Voimaliitto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turun hovioikeudessa syytettynä olleet voimaliittolaiset: Seisomassa vasemmalla J. Gummerus (voimamiesten puolustusasianajaja), K. Mannelin, T. Söderström, J. Saaristo. E. A. Fabritius, J. Peltonen, P. Lindbergh, P. Pitkänen, J. Zidbäck, V. Nykänen, G. Nordberg, T. Jäntti, Istumassa vasemmalta: V. O. Sivén, H. Stenberg, R. Viberg, M. von Nandelstadh, M. Mexmontan, J. Linsén ja A. Fellman.

Voimaliitto oli eräänlainen Venäjän sortovuosina toiminut suomalainen vastarintaliike, joka perustettiin Suomen Aktiivisen Vastustuspuolueen "taistelujärjestöksi".[1]

Voimaliitto perustettiin tammikuun alussa vuonna 1906. Se syntyi aktiivisen vastarinnan ilmaisuna ja sen oli tarkoitus olla urheilujärjestöksi naamioitunut poliittinen järjestö. Sen oli myös tarkoitus keskittyä harjoittamaan urheilulajeja, joilla on sotilaallista merkitystä, kuten hiihtoa ja ammuntaa. Järjestöä perustamassa olivat myös viereisessä kuvassa esiintyvien henkilöiden lisäksi perustamassa muun muassa kansallismieliset taiteilijat Alpo Sailo ja Aarno Karimo, jotka olivat myös vahvasti niin Kalevala-aatteita ajamassa eteenpäin kuin myös osallistuivat vastarintatoimintaan.[2]. Venäläiset vainusivat kuitenkin kapinahankkeen ja senaatti hajotti liiton vielä saman vuoden aikana.[3]

Voimaliiton runkona oli aktivisteihin kuuluneiden Alpo Sailon ja Aarno Karimon suurlakon aikana syksyllä 1905 perustama noin 40 miehen pistoolein aseistettu tiedusteluosasto jonka päämaja oli Mikonkatu 2:ssa sijainneessa John Engelbergin huoneistossa jossa myös Sailo ja Karimo asuivat. Osastoon kuului heidän lisäkseen Engelbergin veli Rafael Engelberg, taiteilijat Mikko Oinonen ja Carl Bengts sekä joukko ylioppilaita ja polyteknikoita. Osastoa johti luutnantti Leo Lindqvist. Suurlakon päättyessä osaston vahvuus oli jo lähes 200 miestä. Suurlakon päätyttyä osastoa ei lakkautettu vaan sen toiminta laajeni ja aloitettiin myös säännölliset harjoitukset joita johtamaan tuli Mauritz Mexmontan.

Voimaliiton perustamisen jälkeen jaettiin talvella 1906 SS John Graftonin Suomeen tuomasta aselastista talteen saatuja kivääreitä harjoituskivääreiksi eri puolille Suomea. Tärkeimpänä jakelupaikkana toimi edellä mainittu John Engelbergin asunto. Myös useimmat Voimaliiton kokoukset pidettiin täällä. Aseiden jakaminen jatkui syksyyn 1906 saakka ja aktivisteilla oli myös salaisia asevarastoja Helsingissä. Voimaliitolla oli myös kaksi kiertävää neuvonantajaa jotka matkustivat ympäri Suomea ohjaamassa toimintaa. Neuvonantajina toimivat Leo Lindqvist sekä kapteeni Matts von Nandelstadh ja hänen seuraajansa kapteeni Rudolf Wiberg.

Helmikuussa 1906 Johannes Gummeruksen johtama aktivistiryhmä osti Sveitsistä 2 500 Wetterli-kivääriä ja niihin 1,125 miljoonaa panosta. Aseet tuotiin Lyypekistä Närpiöön Suomeen heinäkuussa 1906 aktivistien Tanskasta ostamalla Peter-moottorilaivalla. Näitä aseita toimitettiin sitten eteenpäin Pohjanmaalle ja Etelä-Suomeen. Osa aseista joutui kuitenkin viranomaisten käsiin ja seuranneen oikeudenkäynnin jälkeen Suomen senaatti lakkautti Voimaliiton 9. marraskuuta 1906.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen puolueet, s.69
  2. Sydämessä Kalevalainen Kansa. s.23
  3. CD-Facta 2005, Voimaliitto
  4. Vaihe Suomen itsenäisyystaistelusta : Voimaliiton 25-vuotismuisto, Suomen Kuvalehti 20/1931
  5. Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 137. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
Tämä järjestöön, yhdistykseen tai organisaatioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.