Poikatyttö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John George Brown, Poikatyttö, 1873. Poikatytöt puettiin 1800-luvulla mekkoihin kuten muutkin tytöt, ja heillä oli pitkät hiukset.[1]

Poikatyttö on tyttö, joka käyttäytyy poikamaisena pidetyllä tavalla. Hän on erityisen aktiivinen, vilkas, suorapuheinen ja kovapintainen. Hän käyttää usein poikien vaatteita, eikä välitä nukkeleikeistä, vaan leikkii poikien kanssa poikien leikkejä, pitää urheilusta ja seikkailee ulkona. Hän solmii usein läheisemmän suhteen isäänsä kuin äitiinsä.[2]

Kehitysvaiheena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikatyttömäinen käytös esiintyy sukupuolisen ja psykologisen kehityksen vaiheena lapsuuden ja murrosiän välillä, jolloin tytön on melko hyväksyttävää käyttäytyä stereotyyppisen epänaisellisesti. Monissa sosiologisissa tutkimuksissa ja fiktiivisissä kuvauksissa poikatyttövaihe on nähty väliaikaisena sukupuolisen identifioimattomuuden aikana, kunnes murrosikä tuo tytölle tietoisuuden aikuisen vastuista ja hän mukautuu tyypillisen feminiinisiin piirteisiin ja asenteisiin.[2]

Myöhempi seksuaalisuus ja sukupuoli-identiteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmista poikatytöistä tulee aikuisina heteroseksuaalisia naisia.[3] Joistain poikatytöistä tulee lesboja, etenkin butch-tyyppisiä.[4] Amerikkalaisissa kyselytutkimuksissa aikuisista heteroseksuaalisista naisista 20–33 prosenttia ja lesboista 66–75 prosenttia on kertonut olleensa kouluikäisenä poikatyttöjä.[5] Jotkut harvat poikatytöt identifioituvat transmiehiksi.[4]

Pukeutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erään 2000-luvulla suoritetun aikuisten amerikkalaisten naisten kyselytutkimuksen mukaan poikien päällysvaatteita käytti aina 15 prosenttia poikatytöistä, useimmiten 50 prosenttia, joskus 25 prosenttia ja ei koskaan 10 prosenttia. Tärkeimmäksi syyksi he kertoivat useimmiten sen, että poikien vaatteet ovat käytännöllisempiä ja mukavampia kuin tyttöjen vaatteet. Heteronaiset eivät poikatyttöinä halunneet koskaan käyttää poikien alusvaatteita, mutta lesboista noin 10 prosenttia ja transmiehistä 80 prosenttia halusi. Lesboista puolet ja transmiehistä 90 prosenttia halusi käyttää poikien kenkiä. Molemmista ryhmistä vain noin 30 prosenttia halusi pitää pitkää tukkaa.[6]

Kuvitteellisia poikatyttöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Selin Davis, Lisa: Tomboy: The Surprising History and Future of Girls Who Dare to Be Different. Hachette, 2020. ISBN 9780316458290.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Selin Davis 2020, luku ”1. What the Heck Is a Tomboy, Anyway?"
  2. a b Veenstra, Michelle (päätoim. Malti-Douglas, Fedwa): ”Tomboy”, Encyclopedia of Sex and Gender, osa 4, s. 1467–1468. Thomson Gale, 2007. ISBN 0-02-865960-0.
  3. Nicole Crawford: Understanding children's atypical gender behavior American Psychological Association. 9/2003. Viitattu 28.6.2023.
  4. a b Andrea James: Tomboy resources Transgender Map. Viitattu 28.6.2023.
  5. Selin Davis 2020, luku ”11. I Used to Be a Tomboy. Now I’m a Full-Grown Lesbian."
  6. Selin Davis 2020, luku ”8. Why Do Tomboys Wear Boys' Clothes?"
  7. Astrid Lindgrenin elokuvia Orionissa helsinki.fi. 2007. Viitattu 14.12.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]