Siirry sisältöön

Sean Penn

Wikipediasta
Sean Penn
Sean Penn Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 2023.
Sean Penn Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 2023.
Henkilötiedot
Koko nimi Sean Justin Penn
Syntynyt17. elokuuta 1960 (ikä 65)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä, elokuvaohjaaja
Puoliso Madonna (1985–1989)
Robin Wright (1996–2010)
Charlize Theron (2013—2015)
Näyttelijä
Merkittävät roolit Sweet and Lowdown
Minä olen Sam
Menneisyyden ote
Milk
Palkinnot

Parhaan miespääosan Oscar
2003 Menneisyyden ote
2008 Milk

Parhaan miessivuosan Oscar
2025 One Battle After Another

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sean Justin Penn (s. 17. elokuuta 1960 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä ja elokuvaohjaaja.

Penn aloitti elokuvauransa 1980-luvun alussa, ja hänen ensimmäinen pääroolinsa oli vuonna 1983 ilmestyneessä elokuvassa Bad Boys. Hän on näytellyt yli 40 elokuvassa ja voittanut Oscar-palkinnon kolme kertaa: ensimmäisen parhaan miespääosan palkinnon hän sai roolisuorituksestaan Clint Eastwoodin ohjaamassa elokuvassa Menneisyyden ote (2003); toisen Oscarinsa hän voitti elokuvasta Milk (2008), ja kolmannen parhaasta miessivuosasta elokuvassa One Battle After Another (2025).

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Penn syntyi vuonna 1960 Santa Monicassa Kaliforniassa.[1] Hänellä on isänsä puolelta aškenasijuutalaiset sukujuuret ja äitinsä puolelta irlantilais-italialaiset sukujuuret.[2][3][4]

Pennin pikkuveli oli lähinnä Reservoir Dogs -elokuvasta tunnettu näyttelijä Chris Penn, joka kuoli sydänlaajentumaan tammikuussa 2006. Isoveli Michael Penn on laulaja-lauluntekijä.[5] Heidän äitinsä oli vuonna 2022 kuollut näyttelijä Eileen Ryan, ja heidän isänsä oli vuonna 1998 kuollut näyttelijä ja ohjaaja Leo Penn.[6]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatterista, televisioon ja elokuviin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Penn päätti suuntautua jo varhain näyttelijänuralle eikä mennyt siksi collegeen. Hän pääsi sen sijaan mukaan Los Angelesin repertuaariteatteriin. Penn pääsi uransa alussa vieraileen muutamiin televisiosarjoihin, kuten vuonna 1979 Barnaby Jonesiin. Sitten hän muutti vuonna 1980 New Yorkiin.[7]

Penn sai hyviä arvosteluja ensimmäisestä Broadway-näytelmästään Heartland (1981) ja ensimmäisestä elokuvastaan Henkeen ja vereen (1981). Roolisuoritukset auttoivat häntä saamaan läpimurtoroolinsa pilveä polttavana surffarina Jeff Spicolina high school -komediassa Kuumat kinkut (1982). Pennin ensimmäinen pääosa oli elokuvasta Bad Boys (1983). Sitä seurasi rooli punkkarina ja murtovarkaana elokuvassa Crackers – nakertajat (1984) ja KGB:lle salaisuuksia myyvänä agenttina elokuvassa Haukka ja lumimies (1985).[7][8]

Alamäestä ohjaajaksi ja Oscar-ehdokkaaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pennin ura lähti alamäkeen 1980-luvun puolivälissä, jolloin hän oli suhteessa poptähti Madonnan kanssa. He menivät naimisiin 1985.[7] He olivat neljä vuotta kestäneen avioliittonsa kanssa usein juorulehtien otsikoissa, ja Pennin imago ”pahana poikana” vahvistui, kun hän oli usein aggressiivinen paparazzeja kohtaan. Hän oli jopa 34 vankilassa lyötyään elokuvan statistia, joka yritti ottaa hänestä valokuvaa.[8] Penn ja Madonna tekivät vuonna 1986 elokuvan Shanghain yllätys (1986), joka sai surket arviot.[7]

Penn sai jälleen kehuja suorituksestaan elokuvassa Sodan arvet (1989). Sen jälkeen hän ohjasi ja käsikirjoitti ensimmäisen oman elokuvansa Indian Runner (1991).[8] Penn kertoi elokuvan jälkeen lopettavansa näyttelemisen, mutta palasi jo kaksi vuotta myöhemmin Brian De Palman ohjaamassa elokuvassa Carlito’s Way (1993), jossa hän näytteli rikollisten asianajajaa.[9] Penn oli roolistaan ehdolla parhaan miessivuosan Golden Globeen.[8]

Penn sai vuoden 1995 elokuvasta Kuolemaantuomittu sekä Oscar- että Golden Globe -ehdokkuuden. Hän näytteli Helen Prejeanin tositarinaan perustuvassa elokuvassa kuolemaantuomittua vankia, joka etsii pelastusta. Penn tuotti, käsikirjoitti ja ohjasi vuonna 1995 myös elokuvan Emily on poissa, jonka pääosassa oli hänen lapsuuden idolinsa Jack Nicholson. Elokuva sai hyviä arvioita, ja Anjelica Huston oli siitä Golden Globe -ehdokkaana.[8]

Pennin rooli mustasukkaisena aviomiehenä elokuvassa She’s So Lovely (1997) toi hänelle Cannesin elokuvajuhlien parhaan miesnäyttelijän palkinnon. Elokuvassa näytteli myös hänen silloinen vaimonsa Robin Wright. Pennin vuoden 1997 elokuvia olivat myös huonot arviot saanut U-käännös helvettiin ja taloudellisesti menestynyt toimintatrilleri The Game – oletko valmis peliin? Hän palasi Eddien maailmassa puolestaan vuonna 1998 näyttelemään samaa roolia, mitä hän oli jo esittänyt losangelesilaisessa teatterissa kymmenen vuotta aiemmin, ja hänellä oli 1998 rooli myös Terrence Malickin kehutussa sotadraamassa Veteen piirretty viiva.[8]

Penn sai toisen Oscar-ehdokkuutensa Woody Allenin elokuvasta Sweet and Lowdown (1999), missä hän näytteli irstasta jazzkitaristia. Penn oli vuonna 2000 mukana romanttisessa elokuvassa Huvila kukkulalla ja The Weight of Waterissa.[8] Pennin kolmas ohjaustyö oli Kunniasanalla (2001), jossa Jack Nicholson näyttelee poliisietsivää, joka lupaa napata lapsen tappajan.[7]

Oscar-voitot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pennin kolmas Oscar-ehdokkuus tuli elokuvasta Minä olen Sam (2002), jossa hän näyttelee kehitysvammaista miestä, joka taistelee tyttärensä huoltajuudesta.[8] Penn palkittiin vuonna 2003 Venetsian elokuvajuhlilla roolistaan elokuvassa 21 grammaa ja seuraavana vuonna parhaan miespääosan Oscarilla elokuvasta Menneisyyden ote.[7] Pennin rooli elokuvassa Kaikki kuninkaan miehet (2006) oli Willie Stark, joka perustuu löyhästi Louisianan kuvernööriin Huey Longiin. Hänen neljäs ohjaustyönsä oli puolestaan Erämaan armoille (2007), joka kertoo tositarinan Alaskan erämaahan muuttavasta nuoresta miehestä Christopher McCandlessista.[8][7]

Penn teki 2008 ylenpalttisen roolin Harvey Milkinä, joka oli ensimmäisiä avoimesti homoseksuaaleja valittuja viranhaltijoita Yhdysvalloissa. Hänet palkittiin Milkistä toisella parhaan miespääosan Oscarilla. Penn näytteli vuonna 2010 myös todellista henkilöä, kun hän esitti trillerissä Fair Game diplomaattia Joseph C. Wilson. Elokuva pohjautui vuonna 2003 paljastuneeseen Plame-skandaaliin.[7]

Penn esitti Terrence Malickin impressionistisessa draamassa The Tree of Life (2011) lapsuuden muistojen ahdistavaa miestä. Hänen seuraavia rooleja ovat natsien metsästäjäksi ryhtynyt rockmuusikko This Must Be the Place (2011), gangsteri Mickey Cohen Gangsterisodassa (2013) ja menneisyydensä vaimoama palkkamurhaaja The Gunmanissa (2015). Hän ääninäytteli Angry Birds -elokuvassa 2016.[7]

Penn tapasi lokakuussa 2025 meksikolaisen huumekartellin johtajan ”El Chapo” Guzmánin salatussa tapaamispaikassa. Tapaamisesta tehtiin 11 000 sanan artikkeli.[8]

Penn oli vain yhteen kauteen jääneessä televisiosarjassa The First (2018) astronauttia Mars-matkalla. Hän oli 2019 mukana elokuvassa The Professor and the Madman, joka kertoo varhaisen Oxford English Dictionaryn kokoamisesta. Penn ohjasi 2021 elokuvan Flag Day, jonka pääosassa on Pennin tytär Dylan naisena, joka oppii isänsä rikollisesta menneisyydestä, ja oli mukana Paul Thomas Andersonin draamakomediassa Licorice Pizza. Penn näytteli minisarjassa Gaslit (2022) Watergate-skandaaliin sotkeutunutta oikeusministeriä John N. Mitchelliä.[7]

Penn voitti kolmannen Oscarinsa Paul Thomas Andersonin toimintaelokuvasta One Battle After Another (2025).[10] Hän on siinä Leonardo DiCaprion näyttelemän entisen kapinallisen antagonisti.[7]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sean Penn yhdessä silloisen vaimonsa Robin Wright Pennin kanssa vuonna 2006.

Penn on ollut kahdesti naimisissa. Vuonna 1985 solmittu avioliitto poplaulaja Madonnan kanssa päättyi eroon vuonna 1989. Vuonna 1996 Penn meni naimisiin Robin Wrightin kanssa. Heillä on kaksi lasta, tytär Dylan Frances (s. 1991) poika Hopper Jack (s. 1993). Penn ja Wright ilmoittivat joulukuussa 2007 eroavansa[11], mutta he peruivat avioerohakemuksensa huhtikuussa 2008.[12] Penn haki asumuseroa vaimostaan huhtikuussa 2009[13], mutta veti hakemuksen takaisin kolme viikkoa myöhemmin.[14] Elokuussa 2009 Wright haki jälleen avioeroa.[15] Sean Penn seurusteli Charlize Theronin kanssa 2013–2015.[16]

Sean Penn on ottanut aktiivisesti kantaa ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin. Hän on muun muassa kritisoinut vahvasti Irakin sotaa. Penniä on myös hyvin usein pilkattu liberaaleista huomautuksistaan, ja tämä nähdään erityisesti elokuvassa Team America – maailman poliisi, jossa Hollywoodin liberaaleja satirisoidaan antiamerikkalaisiksi hyväuskoisiksi hölmöiksi.

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1981 Hellinger’s Law Bit Part
The Killing of Randy Webster Don Fremont
Henkeen ja vereen Taps Alex Dwyer
1982 Kuumat kinkut Fast Times at Ridgemont High Jeff Spicoli
1983 Bad Boys Mick O’Brien
Summerspell Buddy
1984 Crackers – nakertajat Crackers Dillard
Tästä alkaa elämä Racing with the Moon Henry ”Hopper” Nash
1985 Haukka ja lumimies The Falcon and the Snowman Daulton Lee
1986 Elossa todistamaan At Close Range Brad Jr.
Shanghain yllätys Shanghai Surprise Glendon Wasey
1988 Colors – jengit Colors Danny McGavin
Tuomio Berliinissä Judgment in Berlin Guenther X
1989 Sodan arvet Casualties of War Tony Meserve
Emme ole enkeleitä We’re No Angels Jim
1990 Koston hetki State of Grace Terry Noonan
1993 Carlito’s Way Kleinfeld
1995 Kuolemaantuomittu Dead Man Walking Matthew Poncelet
1997 Rakastetut Loved Michael
She’s So Lovely Eddie Quinn
U-käännös helvettiin U Turn Bobby Cooper
The Game – oletko valmis peliin? The Game Conrad Van Orton
Hugo Pool liftari
1998 Eddien maailma Hurlyburly Eddie
Veteen piirretty viiva The Thin Red Line Welsh
1999 Sweet and Lowdown Emmet Ray
2000 Huvila kukkulalla Up at the Villa Rowley Flint
Ennen yötä Before Night Falls Cuco Sanchez
The Weight of Water Thomas Janes
2001 Minä olen Sam I Am Sam Sam Dawson
2003 Pauly Shore Is Dead Pauly Shore Is Dead oma itsensä (cameo)
It’s All About Love It’s All About Love Marciello
Menneisyyden ote Mystic River Jimmy Markum
21 grammaa 21 Grams Paul Rivers
2004 Richard Nixonin salamurha The Assassination of Richard Nixon Samuel J. Bicke
2005 Tulkki The Interpreter Tobin Keller
2006 Kaikki kuninkaan miehet All the King’s Men Willie Stark
2007 Persepolis Mr. Satrapi (ääni)
2008 What Just Happened oma itsensä
Milk Harvey Milk
2010 Fair Game Joseph Wilson
2011 The Tree of Life Jack
This Must Be the Place Cheyenne
2013 Gangsterisota Gangster Squad Mickey Cohen
Walter Mittyn ihmeellinen elämä The Secret Life of Walter Mitty Sean O’Connell
2015 The Gunman Terrier
2016 Angry Birds -elokuva The Angry Birds Movie Terence (ääni)
2019 The Professor and the Madman William Chester Minor
2025 One Battle After Another Col. Steven J. Lockjaw

Ohjaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sean Penn Biography. Viitattu 28.8.2018. (englanniksi)
  2. ↑ The Cover Star: Sean Penn Esquire. 16.2.2015. Viitattu 28.8.2018. (englanniksi)
  3. ↑ Peter Beaumont: Sean Penn: a firebrand on and off screen | Observer profile the Guardian. 19.2.2012. Viitattu 28.8.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Despite the hobbits, Jews win a few Oscars – J. J. 5.3.2004. Viitattu 28.8.2018. (englanniksi)
  5. ↑ Actor Chris Penn found dead Variety. 24.1.2006. Variety Media, LLC. Viitattu 26.1.2026. (englanniksi)
  6. ↑ Michaela Zee: Eileen Ryan, Actor and Mother of Sean, Chris and Michael Penn, Dies at 94 Variety. 10.10.2022. Variety Media, LLC. Viitattu 26.1.2026. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i j k Sean Penn Encyclopedia Britannica. 22.1.2026. Viitattu 26.1.2026. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e f g h i j Sean Penn The Biography.com. 30.3.2021. A&E; Television Networks. Viitattu 26.1.2026. (englanniksi)
  9. ↑ Graham Fuller & Melissa Belk: New Again: Sean Penn 6.11.2012. Interview Magazine. Viitattu 26.1.2026. (englanniksi)
  10. ↑ Pulver, Andrew: Sean Penn wins best supporting actor Oscar for One Battle After Another The Guardian. 16.3.2026. Viitattu 16.3.2026. (englanniksi)
  11. ↑ White, Nicolas: Sean Penn and Robin Wright Divorcing People.com. 28.12.2007. (englanniksi)
  12. ↑ Myllymäki, Marika: Sean Penn ei eroakaan iltasanomat.fi. 10.4.2008. Arkistoitu 13.6.2008.
  13. ↑ Laudadio, Marisa & Lee, Ken: Sean Penn Files for Legal Separation people.com. 29.4.2009. (englanniksi)
  14. ↑ Sean Penn veti erohakemuksen taas takaisin iltalehti.fi. 22.5.2009.
  15. ↑ INSIDE STORY: Sean Penn & Robin Wright's Rocky Relationship People.com, 22.8.2009.
  16. ↑ Lee, Esther: It's Over! Sean Penn, Charlize Theron Split, Break Off Engagement. Us Weekly, 17.6.2015. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sean_Penn&oldid=23929567”