Sakariaan kiitosvirsi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sakarias antaa nimen pojalleen. Domenico Ghirlandaio. Fresco Cappella Tornabuoni, Santa Maria Novella, Firenze.
Sakariaan kiitosvirsi hepreaksi Pyhän Johanneksen kirkossa Johannes Kastajan oletetulla syntymäpaikalla
Sakariaan kiitosvirsi kreikaksi
Sakariaan kiitosvirsi latinaksi

Sakariaan kiitosvirsi, joka latinankielisen alkusanansa vuoksi tunnetaan myös nimellä Benedictus[1] (”Siunattu”), on ylistyshymni, jonka Sakarias, Johannes Kastajan isä, Luukkaan evankeliumin mukaan lausui saatuaan poikansa syntymän jälkeen puhe­kykynsä takaisin. Se esiintyy Luukkaan evankeliumin ensimmäisen luvun jakeissa 67–79. Sakariaan kiitos­virsi on yksi kolmesta Luukkaan evankeliumin alkuluvuissa esiintyvissä, eri kirkkokunnissa laajalti myös liturgisessa käytössä olevasta hymnistä; muut kaksi ovat Marian kiitosvirsi (Magnificat, Luuk. 1:46–55 ja Simeonin kiitosvirsi (Nunc dimittis, Luuk. 2:29–32.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiitosvirsi jakautuu selvästi kahteen osaan. Sen alkuosa (jakeet 68–75) on ylistyslaulu sen johdosta, että juutalaisten messiaaniset toiveet olivat toteutumassa, mutta tälle tällä toteutumisella on tyypillisesti kristillinen sävy. Daavidin suku oli vanhastaan puolustanut kansaa vihollisiaan vastaan, ja nyt suku oli jälleen nousemassa kukoistukseensa oltuaan vuosi­satoja syrjätytettynä, mutta korkeammassa ja hengellisemmässä mielessä. Virressä mainittu ”sarvi” on voiman vertauskuva, ja ”pelastuksen sarvi” tarkoitti ”voimallista pelastusta”. Kun juutalaiset olivat joutuneet roomalaisten alaisuuteen, he olivat jatkuvasti toivoneet Daavidin suvusta tulevaa vapauttajaa. Nyt vapautus oli käsillä, ja Sakarias korosti, että tämä merkitsi Jumalan Abrahamille tekemän valan täyttymistä, ei kuitenkaan sitä, että juutalaiset olisivat saamassa maallisen vallan käsiinsä vaan että he voisivat ”vapautettuina vihollistensa kädetä pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa.” [1]

Virren toisen osan Sakarias omisti pojalleen, jonka oli määrä saada tärkeä osansa Jumalan suunnitelmassa. Hänestä piti tulla profeetta, joka saarnaisi syntien anteeksi­antamusta ennen kuin ”aamun koittoa korkeudessa.” Että hän olisi ”käyvä Herran edellä valmistaakseen hänen teitään”, kuten jakeessa 76 sanotaan, sisälsi viittauksen Jesajan kirjan tunnettuihin sanoihin[2], joita Johannes itse myöhemmin käytti kuvaamaan tehtäväänsä[3] ja jotka esiintyvät myös kaikissa synoptisissa evankeliumeissa.[4][1]

Liturginen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalais­katolisessa kirkossa Benedictus on osa aamurukousta (Laudes), todennäköisesti siksi, koska sen ensimmäisessä osassa kiitetään Vapahtajan tulosta. Tähän yhteyteen sen lienee ensimmäisenä ottanut käyttöön Benedictus Nursialainen[5] Duranduksen mukaan asiaan on vaikuttanut se, että Kristuksen tuloa maailmaan voitiin verrata auringon nousuun.

Benedictus esiintyy muissakin kirkollisissa toimituksissa, muun muassa hautauksen yhteydessä, jolloin lunastusta koskevien kiitossanojen katsotaan kuvaavan kristillistä toivoa.

Myös anglikaanisessa kirkossa Benedictus kuuluu yleisen rukouskirjan (Book of Common Prayer) mukaisesti aamujumalan­palvelukseen toisen (Uuden testamentin) lukukappaleen jälkeen, mutta vaihto­ehtoisesti sen sijasta voidaan käyttää myös psalmia 100 (Jubilate Deo).[6]

Sakariaan kiitosvirttä käytetään myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon aamurukouksissa, joskin se voidaan korvata virrellä 258 tai 259 tai juhla­päivinä myös Te Deum -hymnillä. Muulloin paitsi paastonajan lopulla (5. paaston­ajan sunnuntaista lähtien) sen loppuun lisätään Pieni kunnia (Gloria Patri).[7]

Sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sakariaan kiitosvirren alkuperäiset kreikankieliset sanat Luukkaan evankeliumissa kuuluvat seuraavasti:

Εὐλογητὸς κύριος ὁ θεὸς τοῦ Ἰσραήλ,
ὁτι ἐπεσκέψατο καὶ ἐποίησεν λύτρωσιν τῷ λαῷ αὐτοῦ,
καὶ ἠγειρεν κέρας σωτηρίας ἡμῖν
ἐν οἴκῳ Δαυὶδ παιδὸς αὐτοῦ,
καθὼς ἐλάλησεν διὰ στόματος τῶν ἀγίων ἀπ' αἰῶνος προφητῶν αὐτοῦ,
σωτηρίαν ἐξ ἐχθρῶν ἡμῶν καὶ ἐκ χειρὸς πάντων τῶν μισούντων ἡμᾶς·
ποιῆσαι ἔλεος μετὰ τῶν πατέρων ἡμῶν
καὶ μνησθῆναι διαθήκης ἀγίας αὐτοῦ,
ὅρκον ὃν ὤμοσεν πρὸς Ἀβραὰμ τὸν πατέρα ἡμῶν,
τοῦ δοῦναι ἡμῖν
ἀφόβως ἐκ χειρὸς ἐχθρῶν ῥυσθέντας
λατρεύειν αὐτῷ ἐν ὁσιότητι
καὶ δικαιοσύνῃ ἐνώπιον αὐτοῦ πάσαις ταῖς ἡμέραις ἡμῶν.
Καὶ σὺ δέ, παιδίον, προφήτης ὑψίστου κληθήσῃ,
προπορεύσῃ γὰρ ἐνώπιον κυρίου ἑτοιμάσαι ὁδοὺς αὐτοῦ,
τοῦ δοῦναι γνῶσιν σωτηρίας τῷ λαῷ αὐτοῦ
ἐν ἀφέσει ἀμαρτιῶν αὐτῶν,
διὰ σπλάγχνα ἐλέους θεοῦ ἡμῶν,
ἐν οἷς ἐπισκέψεται ἡμᾶς ἀνατολὴ ἐξ ὑψους,
ἐπιφᾶναι τοῖς ἐν σκότει καὶ σκιᾷ θανάτου καθημένοις,
τοῦ κατευθῦναι τοὺς πόδας ἡμῶν εἰς ὁδὸν εἰρήνης.

Latinaksi ne kuuluvat seuraavasti:[8]

Benedictus Dominus Deus Israel; quia visitavit et fecit redemptionem plebi suae
et erexit cornu salutis nobis, in domo David pueri sui,
sicut locutus est per os sanctorum, qui a saeculo sunt, prophetarum eius,
salutem ex inimicis nostris, et de manu omnium, qui oderunt nos;
ad faciendam misericordiam cum patribus nostris, et memorari testamenti sui sancti,
iusiurandum, quod iuravit ad Abraham patrem nostrum, daturum se nobis,
ut sine timore, de manu inimicorum liberati, serviamus illi
in sanctitate et iustitia coram ipso omnibus diebus nostris.
Et tu, puer, propheta Altissimi vocaberis: praeibis enim ante faciem Domini parare vias eius,
ad dandam scientiam salutis plebi eius in remissionem peccatorum eorum,
per viscera misericordiae Dei nostri, in quibus visitabit nos oriens ex alto,
illuminare his, qui in tenebris et in umbra mortis sedent, ad dirigendos pedes nostros in viam pacis.

Suomeksi Sakariaan virsikirja kuuluu vuoden 1938 raamatunsuomennoksessa seuraavasti:

»Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen
ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta
-niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta
tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa
sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme;
suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä
pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään,
antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.»


Sakariaan kiitosvirsi suomalaisessa virsikirjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan virsi 259 (”Kiitetty Herra, joka kansallensa”) on Lauri Stenbäckin laatima muunnelma Sakariaan kiitosvirrestä.[9] Tämän alkujaan ruotsiksi kirjoitetun virren on suomentanut Elias Lönnrot ja säveltänyt Peter Sohr. Virsikirjaan se otettiin vuonna 1886.[10] Virsi liittyy erityisesti juhannukseen[9], mutta muulloinkin sitä saatetaan veistata aamu­rukouksissa alku­peräisen Sakariaan kiitos­virren sijasta.[7]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Benedictus (Song of Zechariah)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Bernard Ward: ”The Benedictus (Canticle of Zachary)”, The Catholic Encyclopedia, vol. 2. Robert Appleton Company: Robert Appleton Company, 1907. Teoksen verkkoversio.
  2. Jes. 40:3
  3. Joh. 1:23
  4. Matt. 3:3, Mark. 1:2, Luuk. 3:4
  5. Baumer, Histoire du Bréviaire, I, 253.
  6. Book of Common Prayer - The Order for Morning Prayer Englannin anglikaaninen kirkko. Viitattu 15.10.2014.
  7. a b ”Aamurukous (Laudes)”, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja, s. 865. Suomen kirkon sisälähetysseura, 2001. ISBN 952-449-040-4.
  8. Neovulgate (katolisen kirkon käyttämä virallinen teksti)
  9. a b Taustakuvaus virrestä 259, Kiitetty Herra, joka kansallensa Suomen evankelisluterilainen kirkko. Viitattu 15.10.2014.
  10. ”Virsi 259”, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja, s. 338-339. Suomen kirkon sisälähetysseura, 2001. 952-449-040-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]