Suomen valkoinen kaarti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen valkoinen kaarti
Toiminnassa 1918 – 1939
Valtio Suomen lippu Suomi
Puolustushaarat Maavoimat
Osa joukkoa Suomen puolustusvoimat
Tukikohta Helsinki
Värit sininen ja valkoinen
Marssi Suomen kaartin kunniamarssi
Sodat ja taistelut ei
Vuosipäivät 28. tammikuuta (vahvistettu 27.1.1920)
Ansiomerkit IV luokan vapaudenristin nauhat, joissa teksti Pohjanmaan vapautus, Vilppula, Tampere, Viipuri

Suomen valkoinen kaarti oli Suomen puolustusvoimien yhtymä, joka perustettiin sisällissodan päätyttyä ja lakkautettiin talvisodan alettua.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen valkoisen kaartin rykmentti eli Suomen valkoinen kaarti piti 16. toukokuuta 1918 annetun käskyn mukaisesti perustaa sisällissotaan osallistuneista kolmesta Pohjanmaan rykmentistä. Toukokuun lopulla alkoi nuorimpien ja vanhimpien ikäluokkien kotiuttaminen, minkä seurauksena joukko-osastojen vahvuus supistui liian pieneksi varustamistehtävään. Lisäksi palvelukseen jääneiden miesten oli muun muassa vartioitava vangittuja punaisia. Helsingin voitonparaatin osallistunut Vaasan rykmentti sai 24. toukokuuta määräyksen toimittaa täysin varustettu 175-miehinen komppania perustettavan rykmentin yhden pataljoonan rungoksi.[1]

Vaasasta ylimääräisellä junalla 24. toukokuuta saapui Helsinkiin jääkäriluutnantti Edvard Ellmanin johtama komppania, joka majoittuu Kaartin kasarmille. Komppanian nuorempina upseereina olivat reservivänrikit Tallgrén ja Sundman. Samana päivänä komppania ilmoittautui rykmentin komentajaksi määrätylle everstiluutnantti Stjernschantzille Etelä-Esplanadilla niin kutsutussa Apollon talossa olleessa esikunnassa. Rykmentin komentaja sai pyytämänsä eron tehtävistään, jonka jälkeen Ellman toimi virkaa tekevänä komentajana. Kaartin jääkärirykmentin komentaja jääkärieverstiluutnantti Erik Jernström ilmoitti 16. toukokuuta rykmenttinsä hajottamisesta ja sen I ja II pataljoonan liittämisestä Suomen valkoiseen kaartiin. Samalla Jernström siirtyi kaartin komentajaksi. Seuraavana päivänä käskyä muutettiin siten, että II pataljoona vaihdettiin III pataljoonaan.[2]

Jääkärimajuri E. Schauman perusti rykmentin II pataljoonan lakkautetun Kaartin jääkärirykmentin III pataljoonasta. Pataljoona nimettiin myöhemmin III pataljoonaksi, kunnes sen nimeksi vahvistettiin maaliskuussa 1919 Vaasan pataljoona. Se sai perustettaessa miehistötäydennystä hajotetuista Vaasan, Porin ja Pohjois-Savon rykmenteistä. Pataljoonan komppanioista kolmen ensimmäisen perustamispäivä oli 14. kesäkuuta ja neljännen eli konekiväärikomppanian 6. heinäkuuta. Alkukesän se oli majoitettuna Yliopiston sairaalarakennuksiin Töölössä, josta se heinäkuun puolivälissä siirtyi Kaartin kasarmille. Pataljoona otti 1928 käyttöön lakkautetun Vöyrin pataljoonan nimen.[3]

Jääkärikapteeni B. Nordenswan perusti 21. kesäkuuta 1918 Yliopiston sairaalarakennuksessa Nimrodinkadun varrella Töölössä rykmentin III pataljoonan, jonka nimi muutettiin heinäkuun puolivälissä II pataljoonaksi. Pataljoonan nimeksi vahvistettiin maaliskuussa 1919 Vöyrin pataljoona. Pataljoonan rungoksi siirrettiin perustettaessa ensimmäiset sotilaat rykmentin kahdesta muusta pataljoonasta. Heinäkuun alussa saapui lakkautetusta Porin rykmentistä 84 miestä. Pataljoonan miesmäärä kasvoi elokuun puoleen väliin mennessä 536 sotilaaseen. Se siirtyi vuoden 1919 alussa Uudenmaan kasarmille Kruununhakaan, jossa pataljoona lakkautettiin 1926.[4]

Rykmentin I pataljoona perustettiin 14. kesäkuuta 1918 Yliopiston sairaalassa Töölössä ja sen komentajaksi määrätty jääkärikapteeni V. H. Palojärvi vastaanotti joukko-yksikkönsä komennukselta palattuaan 6. heinäkuuta. Pataljoonan rungon muodosti Kaartin jääkärirykmentin I pataljoona. Pataljoona nimettiin heinäkuun puolivälissä Kaartin III pataljoonaksi ja sitä täydennettiin hajotetuista Vaasan ja Pohjois-Savon rykmenteistä saaduilla miehillä. Pataljoonan nimeksi vahvistettiin maaliskuussa 1919 Lapuan pataljoona. Pataljoona siirrettiin perustamispaikastaan ensin Kaartin kasarmille ja edelleen Santahaminaan, jossa se palveli aina vuoteen 1920 saakka. Luutnantti Ellmanin komppania kuului pataljoonaan nimettynä Vaasan komppaniaksi, kunnes se hajotettiin 1. heinäkuuta.[5]

Rykmentin nimi vaihtui 15. maaliskuuta 1919 Valkoisen kaartin rykmentiksi samalla kun pataljoonat saivat uudet yllä mainitut nimensä. Perustamisen jälkeen rykmentti aloitti kiivaan koulutuksen tukenaan saksalaiset maassa olevat upseerit ja aliupseerit, joista pääosa kuitenkin poistui maasta syyskuun alussa. Pari aliupseeria komppaniaa kohti jatkoi kuitenkin tehtävässä joulukuun alkuun.[6] Tästä eteenpäin rykmentti oli normaali rauhan ajan yhtymä, joka vastaanotti varusmiessaapumiserän toisensa jälkeen aina 1930-luvun lopulle saakka.

Talvisota ja lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1939 annettiin 5.-6. lokakuuta käskyt suojajoukkokokoonpanoon siirtymisestä sekä täten muodostettujen joukkojen siirtämisestä linnoitustöihin Karjalankannakselle. Suomen valkoinen kaarti muodosti palveluksessa olleista varusmiehistä sekä vakinaisesta henkilökunnastaan 1. prikaatin I pataljoonan, joka keskitettiin 8. lokakuuta Leipäsuolle.[7] Rykmentti lakkautettiin virallisesti vasta 1940, mutta sen toiminta lakkasi jo aiemmin.

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huhtala, P.: Suomen valkoinen kaarti. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1935.
  • Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto: Talvisodan historia 1 - Suomi joutuu talvisotaan. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1984. ISBN 951-0-08715-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huhtala s. 123-124
  2. Huhtala s. 124-126
  3. Huhtala s. 126
  4. Huhtala s. 128
  5. Huhtala s. 128-130
  6. Huhtala s. 131
  7. Talvisodan historia osa 1 s. 98-99
  8. a b c d Huhtala, P. s. 127
  9. a b Huhtala, P. s. 178
  10. Palojärvi, Väinö (1894 - 1955) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  11. Vihma, Einar (1893 - 1944) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.