Suomalainen jazz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dallapé harjoituksissa vuonna 1962.

Suomalaista jazzia on tehty ainakin 1920-luvulta alkaen. Aluksi jazzin käsite oli Suomessa epäselvä. Sillä viitattiin usein kaikenlaiseen musiikkiin, jossa yhtye käytti rumpuja. Suomalainen jazz alkoi kuitenkin kehittyä 1920-luvun loppupuoliskolla huomattavasti, ja siihen tuli mukaan useita alkuperäisen yhdysvaltalaisen jazzin elementtejä. 1960-luvulla suomalaisesta jazzista tuli omalaatuisempaa ja se yhdisti alkuperäistä yhdysvaltalaista jazzia ja suomalaisia vaikutteita keskenään. 1990-luvulla suomalaisesta jazzista tuli ammattitaitoisempaa ja kansainvälisesti arvostetumpaa kuin koskaan ennen. Viimeisin kehitys suomalaiseen jazziin on nu-jazz-liike, joka yhdistää elektronista musiikkia ja samplausta jazzsoittimiin ja improvisoituihin sooloihin.[1]

Suomalaisen jazzin alkuhetkenä on yleisesti pidetty kesäkuuta 1926, jolloin matkustajalaiva S/S Andania toi joukon amerikansuomalaisia vierailulle vanhaan kotimaahansa. Laivalla soittanut yhtye kiinnitettiin esiintymään Ruotsalaisen teatterin yhteydessä sijainneeseen Oopperakellariin, jossa sen kuulijoina oli vaikutteille alttiita muusikonalkuja. Peter von Baghin ja Ilpo Hakasalon mukaan amerikkalainen jazz tunkeutui 1920-luvun koulunuorison tajuntaan samanlaisella koko elämää muuttavalla voimalla kuin rock and roll 30 vuotta myöhemmin.[2] Toimittaja Sakari Warsell on kuitenkin huomauttanut, että jazzia oli soitettu Suomessa jo ennen vuotta 1926; vaikutteet oli tosin saatu Saksasta ja Britanniasta. Vuonna 1922 Laivaston soittokunnassa oli oma ”jazzband”, jossa soittivat muiden muassa veljekset Georg ja Eugen Malmstén.[3]

Suomalaisia jazzmuusikoita ja -yhtyeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisia jazzpalkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. A short history of Finnish jazz Music Archive Finland Open Access. Viitattu 28.6.2021. (englanniksi)
  2. Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 12–14. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7.
  3. Sakari Warsell: Iskelmäkuningas Georg Malmstén, s. 596. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27300-7.