Sulo Lehtinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sulo Väinö Lehtinen

Sulo Väinö Lehtinen (23. syyskuuta 1890 Heinola – ? Neuvostoliitto) oli suomalainen jääkärivaravääpeli, työmies, kommunisti, poliisimurhaaja ja neuvostoloikkari.

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtisen vanhemmat olivat työmies Herman Lehtinen ja Ida Hardt. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Sanna Agneta Salosen kanssa.[1][2]

Jääkäripataljoonan 2. komppania.

Lehtinen, kansakoulun käynyt heinolalainen työmies, liittyi 10. joulukuuta 1915 vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antaneeseen jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan. Ensimmäisessä maailmansodassa hän otti osaa taisteluihin Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin 10. tammikuuta 1918 pataljoonan täydennysjoukkoon ja edelleen siviilitöihin.[1][2]

Lehtinen palasi Suomeen sisällissodan aikana 15. maaliskuuta 1918 astuen valkoisen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä. Hänet sijoitettiin 1. Jääkärirykmentin 3. Jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Sisällissodassa hän otti ryhmänjohtajana osaa taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa. Hän haavoittui lievästi Tampereella 4. huhtikuuta 1918.[1][2]

Sisällissodan jälkeen Lehtinen palveli koulutusaliupseerina ja komppanianvääpelinä Suomen valkoisen kaartin eri komppanioissa, mistä hänet siirrettiin 3. toukokuuta 1919 Terijoen vartiopataljoonaan. Armeijasta hän erosi 18. lokakuuta 1919 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön, missä hänet sijoitettiin Hausjärven suojeluskuntaan paikallispäälliköksi. Tehtävää hän hoiti 1. helmikuuta – 31. lokakuuta 1920 välisen ajan.[1][2]

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtinen toimi työmiehenä vuoteen 1930 saakka. Sinä aikana hän osallistui vasemmistolaiseen poliittiseen toimintaan, mistä hän sai hovioikeuden tuomion vuonna 1921. Vuonna 1930 Lehtinen toimi Suomen Puuteollisuustyöväenliiton osaston n:o 23 puheenjohtajana.[1][2] Hän oli myös kommunistien käsiin päätyneen Heinolan työväenyhdistyksen sihteeri, kunnes Heinolan työväentalo suljettiin Lapuan liikkeen painostuksesta heinäkuussa 1930.[3] Syksyllä viranomaiset jahtasivat tunnettuna kommunistina pidettyä Lehtistä. Kun poliisipartio yritti 4. syyskuuta 1930 vangita hänet appivanhempiensa talosta Heinolan Jyrängössä, hän ampui pakonsa yhteydessä pidätysryhmään kuuluneen konstaapeli Iivari Kokkosen. Tämän jälkeen Lehtinen pakeni Suomesta Neuvostoliittoon, jonne seurasivat myös hänen vaimonsa ja poikapuolensa.[4] Lehtinen käytti Neuvostoliitossa myös salanimeä Jaakko Rajala ja toimi SKP:ssä.[5] Hän vaikutti Kiestingissä ja toimi NKP:n piirikomitean ohjaajana. Suomeen kantautuneiden tietojen mukaan hän olisi palvellut myös puna-armeijassa. Hänet vangittiin vuonna 1936 Stalinin puhdistuksissa ja vietiin vankileirille Magadaniin, jossa hän tiettävästi kuoli.[4][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Mauno Kuusela: Heinolan Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen 120 vuotista historiaa Heinolan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys 7.12.2011. Viitattu 20.4.2018.
  4. a b Taina Kivijärvi: Heinolalaisen poliisin surmasta 85 vuotta (maksullinen artikkeli) Etelä-Suomen Sanomat 29.1.2016. Viitattu 20.4.2018.
  5. Arkistoyksikkö: 616 Lehtinen Sulo Väinö Kansallisarkisto. Viitattu 20.4.2018.
  6. РАЯЛА Яков Германович (venäjäksi) Inkeri.ru. Viitattu 20.4.2018.