Tämä on lupaava artikkeli.

Rintaimplantti

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Silikonirinnat)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Silikonitäytteisiä rintaimplantteja.
Silikonitäytteisiä rintaimplantteja.
Suolaliuostäytteisiä rintaimplantteja.
Suolaliuostäytteisiä rintaimplantteja.

Rintaimplantteja käytetään plastiikkakirurgiassa suurentamaan tai muokkaamaan rintoja, tai palauttamaan niiden muoto esimerkiksi rintasyöpäleikkauksen jälkeen. Transnaisilla rintaimplanttien asentaminen voi olla osa sukupuolenkorjausprosessia. Rintaimplanttien asennus on yksi yleisimmistä naisille suoritetuista kauneusleikkauksista. Vuoteen 2012 mennessä implantteja arviotiin asennetun 5–10 miljoonalle potilaalle. Rintojen suurennusleikkauksen suosio on viime vuosina ollut edelleen kasvussa, ja yksinomaan Yhdysvalloissa leikkauksia tehdään vuosittain kolmannesmiljoona.

Rintaimplantit jaetaan muodon perusteella pyöreisiin ja anatomisiin. Pyöreä implantti on symmetrinen, kun taas pisaranmallinen anatominen implantti jäljittelee luonnollisen rinnan muotoa. Implantin kuori on silikonia ja sisus joko rintakudoksen koostumusta jäljittelevää silikonigeeliä tai keittosuolaliuosta.

Yleisin implanttien aiheuttama komplikaatio on kapseloituminen eli implantin ympärille kasvava kova ja tiheä arpikudos. Vakavin komplikaatio on rintaimplanttilymfooma (BIA-ALCL), joka on kuitenkin erittäin harvinainen. Muita komplikaatioita ovat esimerkiksi tuntoaistin heikkeneminen, kipu ja imettämisen vaikeutuminen. Myös leikkaukseen liittyy riskejä, jotka eivät suoraan aiheudu implanteista, mutta kuolemaan johtavat komplikaatiot ovat harvinaisia. Riskeistä huolimatta useimmat potilaat ovat leikkauksen tuloksiin tyytyväisiä ja kokevat itsetuntonsa parantuneen.

Leikkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rinnat ennen ja jälkeen keittosuolaliuosimplanteilla tehdyn suurennusleikkauksen.

Rintaimplantteja käytetään plastiikkakirurgiassa suurentamaan tai muokkaamaan rintoja, tai palauttamaan niiden muoto esimerkiksi rintasyöpäleikkauksen jälkeen. Rintasyövän takia poistetun rinnan paikalle voidaan tehdä uusi joko heti rintasyöpäleikkauksen yhteydessä tai yleisemmin myöhemmin. Nykyisin suurin osa rintarekonstruktioista tehdään rakentamalla rinta potilaan omasta kudoksesta, joko kielekkeenä tai rasvansiirrolla. Potilaille, joilla ei ole riittäväsi omaa kudosta tällaiseen, voidaan laittaa silikoninen proteesi ihon ja rintalihaksen alle.[1]

Rintojen suurennusleikkaus kestää yleensä 1–2 tuntia, ja se tehdään nukutuksessa.[2] Rintaimplantti sijoitetaan yleensä rinnanaluspoimuun tehdyn viillon kautta.[3] Leikkaushaava voidaan kuitenkin tehdä myös nännipihan ympärille. Haavan paikka valitaan siten, että arpi olisi mahdollisimman huomaamaton. Implantti asetetaan rintakudoksen ja rintalihaksen väliin tai lihaksen alle.[4] Lihaksen päälle sijoittaminen lisää kapseloitumisriskiä, joten implantti asetetaan nykyään yleensä lihaksen alle.[3] Implantin koko tulee valita siten, että se on sopusuhtainen suhteessa rintakehään eikä venytä kudoksia liikaa.[5]

Leikkauksen yleisin syy on potilaan halu saada isommat rinnat esteettisistä syistä. Ennen leikkausta potilaalle tulee kertoa leikkauksen oletetuista tuloksista. Rintojen suurentamisen lisäksi implanteilla voidaan korjata selvästi eripariset rinnat samankokoisiksi. Transnaiset voivat sukupuolenkorjausprosessin aikana ottaa rintaimplantit saavuttaakseen naisellisemman ulkonäön. Leikkauksen tarve ja yksityiskohdat arvioidaan pitkälti silmämääräisesti. Vain koulutettu plastiikkakirurgi voi tehdä leikkauksen turvallisesti.[4] Kirurgi voi kieltäytyä leikkauksesta terveydellisiin tai eettisiin syihin vedoten. Jälkimmäisessä tapauksessa syynä voivat olla esimerkiksi potilaan epärealistiset toiveet tai se, että tätä painostetaan leikkaukseen.[6]

Leikkauksesta toipuminen vie muutamia päiviä, ja esimerkiksi autolla ajamista voi joutua välttämään jopa viikon. Raskasta liikuntaa tulee välttää noin kolmen viikon ajan. Ompeleet poistetaan yleensä 7–10 päivän jälkeen. Arvet vaalenevat vähitellen ja saavuttavat lopullisen värinsä 1–2 vuoden kuluttua.[4] Potilaskyselyjen mukaan normaalielämään paluuseen menee keskimäärin noin 25 päivää.[7]

Implantin koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Implantit jaetaan muodon perusteella pyöreisiin ja anatomisiin. Pyöreä implantti on symmetrinen, kun taas pisaranmallinen anatominen implantti jäljittelee luonnollisen rinnan muotoa.[2]

Implantin ulkokuori tehdään silikonista ja se täytetään silikonigeelillä tai keittosuolaliuoksella.[4] Vuorottelevien happi- ja piiatomien ketjuista koostuva polymeerigeeli[8] on näistä selvästi yleisempi. Geelin viskositeetti, kokoonpuristuvuus ja kiinteys muistuttavat ihmiskehon rasvaa, joten rintaimplantti tuntuu suunnilleen samalta kuin luonnollinen rinta. Molekyylirakenteensa ansiosta geeli on hyvin kestävää eikä liukene veteen tai hajoa lämmön vaikutuksesta.[8] Myös kuori mukautuu muovailtaessa. Implantit muotoillaan niin, että ne muistuttavat tavallista rintaa.[9]

Implantin pinta voi olla karhea tai sileä. Karheapintaiset implantit pysyvät paremmin paikoillaan oikeassa asennossa, mikä on erityisesti anatomisten implanttien kohdalla tärkeää.[2] Karheapintaisiin implantteihin liittyy kuitenkin pieni rintaimplanttilymfooman riski.[10] Siksi niiden käyttöä nykyään vältetään. Korvaavaksi tuotteeksi on kehitetty pyöreitä implantteja, joiden sisältämä geeli on niin pehmeää, että se asettuu anatomista implanttia muistuttavaan muotoon. Lopputulos on perinteisten anatomisten ja pyöreiden implanttien väliltä.[2]

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillinen leikkauspotilas on nuori ulkonäköönsä tyytymätön nainen.[11] Rintaimplanttien asennus on yksi yleisimmistä naisille suoritetuista kauneusleikkauksista.[12] Vuoteen 2012 mennessä implantteja arviotiin asennetun 5–10 miljoonalle potilaalle.[13] Vuonna 2018 yksinomaan Yhdysvalloissa tehtiin 313 735 rintojen suurennusleikkausta, mikä teki siitä kaikkein yleisimmän kauneusleikkauksen.[14]

Suomessa rintaimplantit ovat muihin Euroopan maihin verrattuna harvinaisia, ja rintarekonstruktioissa ja suurennusleikkauksissa suositaan kehon omaa kudosta.[15] Suomalaisille tehtyjen rintaleikkausten määrästä ei ole tarkkaa tietoa.[5] Vuonna 2005 arvioitiin, että rintaimplantit oli kosmeettisista syistä asennettu noin 3 000 – 5 000 potilaalle.[16] Lääketieteen asiantuntijat ovat esittäneet, että Suomeen tarvittaisiin rintaimplanttirekisteri, johon kaikki tehdyt leikkaukset merkittäisiin.[5]

Rintaimplantit hankkineilla on kolme kertaa muuta väestöä korkeampi itsemurhariski. Tämä ei todennäköisesti johdu implanteista sinänsä, vaan psyykkisesti oireilevat naiset käyvät rintojen suurennusleikkauksessa muita useammin.[17] Rintaimplantit hankkineiden naisten elämäntavat ovat keskimäärin muuta väestöä epäterveellisemmät,[11] ja he esimerkiksi kärsivät alkoholismista ja käyttävät huumausaineita tavallista useammin.[17] Myös koulutustaso on keskimääräistä alhaisempi.[11]

Yhdysvaltojen kansallisen plastiikkakirurgijärjestön lehdessä vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa haastateltiin 225 naista, joilla oli ollut implantit vähintään 1 kuukauden mutta enintään 5 vuoden ajan. Tutkimuksen mukaan rintaimplantit ottaneista naisista 98 % oli tyytyväisiä leikkauksen tuloksiin. Useimmat olivat tyytyväisiä implanttien kokoon, mutta 13 % olisi halunnut isommat rinnat ja 2 % pienemmät. Enemmistö koki itsetuntonsa ja elämänlaatunsa parantuneen.[7]

Riskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapseloituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapseloituminen.

Rintaimplanttien terveysriskit ovat aktiivinen tutkimuskohde.[8] Yleisin komplikaatio on niin sanottu kapseloituminen.[12] Leikkauksen jälkeen implantin ympärille muodostuu arpikudoskapseli, jonka tehtävä on eristää vierasesine muusta kehosta. Kapseli on yleensä pehmeähkö ja huomaamaton, ja se auttaa implanttia pysymään paikoillaan. Toisinaan kapselista tulee epätavallisen tiheä ja kova,[18] jolloin rinta kovettuu ja sen muoto vääristyy.[12] Kapseloitunut rinta voi lisäksi aiheuttaa kroonista kipua.[18] Kapseli on poistettava leikkauksella, ja usein implantti samalla vaihdetaan tai poistetaan pysyvästi.[18]

Yleensä kapseloituminen tapahtuu paranemisprosessin aikana ja ilmenee kahden vuoden sisällä leikkauksesta. Myöhäinen kapseloituminen johtuu useimmiten hajonneesta implantista.[19] Sädehoidot lisäävät kapseloitumisen riskiä, ja riski pysyy kohonneena hoitojen päätyttyäkin. Muita syitä ei kunnolla tunneta, mutta osa niistä lienee perinnöllisiä.[18] 2000-luvun alussa kapseloitumista havaittiin noin 18 % potilaista.[12]

Syöpäriski[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rintaimplantit nostavat imusolmukesyövän riskiä.[8] Sairauden virallinen nimi on rintaimplanttilymfooma (breast implant-associated anaplastic large cell lymphoma eli BIA-ALCL).[10] Karheapintaiset implantit aiheuttavat sileäpintaisia suuremman riskin.[8] Ilmaantuvuus karheapintaisten implanttien kohdalla on arviolta yksi 1 000 – 30 000 potilasta kohden. Sairaus ilmenee yleensä 8–11 vuoden kuluttua implantin laittamisesta, mutta aikaisimmillaan jo noin kahden vuoden kuluttua. Sileäpintaisten implanttien mahdollisesti aiheuttamaa lymfoomariskiä ei tunneta.[10] Muita sairauksia implantit eivät nykykäsityksen mukaan aiheuta.[8] Rintaimplanttien aiheuttama syöpäriski on niin pieni, ettei leikattujen rintojen rutiininomainen kuvantaminen ole järkevää. Oireileva rinta on kuitenkin aina tutkittava. Tällöin löytyvät myös mahdolliset sellaiset sairaudet, jotka eivät ole implantin aiheuttamia.[10]

Implantit heikentävät mammografiautkimuksen herkkyyttä,[20] mutta tutkimukset eivät ole osoittaneet, että implanttien käyttäjät sairastuisivat tai kuolisivat keskimääräistä useammin rintasyöpään.[12]

Leikkauksen riskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hajonnut implantti poiston jälkeen. Vasemmalla poistettu kapseli, joka on kehon omaa kudosta, keskellä implantti ja oikealla implantista vuotanutta silikonigeeliä.

Leikkaukseen kuuluu aina riskejä, jotka eivät suoraan liity rintaimplantteihin. Riskejä ovat esimerkiksi verenvuoto, tulehdus sekä nukutuksen sivuvaikutukset.[4] Leikkauksesta jää aina arpi.[21] Huonosta yleiskunnosta tai kroonisista sairauksista kärsiviä suositellaan välttämään rintojen suurennusleikkausta. Rintojen suurennusleikkaus johtaa potilaan kuolemaan erittäin harvoin. Yleisin kuolinsyy on anestesiavirhe tai kipulääkkeiden yliannostus.[4]

Monet rintojen suurennusleikkauksessa käyneet joutuvat ennen pitkää käymään uusintaleikkauksessa. Syynä tähän voi olla esimerkiksi implantin hajoaminen tai tarve korjata implantin asentoa.[8] Implantit voivat periaatteessa kestää jopa vuosikymmeniä, mutta suuri osa potilaista joutuu käymään uusintaleikkauksessa 5–10 sisällä implanttien laittamisesta, joskus aikaisemminkin.[15] Ikääntynyt implantti hajoaa uutta todennäköisemmin.[4] Rinta ei implantin poiston jälkeen palaa entiselleen, sillä implantti venyttää ympäröivää kudosta.[5][21]

Autoimmuunisairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rintaimplantit ottaneilla on muita enemmän autoimmuunisairauksia. Ei tiedetä, johtuuko tämä silikonista, elintavoista vai jostakin tuntemattomasta riskitekijästä, joka rintaimplantit ottaneilla on tavallista yleisempi.[22] Internetissä kymmenettuhannet naiset ovat kertoneet sairastuneensa ”rintaimplanttisairauteen” (Breast Implant Illness eli BII),[23] jonka oireita ovat esimerkiksi väsymys, turvotus, silmien oireilu ja hiusten lähtö. Tällaisen sairauden olemassaolosta ei ole lääketieteellistä näyttöä, eivätkä oireet nykykäsityksen mukaan johdu implanteista vaan selittyvät muilla sairauksilla tai esimerkiksi vaihdevuosilla.[15][24] Useimmat plastiikkakirurgit ovat kuitenkin sitä mieltä, että asiaa on tutkittava lisää.[21] Oireiden syy on joka tapauksessa aina selvitettävä lääkärillä.[15]

Muita mahdollisia haittavaikutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rintaimplantit voivat heikentää rintojen tuntoaistia,[4] aiheuttaa kiristyksen tunnetta tai painaa hermoa. Lisäksi implantilla suurennettu rinta voi tuntua tavallista rintaa viileämmältä.[15] Implantit voivat vaikeuttaa imetystä. Rintaa syövälle lapselle ei kuitenkaan aiheudu implantista vaaraa.[25]

Joitakin potilaita terveysriskit alkavat ajan myötä ahdistaa. Tällöin implanttien poisto voi olla paras ratkaisu.[15]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Implanttien keksiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset modernit kosmeettiset rintaleikkaukset tehtiin 1800-luvulla, jolloin rintoja alettiin muokata keinotekoisilla implanteilla tai siirtämällä kehon omaa kudosta. Lihassiirteillä hoidettiin epämuodostumia tai rakennettiin uusi rinta vaurioituneen tilalle. Rasvan siirtäminen ei yleensä tuota pysyvää tulosta. Siksi rintojen suurentamiseen alettiin käyttää erilaisia keinotekoisia implantteja. Vuodesta 1889 alkaen tehtiin kokeiluja parafiinilla, joka vaikutti alkuun toimivalta ratkaisulta. Pitkällä aikavälillä se aiheutti kuitenkin fistelin, veritulpan tai kuolion kaltaisia vakavia komplikaatioita. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla implantteja valmistettiin esimerkiksi norsunluusta, lasista, kumista, lateksita, teryleenivillasta ja eläinten rustosta. Varhaiset yritelmät jäivät kokeilujen asteelle. Polymeeri-implantit saavuttivat suurempaa suosiota, mutta niilläkin suurennettu rinta oli luonnottoman näköinen ja kova.[26]

Toisen maailmansodan jälkeen silikonista ja muista synteettisistä materiaaleista tuli muodikasta huipputeknologiaa. Yhdysvaltojen kulttuuri alkoi 1950-luvulla ihannoida Marilyn Monroen kaltaisia muodokkaita naisia. Samalla vuosikymmenellä julkaistiin myös ensimmäinen Playboy-lehti ja Barbie-nukke. Isojen rintojen ihailu loi kysyntää rintaimplanttien kaltaiselle tuotteelle. Japanissa amerikkalaisia miehitysjoukkoja palvelleet seksityöläiset ruiskuttivat rintoihinsa Jokohaman satamasta varastettua silikonia.[27] Myös Yhdysvalloissa rintoja suurennettiin silikoni- ja muilla ruiskeilla.[26] Menetelmä ei kuitenkaan ollut turvallinen, ja usein pistoalueen ympärille kehittyi kuolio.[27] Ongelmia pahensi se, että käytetty silikoni oli usein laadultaan huonoa ja siihen oli paremman tuloksen toivossa sekoitettu lisäaineita. Ruiskeita ehdittiin pelkästään Yhdysvalloissa antaa kymmenille tuhansille naisille ennen kuin ne kiellettiin lailla.[26] Polymeeri-implantteja oli 1960-luvulle mennessä asennettu tuhansille potilaille.[26]

Silikonigeelitäytteisen rintaimplantin kehittivät yhdysvaltalaiset plastiikkakirurgit Frank Gerow ja Thomas Cronin.[8] Ensimmäinen suurennusleikkaus tehtiin texasilaiselle Timmie Jean Lindseylle vuonna 1962. Vuonna 2012 hänellä oli edelleen samat implantit.[27] Varhaiset implantit olivat melko herkkiä hajoamaan, jolloin silikonigeeliä vuoti niistä ulos.[8] Myös mustelmat, tulehdukset ja kapseloituminen aiheuttivat ongelmia jo varhain.[27] 1960- ja 1970-luvuilla implanttien kuorta paksunnettiin hajoamisriskin vähentämiseksi. Vasta vuonna 1976 Yhdysvalloissa säädettiin ensimmäinen laki, joka edellytti lääketieteellisten välineiden turvallisuuden selvittämistä kliinisissä kokeissa. Gerow ja Cronin olivat tosin vapaaehtoisesti menetelleet näin jo 1960-luvun alussa. Sääntelyn puuttuessa mikään virallinen taho ei kuitenkaan ollut todennut rintaimplantteja turvallisiksi.[8]

Keskustelu terveysvaikutuksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Implanttien terveys- ja turvallisuusriskit nousivat keskusteluun 1970-luvun lopulla, mutta aihe ei toistaiseksi herättänyt juurikaan julkista keskustelua. Vuosikymmenen vaihteen jälkeen alettiin epäillä, että rintaimplantit aiheuttaisivat syöpää ja autoimmuunisairauksia ja että ne vahingoittaisivat hermostoa ja sidekudoksia. Vuonna 1988 Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA määräsi rintaimplanttivalmistajat suorittamaan kokeita ja toimittamaan tutkimuksen tulokset 1991. Tulosten perusteella ei kuitenkaan voitu tehdä lopullisia johtopäätöksiä, vaan lisätutkimuksia tarvittiin. Vuonna 1992 FDA kielsi rintaimplanttien käytön muutoin kuin tutkimuksien yhteydessä tai ”kansanterveyden vaatiessa”.[8] Silikonin sijasta Yhdysvalloissa alettiin käyttää keittosuolaliuosta sisältäviä implantteja.[3] FDA:n päätös aiheutti implanttivalmistajille huomattavia taloudellisia menetyksiä, ja sadattuhannet potilaat haastoivat valmistajia oikeuteen väitettyjen terveyshaittojen vuoksi.[8]

Vuonna 1995 valmistuneen tutkimuksen mukaan implantit eivät vahingoittaneet sidekudoksia, ja vuonna 1997 Yhdysvaltain kansallinen syöpäinstituutti totesi, etteivät rintaimplantit myöskään aiheuttaneet rintasyöpää. Suurin rintaimplanttivalmistaja Dow Corning suostui vuonna 1998 sovitteluratkaisuun, jossa se maksoi kymmenilletuhansille potilaille yhteensä 3,2 miljardia dollaria.[8] FDA salli silikonitäytteisten implanttien käytön rintarekonstruktioissa 1998 ja esteettisessä kirurgiassa 2006.[9] Rintojen rekonstruktio sallittiin kaikille rintansa sairauden tai onnettomuuden vuoksi menettänille ja rintojen suurennusleikkaus kaikille yli 22-vuotiaille naisille. Vuonna 2007 kaksi yritystä sai luvan implanttien valmistukseen sillä ehdolla, että ne keräisivät yhteensä 80 000 asiakkaan käsittävän tutkimusaineiston.[8] Tutkimukset lopetettiin kuitenkin ennenaikaisesti, koska suurin osa potilaista jättäytyi pois muutaman vuoden sisällä.[23]

Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa ilmeni, että rintaimplantit saattavat aiheuttaa imusolmukesyöpää.[8] Maailman terveysjärjestö kirjasi rintaimplanttien aiheuttaman anaplastisen suurisolulymfooman omaksi diagnoosikseen vuonna 2016.[10]

Ranskalaisen Poly Implant Prothèse -yhtiön valmistamat implantit nousivat Suomessakin uutisotsikoihin joulukuussa 2011. Implantit oli kielletty EU-alueella jo edellisen vuoden huhtikuussa, sillä ne sisälsivät epäpuhtauksia ja rikkoutuivat helposti. Valmistajan katsottiin syyllistyneen rikolliseen välinpitämättömyyteen.[5] Yhdysvalloissa PIP-implantit eivät alun perinkään saaneet lupaa. Vuonna 2012 tehdyn brittitutkimuksen mukaan implanteista vuotanut silikoni ei aiheuttanut pitkäkestoista terveysriskiä.[9]

Suosion kasvu 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1992–2006 rintaimplanttien vuosittain tehtävien rintojen suurennusleikkausten määrä nousi Yhdysvalloissa 350 prosenttia.[4] 2010-luvun mittaan leikkausten määrä nousi yhä.[14] Leikkausten yleistyminen ei kuitenkaan suoraan heijastu implantit hankkineiden potilaiden määrään, vaan monissa leikkauksissa rikkoutuneet tai terveyshaittoja aiheutuneet implantit vaihdetaan uusiin.[23] Implanttien yleistyessä myös niiden poistot ovat lisääntyneet.[21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Korjausleikkaukset Europa Donna Rintasyöpäyhdistys. Viitattu 10.5.2021.
  2. a b c d 9 kysymystä rintojen suurennusleikkauksesta Eiran Sairaala. Viitattu 10.5.2021.
  3. a b c Totta ja tarua silikoni-implanteista Sairaala KL. Viitattu 10.5.2021.
  4. a b c d e f g h i ”Breast Implants”. The Gale Encyclopedia of Surgery and Medical Tests. Encyclopedia.com, viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
  5. a b c d e Jahkola, Tiina: Rintaimplanttien turvallisuus. Duodecim, 2012; 128(11): 1121-2. Viitattu 12.5.2021. (englanniksi)
  6. Why would a surgeon refuse surgery? As a Surgeon, The Aesthetic Society. Viitattu 18.5.2021. (englanniksi)
  7. a b Breast Augmentation Patients Report High Satisfaction Rates. American Society of Plastic Surgeons, 1.5.2013. Viitattu 12.5.2021. (englanniksi)
  8. a b c d e f g h i j k l m n o Silicone breast implant. Encyclopædia Britannica, ei päivämäärää. Viitattu 12.5.2021. (englanniksi)
  9. a b c ”breast implant”. The Columbia Encyclopedia, 6th ed. Encyclopedia.com, 27.4.2021. (englanniksi)
  10. a b c d e Svarvar, Catarina & Jahkola, Tiina:Rintaimplanttilymfooma. Duodecim, 2019; 135(13): 1228-30. Viitattu 12.5.2021. (englanniksi)
  11. a b c Brinton, Louise A.; Brown, S. Lori; Colton, Theodore; Burich, Mary Cay & Lubin, Jay: Characteristics of a Population of Women with Breast Implants Compared with Women Seeking Other Types of Plastic Surgery. 1.3.2000. Viitattu 13.5.2021. (englanniksi)
  12. a b c d e Ilona Kulmala ja Kai Lassila: Silikonitäytteiset rintaimplantit ja terveys Duodecim. 2005. Viitattu 10.5.2021.
  13. Tiina Jahkola: Rintaimplanttien turvallisuus Tiina Jahkola. 2012. Viitattu 10.5.2021.
  14. a b New plastic surgery statistics reveal trends toward body enhancement. EurekAlert!, 11.3.2019. Viitattu 12.5.2021. (englanniksi)
  15. a b c d e f Pennanen, Tyyne: Silikonirintojen terveyshaitoista puhutaan aiempaa enemmän – kysyimme asiantuntijalta, ovatko silikonirinnat turvalliset. Anna, 12.10.2020. Viitattu 14.5.2021.
  16. Kulmala, Ilona & Lassila, Kai: Silikonitäytteiset rintaimplantit ja terveys. Duodecim, 2005; 121(14): 1541-6. Viitattu 12.5.2021. (englanniksi)
  17. a b Fox, Maggie: Breast implants linked with suicide in study. Reuters, 9.8.2007. Viitattu 13.5.2021. (englanniksi)
  18. a b c d Capsular Contracture. Breastcancer.org, 29.10.2020. Viitattu 18.5.2021. (englanniksi)
  19. Tehrani, Kevin: What is capsular contracture and how can it be treated?. American Society of Plastic Surgeons, 12.6.2018. Viitattu 18.5.2021. (englanniksi)
  20. Sunita Khatri: Breast Implants Found to be Associated with Cancer. 14.5.2013. (englanniksi)
  21. a b c d Myllyoja, Essi: Jäähyväiset implanteille Helsingin Sanomat. 17.11.2022. Helsinki: Sanoma. Viitattu 20.11.2022.
  22. Rintaimplantit ottaneilla enemmän autoimmuunisairauksia. Duodecim, 2019. Viitattu 18.5.2021.
  23. a b c Zuckerman, Diana & Srinivasan, Varuna: Breast Implant Illnesses: What’s the Evidence?. National Center for Health Research. Viitattu 15.5.2021. (englanniksi)
  24. What is breast implant illness? Medical News Today, 27.8.2019. Viitattu 26.5.2021. (englanniksi)
  25. Safety of Silicone Breast Implants. NCBI. Viitattu 18.5.2021. (englanniksi)
  26. a b c d Institute of Medicine (US) Committee on the Safety of Silicone Breast Implants; Stuart Bondurant, Virginia Ernster, Roger Herdman, editors: Introduction (DOI: 10.17226/9602) Safety of Silicone Breast Implants. 1999. Washington (DC): Institute of Medicine. Viitattu 6.6.2021. (englanniksi)
  27. a b c d Bowes, Claire & Hebblethwaite, Cordelia: A brief history of breast enlargements. BBC, 29.3.2012. Viitattu 14.5.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän lääketieteellistä aihetta käsittelevän artikkelin tarkoitus on tarjota vain yleistä tietoa aihepiiristä. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.