Sukupuolisensitiivinen kasvatus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sukupuolisensitiivinen kasvatus tarkoittaa sellaista kasvatuspedagogiikkaa, jossa otetaan erityisesti huomioon sukupuoliin liittyvät käsitykset ja stereotypiat. Suomessa sukupuolisensitiivisen kasvatuksen mukaista tasa-arvopedagogiikkaa on toteutettu kokeiluhankkeina muutamissa päiväkodeissa vuodesta 2007 lähtien.[1]

Perusta ja tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalaisen päiväkodinjohtajan Kajsa Wahlströmin mukaan tasa-arvoa voidaan edistää varhaiskasvatuksella, joka ei kannusta perinteisiin sukupuolirooleihin. Hän huomauttaa, että sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa kyse ei ole tyttöjen ja poikien roolien vaihtamisesta keskenään, vaan siitä, että sekä tytöille ja pojille mahdollistetaan uudenlaisia esikuvia ja toimintatapoja lapsen yksilöllisen kiinnostuksen pohjalta.[2]

Suomessa päiväkodin henkilökunnan erilaista suhtautumista ja käytöstä tyttö- ja poikalapsia kohtaan on tutkittu Turussa ja Kauniaisissa sosiaali- ja terveysalan järjestön Folkhälsanin tasa-arvohankkeessa ja Naisasialiitto Unionin Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemassa "Sukupuolisensitiivinen varhaiskasvatus" -hankkeessa (2012–2014),[3] jonka tavoite on lisätä päiväkotihenkilökunnan koulutusta tasa-arvokasvatuksessa.[4]

Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen periaatteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolisensitiivinen kasvattaja ottaa lapsen tasa-arvoisesti huomioon. Hän ei tarjoa tytöille vain nukkeja tai värikyniä, vaan hän antaa vaihtoehdoiksi myös auton ja lautapelin. Tärkeintä on, että sukupuoli ei määritä lelujen tarjontaa ja lapsi saa monipuolisia kokemuksia erityyppisistä leikeistä. Lisäksi hiljaisten lasten huomiointi ja yleensäkin lapsien mielipiteiden kuunteleminen ja niiden arvostaminen kuuluu hyvän sukupuolisensitiivisen kasvattajan toimintatapoihin. Kasvattajan täytyisi omalla esimerkillään yrittää ohjata lapsia sukupuolisensitiiviseen ajattelutapaan. Sukupuoliroolit ovat aikojen saatossa tulleet vahvasti osaksi kulttuuriamme ja sitä kautta myös toimintaamme, joten sukupuolisensitiivinen kasvatustapa ei välttämättä tule esiin toiminnassa luonnollisesti. Kasvattajan tulisi pyrkiä tietoisesti tarjoamaan lapsille leikkejä, joita ei yleensä mielletä niin tyypillisiksi heidän sukupuolelleen. Sukupuolisensitiivinen kasvatus vaatii jatkuvaa itsetutkiskelua ja omien toimintatapojen muokkaamista, jotta vältettäisiin lapsen ajatukset siitä, mikä on hänen sukupuolelleen sallittavaa toimintaa ja mikä ei.[5]

Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen haasteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syntymästään asti lapsia ohjataan biologista sukupuoltaan stereotyyppisesti vastaavaan toimintaan. Ohjaaminen voi tulla esille myös pukeutumisessa. Lapsia ohjataan erilaisiin leikkeihin ja stereotyyppiset ajatukset voivat laajentua koskemaan jopa adjektiiveja, joilla lapsia kuvaillaan.[5] Sukupuolittaminen jatkuu päiväkodissa ja peruskoulussa. Jo pienillä päiväkoti-ikäisillä on selkeä käsitys miehen ja naisen töistä. Perinteisiin sukupuolirooleihin ohjaaminen voi olla sekä tiedostettua että tiedostamatonta. Kun kasvattajilla on tarvittavat tiedot ja taidot tasa-arvoisesta kasvattamisesta, lisäävät he samalla vanhempienkin tietoisuutta asiasta. Näin sukupuolisensitiivinen kasvatus saadaan koskemaan päiväkodin ja koulun lisäksi myös kotia.[6]

Yksi sukupuolisensitiivisen kasvatuksen haasteista on tyttöjen ja poikien oppimisen erot. Tämä haaste esiintyy erityisesti koulumaailmassa. Esimerkiksi tyttöjen ja poikien välisessä äidinkielen osaamisen tasossa oli suuri ero tyttöjen hyväksi jo kolmannella luokalla. Peruskoulun loppuun mennessä ero on kasvanut jo niin suureksi, että poikien on mahdotonta saada sitä enää kiinni. Tytöt ymmärtävät heihin kohdistetut odotukset oppimisessa paremmin, ja he haluavat miellyttää vanhempiaan ja opettajaansa.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pilottipäiväkodissa muhii sukupuolivallankumous Helsingin Uutiset, 16.8.2011. Viitattu 29.8.2011.
  2. Raportti "Tavoitteena tasa-arvoinen päiväkoti"-seminaarista 29.9.2008 Naisasialiitto Unionin nettisivut. Viitattu 29.8.2011.
  3. Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa - tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa Naisunioni. Viitattu 9.5.2014.
  4. Pilottipäiväkodissa muhii sukupuolivallankumous Helsingin Uutiset, 16.8.2011. Viitattu 29.8.2011.
  5. a b Paumo: Sukupuolisensitiivinen kasvatus – kohtaammeko lapset tasa-arvoisesti, 2014.
  6. Eija Leinonen (toim.): Opetuksen ja ohjauksen tasa-arvoiset käytännöt – sukupuolen huomioiva opas kasvatuksen arkeen, 2005, s. 12.
  7. Rangell: Tyttö- ja poikapedagogiikka – uusi mahdollisuus vai askel taaksepäin, 2009, s. 86–87. Saatavilla teoksessa: Ainutkertainen oppija – erilaisuuden ymmärtäminen ja kohtaaminen, toim. Oiva Ikonen & Ansaliina Krogerus.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Teräs, Tiina: Tasa-arvoinen varhaiskasvatus? Tapaustutkimus sukupuolesta ja tasa-arvosta päiväkodin arjessa. Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto. 2010. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201012213143
  • Ylitapio-Mäntylä, Outi: Lastentarhanopettajien jaettuja muisteluja sukupuolesta ja vallasta arjen käytännöissä. Rovaniemi: Lapin yliopisto. 2009.
  • Värtö, Petteri: "Mies vastaa tekosistaan ... siinä missä nainenkin": maskuliinisuuksien rakentaminen päiväkodissa. Kuopio: Kuopion yliopisto. 2000.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]