Tämä on lupaava artikkeli.

Suomen Sosialistinen Reformipuolue

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sosialistinen reformipuolue)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen Sosialistinen Reformipuolue
Perustettu 21.elokuuta 1906
Lopetti 5. tammikuuta 1908
Johtaja Matti Kurikka
Ideologia teosofinen sosialismi
Äänenkannattaja Elämä

Suomen Sosialistinen Reformipuolue oli vuosina 1906–1908 toiminut sosialistinen puolue, jota johti Matti Kurikka. Ryhmä osallistui eduskuntavaaleihin vuosina 1907 ja 1908, mutta se sai vain muutamia satoja ääniä.

Puolueen ideologiassa teosofia yhdistyi sosialismiin Kurikan ajattelun tavoin. Teosoofinen sosialismi nähtiin osaksi sosialismin saintsimonilaista ihanteellista haaraa erotuksena marxilaisesta materialismista.[1][2] Aatetta kutsuttiin Elämässä muun muassa ihannesosialismiksi[3] ja tosi-sosialismiksi.[4][2] Ideologia korosti osuustoiminnan merkitystä sosialismiin siirtymisen välineenä ja vastusti väkivaltaista vallankumouksellista luokkataistelua.[2] Vaalijulistuksessa 1907 puolue määritteli sosialismin pyrkimykseksi "onneen ja rauhaan, rakkauden ja veljeyden avulla".[5]

Puolueen äänenkannattaja oli Elämä-lehti, jonka vastaava toimittaja oli Kurikka.[6] Puoluetoimisto ("pääkortteeri") sijaitsi Elämän tuvalla Helsingin Hesperiassa.[7] Puolueen kannattajia kutsuttiin elämäläisiksi ja kurikkalaisiksi. Puolueen seuraajaksi perustettiin tammikuussa 1908 Elämäläisten Liitto (Elämä Liitto).

Välirikko sosiaalidemokraatteihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Kurikka palasi Suomeen Yhdysvalloista syksyllä 1905. Hän osallistui jälleen Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen toimintaan ja oli aktiivinen esimerkiksi suurlakkoa järjestettäessä. Joulukuusta alkaen Kurikka toimitti Elämä-lehteä, jossa hän toi ajatuksiaan julki. Lehden ensimmäisessä numerossa hän kertoi muun muassa vastustavansa marxismia ja pyrkivänsä "toteuttamaan sosialistista yhteiskunta-oppia teosofiian kirkkaassa valossa".[8] Lehden ja Kurikan ympärille kerääntyi kannattajajoukko, jota kutsuttiin elämäläisiksi.

Kurikan mielipiteet eivät miellyttäneet sosialidemokraatteja ja osa puoluejärjestöistä vaati Kurikan erottamista "puoluetta hajottavan esiintymisensä ja puolueen johtoa vastaan harjoittamansa parjauksen takia."

Sanomalehti Työmiehen päätoimittaja Kaapro Jääskeläinen nimitti Elämä-lehdessä julkaistua SDP:n mustaamista "kurikkamaiseksi 'melusofiaksi'". Elokuussa 1906 Kurikka valittiin elämäläisten tuella Sörnäisten työväenyhdistyksen edustajana Oulun puoluekokoukseen.[9] Kurikan edustusoikeus kuitenkin evättiin äänestyksellä kokouksen ensimmäisenä päivänä 20. elokuuta. Hän oli ehdotuksen tehneen järjestysvaliokunnan mukaan asettunut julkisesti "vastustamaan sosialidemokratian oppeja ja vahingoittamaan puoluetta". Asiasta käytiin kolmen tunnin keskustelu, jossa Kurikkaa puolusti kaksi puhujaa. Kun oli aika äänestää Kurikan erottamisesta, hän päätti dramaattisesti erota itse lausuen: "Estääkseni kokousta tekemästä rikosta, ilmoitan minä täten eroavani Suomen sosiaalidemokraattisesta puolueesta ja olen valmis tänään perustamaan uuden puolueen.".[10][11]

Puolueen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elämä-lehdessä hankkeesta perustaa "Suomen työväen sosialistinen uudistus- edistys- ja valistuspuolue. Reformipuolue" kerrottiin 21. elokuuta,[12] ja Sosialistinen Reformipuolue perustettiin Appelgrenin puistossa jo samana iltana. Kurikan mukaan jäseniä oli perustettaessa noin sata.[13] Kurikka kertoi puolueen edustaman "tosi-sosialismin"[4] taistelevan sekä kapitalistis-kirkollista vanhoillisuutta että SDP:n materialistis-anarkistista suuntausta vastaan.[14] 23. elokuuta pidetyssä kokouksessa valittiin 11-henkinen komitea laatimaan ohjelmaluonnosta puolueelle. Komiteaan kuuluivat Kurikka, A. Aaltonen, S. Sampo, Frans Korpi, O. Inkinen, I. Liimatainen, H. Helosalo, F. Johansson, Heino, J. Suomi ja Hilma Kari.[15] Valmistavan komitean sihteerinä toimi Onni Heino.[16]

Syyskuun alussa julkaistussa ohjelmaluonnoksessa puolueen tarkoitukseksi määriteltiin kaikkien kansalaisten kokoaminen yhteen "taloudellisen luokkataistelun lopettamiseksi". Valtiollinen luokkataistelu katsottiin päättyneeksi eduskuntareformin myötä. Ohjelman seitsemän "pääkohtaa" olivat

1) Suomen kansan valtiollisen ja kansallisen eheyden säilyttäminen (sopusoinnussa Venäjän kanssa),

2) eduskunnan tunnustaminen ylimmäksi lainsäädäntöelimeksi,

3) oikeudenmukainen verotus, työvoiman suojelu, osuustoiminnan edistäminen ja yhteiskunnalliseen omistukseen siirtyminen,

4) kieltolain käyttöönotto,

5) naisten oikeuksien laajentaminen,

6) viranomaisten vastuu lasten koulutuksesta ja toimeentulosta sekä

7) tieteen ja taiteen vapauttaminen kirkollisesta vaikutuksesta.[17]

Sääntöjen mukaan puolueen ylin päättävä elin oli puoluepäivät ja toimeenpaneva elin 13-jäseninen päävartio, jota johti esimies. Järjestö jaettiin vaalipiireittäin muodostettaviin kansalaisryhmiin. Jäsenet jaettiin ulko- ja sisäjäseniin. Ulkojäsenten piti hyväksyä ohjelma ja äänestää vaaleissa puolueen listaa. Sisäjäsenten tuli lisäksi maksaa puolueveroa, noudattaa raittiutta ja alistua keskinäisen sovinto-oikeuden päätöksiin. Luottamustoimiin voitiin valita vain sisäjäseniä.[18]

Järjestötoiminnan alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjelma ja säännöt hyväksyttiin 9. syyskuuta pidetyssä kokouksessa. Samalla puoluevartion esimieheksi valittiin Kurikka, varaesimieheksi Aaltonen ja muiksi jäseniksi Kari, Korpi, Sampo, Heino ja Santeri Lehtonen. Paikalla oli 65 sisäjäsentä. Seuraavana päivänä kokoontunut vartio valitsi puoluesihteeriksi Heinon ja rahastonhoitajaksi Lehtosen. Vartio laati suunnitelman puolueorganisaation laajentamisesta maanlaajuiseksi.[19] Kotkan paikalliskomitea muodostettiin 16. syyskuuta.[3] Syyskuussa aloitettiin toiminta ainakin Viipurissa[20] ja puolue alkoi järjestää kursseja. Jäseniltä alettiin kerätä puolueveroa.[21]

Puolueen ensimmäinen edustajakokous pidettiin Elämän Tuvalla 30.9.–4.10.1906. Osanottajia oli eri puolilta maata, mutta yhteensä alle 30. Kokous hyväksyi ponnen, jossa puolueen päätehtäväksi määriteltiin "maata viljelevän väestön etujen valvominen ja turvaaminen kapitalistista huijausta vastaan". Kokous päätti myös muun muassa eduskuntavaaleihin osallistumisesta ja maanviljelysosuuskunnan perustamisesta. Ohjelma ja säännöt hyväksyttiin jälleen. Päävartion esimieheksi valittiin Kurikka, varaesimieheksi Aaltonen ja muiksi jäseniksi Adolf Kankkunen, Korpi, Heino, Liimatainen, Suomi, O. Tärrönen, E. Särkinen, Kari, V. Saarikoski ja Virtanen.[22][23][24][6]

Puolueen Lahden osasto perustettiin lokakuussa[25] ja Oulun marraskuussa.[26] Puolueen luennoitsijat pitivät esitelmiä ympäri maata. Tilaisuuksiin osallistui usein myös SDP:n kannattajia, jotka vastustivat reformisosialisteja äänekkäästi.[27] Kurikka kirjoitti puolueelle tunnuslaulun Reformi-sosialistien marssi, jota esitettiin Työväen marssin säveleen.[28]

Eduskuntavaalit 1907[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen puoluekokous pidettiin 10. helmikuuta 1907. Paikalla oli helsinkiläisten lisäksi edustajia Kotkasta, Lahdesta, Viipurista ja Saarijärveltä. Kokouksessa hyväksyttiin 25-kohtainen lainsäädäntö-ohjelma eduskuntatyötä varten.[29]

Maaliskuun 1907 eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa reformipuolue ehdotti vaaliliittoja nuorsuomalaisille,[30] radikaaleille[31] ja sosialidemokraateille.[32] Ne eivät toteutuneet, joten puolue osallistui vaaleihin omin listoin Uudenmaan ja Viipurin läntisessä vaalipiirissä. Listojen tunnuslauseke oli "Tekijälle työn hedelmät". Ehdokkaina olivat Matti Kurikka, Hanna Heinrichs, Pekka Ervast, Adolf Kankkunen ja August Aaltonen, joista Kurikka molemmissa vaalipiireissä.[33] Puolue sai yhteensä noin 400 ääntä. Ääniosuus molemmissa vaalipiireissä oli noin 0,2 prosenttia.[34]

Puolueesta aateryhmäksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elämää julkaissut Elämä Osuuskunta joutui taloudellisiin vaikeuksiin kesällä 1907, ja lehti lopetti ilmestymisensä. Kurikka otti itse vastuun kustantamisesta, kun Elämä aloitti uudelleen lokakuussa ja muoto vaihtui sanomalehdestä aikakauslehdeksi.[35] Puolueen Helsingin osasto (Sosialistinen yhdistys) julkaisi joululehden Vapaus.[36]

Joulukuussa 1907 kokoontunut puolueen päävartio päätti lähestyä SDP:tä liittoutumisen merkeissä, mutta järjestöllistä yhdistymistä ei pidetty tarpeellisena.[36] 5. tammikuuta 1908 pidetty kolmas puoluekokous päätti Kurikan ehdotuksesta lopettaa toiminnan "valtiollisena puolue-ryhmänä". Jatkossa aiottiin toimia aatteellisena ryhmänä puoluerajoista välittämättä. Tätä tarkoitusta varten perustettiin Elämäläisten liitto, jota valmistavaan komiteaan valittiin Kurikka, O. Heino, Aaltonen, J. Hammar, T. Kuusinen, T. Koivisto, Heino, Haapaniemi ja Saarikoski.[37]

Helmikuussa 1908 Kurikka teki SDP:lle sovinnontarjouksen, jossa hän ehdotti kaikkien "kirkollis-byrokraatis-kapitalistisen" järjestelmän vastustajien yhdistymistä. Elämäläiset olivat Kurikan mukaan valmiita palaamaan puolueeseen, mikäli uskonnonvapautta sovellattaisiin puolueohjelman mukaisesti myös teosofeihin (aiemman vainon sijaan).[38] Jotkut reformipuoluelaiset pyrkivät takaisin SDP:hen.[39] Osa elämäläisistä oli tosin toiminut sosialidemokraattisissa työväenyhdistyksissä reformipuolueenkin aikana.[37] Elämä Liitto antoi kriittisen tukensa Väinö Tannerin edustamalle SDP:n nuorsosialistiselle suuntaukselle.[40]

Eduskuntavaaleissa 1908 elämäläiset pyrkivät SDP:n listoille. Omia valitsijayhdistyksiä aiottiin kuitenkin perustaa vaalipiireissä, joissa sosialistien yhteistyö ei onnistuisi. Kurikka kehotti elämäläisten valitsijayhdistyksiä yhteistyöhön radikaalien, itsenäisen raittiusväen ja Maalaisliiton kanssa.[41] Radikaalit olivat lopulta valmiita liittoutumaan,[42] ja Uudenmaan vaalipiirin muodostettiin "Radikalis-Sosialistinen vaaliliitto". Liittymisen sosialidemokraattien vaaliliittoon esti etenkin SDP:n kielteinen suhtautuminen Kurikkaan.[43][44] Muissa vaalipiireissä elämäläisiä kehotettiin äänestämään SDP:n listoja.[44]

Elämäläisten ja radikaalien valitsijayhdistyksen tunnuslause oli "Kaikille työtä ja työntekijöille työn hedelmät". Ehdokkaina olivat Kurikka ja Aaltonen sekä radikaalien Johannes Gummerus. Lista sai korkeintaan satoja ääniä.[45]

Vaaleja edeltänyt, 27. kesäkuuta ilmestynyt, numero jäi Elämän viimeiseksi. Elämä Liitto jatkoi toimintaansa ainakin vuoden loppuun.[46] Kurikka palasi Yhdysvaltoihin 1908.[47] Sittemmin liiton entiset jäsenet olivat muodostamassa Kalewaliittoa.[48]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ M. Ko-.: Teosoofin mietteitä materialismista. Elämä, 8.9.1906, nro 78, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ a b c M. K-a: Materialismin valheita I. Elämä, 11.9.1906, nro 79, s. 1. Artikkelin verkkoversio. ; M. K-a: Materialismin valheita II. Elämä, 13.9.1906, nro 80, s. 1. Artikkelin verkkoversio. ; M. K-a: Materialismin valheita III. Elämä, 15.9.1906, nro 81, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ a b Elämä, 18.9.1906, nro 82, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ a b M. K-a.: Sosiaalinen reformipuolue. Elämä, 25.8.1906, nro 73, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Pois taistelu! Rauhaa rakentamaan vihan ja vainon keskelle!. Elämä, 14.3.1907, nro 17, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ a b Suom. Sos. Reformipuolueen ensimäinen puoluekokous. Elämä, 6.10.1906, nro 90, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Elämä, 20.9.1906, nro 83, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ M. K-a.: Elämän tarkoitus. Elämä, 16.12.1905, nro 0A, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Jalo Kivi: Meidän tehtävämme. Elämä, 23.8.1906, nro 72, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Kurikan erottamisasia puoluepäivillä. Elämä, 23.8.1906, nro 72, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Hyvönen, Antti: Suomen vanhan työväenpuolueen historia, toinen painos, s. 116. Helsinki: Kansankulttuuri, 1953.
  12. ↑ Hajotustyö alkanut. Elämä, 21.8.1906, nro 71, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Vaasa, 23.8.1906, nro 94, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ M. K-a.: Uusi asema. Elämä, 25.8.1906, nro 73, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ Elämä, 25.8.1906, nro 73, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ Tärkeä kansalaiskokous. Elämä, 1.9.1906, nro 76, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ Elämä, 1.9.1906, nro 76, s. 1. Artikkelin verkkoversio. ; Elämä, 4.9.1906, nro 77, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ Yleiset ohje-säännöt. Elämä, 8.9.1906, nro 78, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ Elämä, 11.9.1906, nro 79, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ Työ, 22.9.1906, nro 107, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ Elämä, 25.9.1906, nro 85, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ Suom. Sos. Reformipuolueen. Elämä, 2.10.1906, nro 88, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  23. ↑ Suom. Sos. Reformipuolueen ensimäinen puoluekokous. Elämä, 4.10.1906, nro 89, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  24. ↑ M. K-a.: Puolueemme edustajakokous. Elämä, 4.10.1906, nro 89, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ Elämä, 1.11.1906, nro 101, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  26. ↑ Raahen Sanomat, 7.11.1906, nro 79, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ ks. esim. V. Saar-i: Opintoretkeltäni. Elämä, 6.11.1906, nro 103, s. 3. Artikkelin verkkoversio. ; Elämä, 20.11.1906, nro 109, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  28. ↑ M. K-a.: Reformi-sosialistien marssi. Elämän pääsiäis-julkaisu, 1907, s. 33. Artikkelin verkkoversio.
  29. ↑ Sos. Reformipuolueen edustaja-kokous. Elämä, 16.2.1907, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  30. ↑ Ainut Aherre: Ajan varrelta. Elämä, 2.11.1906, nro 102, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  31. ↑ Profit: Radikalit ja Matti Kurikka. Työmies, 8.2.1907, nro 33, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ Ainut Aherre: Ajan varrelta. Elämä, 15.1.1907, nro 6, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  33. ↑ ”1907”, Suomen virallinen tilasto XXIX. 1. Eduskuntavaalit vuosina 1907 ja 1908, s. 45. Suomen Tilastollinen Päätoimisto, 1909. Teoksen verkkoversio (pdf).
  34. ↑ Kansan Lehdessä 3.4. julkaistuissa alustavissa tuloksissa Reformipuolueelle on merkitty 376 ääntä. Tulokset ovat hyvin lähellä vahvistettuja, mutta Uudellamaalla kaikille puolueille on lopullisissa tuloksissa merkitty enemmän ääniä. Reformipuolueen listojen äänimääriä ei ole eritelty Suomen Virallisessa Tilastossa, jossa ne sisältyvät luokkaan "muut puolueet". Vaalien tähänastiset tulokset koko maassa. Kansan Lehti, 3.4.1907, nro 73, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  35. ↑ Matti Kurikka: Aateystävillemme. Elämä, 15.10.1907, nro 1, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  36. ↑ a b Uutisia. Elämä, 15.12.1907, nro 6, s. 14. Artikkelin verkkoversio.
  37. ↑ a b Uutisia. Elämä, 11.1.1908, nro 2, s. 15. Artikkelin verkkoversio.
  38. ↑ Matti Kurikka: Sovinnontarjous. Elämä, 22.2.1908, s. 7. Artikkelin verkkoversio.
  39. ↑ Tietäjä: Kurikkalaiset tungettelevat. Eteenpäin, 27.2.1908, nro 23, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
  40. ↑ V. S.: Elämä, 25.4.1908, nro 17, s. 14. Artikkelin verkkoversio.
  41. ↑ M. K-a.: Suhteemme muihin. Elämä, 1.5.1908, nro 18, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  42. ↑ Ainut Aherre: Puolueettomain vaaliliitto. Elämä, 11.5.1908, nro 19, s. 7. Artikkelin verkkoversio.
  43. ↑ Viktori S.: Radikalis-Sosialistinen vaaliliitto. Elämä, 23.5.1908, nro 20, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  44. ↑ a b Viktori S.: Elämä, 27.6.1908, nro 21, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  45. ↑ Suomen virallisessa tilastossa listan äänet sisältyvät luokkaan muut puolueet, jolle kerääntyi Uudeltamaalta 468 ääntä. Määrään sisältyvät listan ohella ainakin yhden toisen ehdokkaan äänet. ”1908”, Suomen virallinen tilasto XXIX. 1. Eduskuntavaalit vuosina 1907 ja 1908, s. 27, 45. Suomen Tilastollinen Päätoimisto, 1909. Teoksen verkkoversio (pdf).
  46. ↑ ks. esim. Raivaaja, 18.12.1908, nro 143, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
  47. ↑ Irene Virtala: Matti Kurikka – siirtolaiskirjailija ja feministi (Arkistoitu – Internet Archive) Siirtolaisuusinstituutti 1997
  48. ↑ Maalainen pääkaupungista: Muistelmia huwimatkoilta. Maakansa, 1910, nro 7, s. 4. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Sosialistinen_Reformipuolue&oldid=21946165”