Johannes Gummerus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jo(Hannes) Gregorius Gummerus (5. lokakuuta 1870 Oulu28. huhtikuuta 1944 Porvoo) oli suomalainen aktivistien toiminnassa 1900-luvun alussa mukana ollut asianajaja ja lehtimies. Suomen itsenäistymisen jälkeen hän oli ulkoministeriön palveluksessa.

Gummeruksen vanhemmat olivat oikeuspormestari Johan Fredrik Gummerus ja Johanna Christina Snellman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1889 Helsingin yksityislyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa yleisen oikeustutkinnon ja ylemmän hallintotutkinnon 1895. Gummerus sai varatuomarin arvon 1898 ja toimi sitten Tampereella asianajajana ja Framtid-lehden toimittajana.

Gummerus kuului 1900-luvun alussa jäsenenä kagaaliin ja Voimaliittoon. Hän toimi marraskuussa 1904 perustetun Suomen Aktiivisen Vastustuspuolueen puheenjohtajana. Helmikuussa 1906 Johannes Gummeruksen johtama aktivistiryhmä osti Sveitsistä 2 500 Wetterli-kivääriä ja niihin 1,125 miljoonaa panosta. Aseet tuotiin Lyypekistä Närpiöön Suomeen heinäkuussa 1906 aktivistien Tanskasta ostamalla Peter-moottorilaivalla. Näitä aseita toimitettiin sitten eteenpäin Pohjanmaalle ja Etelä-Suomeen. Osa aseista joutui kuitenkin viranomaisten käsiin ja seuranneen oikeudenkäynnin jälkeen Suomen senaatti lakkautti Voimaliiton 9. marraskuuta 1906. [1]

Gummerus oli aktivistitoimintansa vuoksi maanpaossa 1911–1920. Suomeen palattuaan hän oli vuodesta 1920 ulkoministeriön palveluksessa toimien viimeksi siirtolaisjaoston jaostopäällikkönä 1934–1938. Gummerus sai lähetystöneuvoksen arvon 1931. [2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Till Kejserlige Åbo Hovrätt : Svaromål å väckta åtal för majestätsbrott. Helsingfors 1910
  • La Finlandia. Officina poligrafica italiana, Roma 1918

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]