistuotteiden viennin Neuvostoliittoon. Näkyvänä Nesteen edustajana talouskomissiossa toimi 1970-luvulla vuorineuvos Uolevi Raade ja hänen jälkeensä 1980-luvulla vuorineuvos Jaakko Ihamuotila. 1970-luvun loppupuoliskolla käynnistyi rakennusvientinä suomalaisen Finn-Stroin Kostamus-projekti, jossa rakennettiin Kostamuksen kaupunki sekä siihen liittyvä kaivoskombinaatti. Finn-Stroin näkyvänä edustajana talouskomissiossa oli vuorineuvos Kauko Rastas.[5] Terästeollisuusyritys Rautaruukki investoinneillaan Neuvostoliitosta oli näkyvä toimija talouskomission alaisessa toiminnassa. 1980-luvun alussa Rautaruukki perusti junavaunutehtaan entiselle kaivospaikkakunnalleen Otanmäelle. Erikoisjunavaunuja toimitettiin Neuvostoliiton rautateille. Näkyvä Rautaruukin edustaja talouskomissiossa oli vuorineuvos Helge Haavisto.[6]

Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan tilanne muuttui 1980-luvun alkuvuosina eli öljyn hinnan lasku muutti kaupan ylijäämäiseksi Suomelle, joka bilateraalikaupassa aiheutti ongelmia. Kaupan tuli olla tasapainossa. Tämä aiheutti poliittisia jännitteitä jälleen keskustapuolueen ja sosiaalidemokraattien välillä. Tällä kerralla henkilöinä kiistassa olivat ulkoministerinä toiminut keskustan Paavo Väyrynen ja pääministerinä toiminut sosiaalidemokraattien Kalevi Sorsa.[7] Kaupan tasapainottamiseksi talouskomission alaiset yhteistyökomissiot hakivat 1980-luvun puolivälissä uusia muotoja, jollaisena voi pitää ns. tuotannollista yhteistyötä. Sen avulla oli tarkoitus yhdistää länsimainen tuotantoteknologia idän halpoihin raaka-aineisiin, työvoimaan ja liki rajattomiin markkinoihin. Neuvostoliiton loppuvaiheessa vuonna 1991 neuvostoliittolais-suomalaisia yhteisyrityksiä oli rekisteröitynä lähes 200. Esimerkkejä yhteisyrityksistä olivat mm. Rauma-Repolan Lenraumamebel-huonekalutehdas Leningradissa, Nokia Kaapelin käämilankatehdas Elkat Moskovassa ja Wärtsilän Russkij Diesel diesemoottoritehdas Leningradissa.[8]

Presidentti Mauno Koiviston aikana vuoden 1984 lopulla talouskomission puheenjohtajistolle määrättiin virallinen malli. Sen mukaan Suomen puheenjohtajan ja kahden varapuheenjohtajan tuli olla istuvan hallituksen jäseniä. Siihen asti puheenjohtajiston kokoonpanosta ei ollut mitään erityisiä määräyksiä. Näin puheenjohtajaksi valitun pääministeri Sorsan lisäksi varapuheenjohtajina olivat ministerit Ahti Pekkala ja Jermu Laine.[9]

Suomalaiset talouskomission puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliittolaiset talouskomission puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Konsensuskomissio Erkki Aho. Viitattu 30.12.2020.
  2. Suomi ja NL perustivat yhteistyötoimikunnan. Helsingin Sanomat, 11.2.1967, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.12.2020.
  3. Ahti Karjalainen: Pitkiin sopimuksiin neuvostokaupassa. Helsingin Sanomat, 27.10.1976, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 31.12.2020.
  4. Suomi ja NL perustivat yhteistyötoimikunnan. Helsingin Sanomat, 1.4.1980, s. 26. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.12.2020.
  5. Kostamus-savotasta neuvoteltiin seitsemän vuotta. Helsingin Sanomat, 9.12.1982, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 31.12.2020.
  6. Idänkaupan raitella pian ahdasta. Helsingin Sanomat, 9.2.1982, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 31.12.2020.
  7. Jäähyväiset talouskomissiolle, suolakurkuille ja clearingille. Helsingin Sanomat, 18.11.1990, s. C7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.12.2020.
  8. Harri Repo: yhteistyötä hampaat irvessä. Tekniikan Historia, 6/2020, s. 21-23. Tekniikka & Talous Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.1.2021.
  9. Talouskomissio sai oman asetuksen. Helsingin Sanomat, 1.12.1984, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.12.2020.