Sadutus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sadutus on yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutukseen kannustava kertomiseen ja kuuntelemiseen perustuva menetelmä, jossa vapaasti soljuva kertomus, uusi satu tai tarina syntyy kertojan ja saduttajan välillä, kun kuuntelija sanatarkasti kirjaa kuulemaansa.

Psykologi, VTT Monika Riihelä kehitti sadutusmenetelmän työskennellessään koulupsykologina lasten parissa 1980-luvun alussa. Menetelmä sai alkunsa etsittäessä lasten ja ammattilaisten kohtaamisten merkitysulottuvuuksia, esteitä ja mahdollisuuksua lapsi-instituutioissa. Tutkimus "Mitä teemme lasten kysymyksille?" (- väitös -tutkimuksessa, Riihelä, 1996)[1] selvitti kuuntelemisen esteitä. Kehittyi sadutusmenetelmä, vapaasti soljuvan kertomuksen kirjaamisen ehdot, jotta kertojan itse valitsema tarina taltioituu kertojan toivomalla tavalla. Saduttamisessa asetutaan kuuntelemaan, mitä lapset tai aikuiset ajattelevat ja minkälaisista asioista he kertovat. Kertomista ei ohjailla tehtävillä tai kysymyksillä. Saduttaja ei esitä omia mielipiteitään, vaan asettuu kertojan tarinan virtaan.

Menetelmä koostuu neljästä vaiheesta, jotka erottavat sen muista narratiivisista menetelmistä. Kertoja saa oman tarinansa sana- ja äännetarkasti kirjattuna. Kun satu, kertomus on valmis saduttaja lukee sen ääneen ja kysyy haluaako kertoja tehdä jotakin korjauksia. Välineinä käytetään kynää ja paperia. Kertojalla on tekijänoikeus satuunsa ja hän saa kirjoitetun sadun omakseen.

Mikäli satua halutaan käyttää muussa yhteydessä, kuten päiväkodin, koulun, neuvolan, vanhustenhoidon, ystävyys- tai maahanmuttotyössä, tai perheen arkistoissa, tai tutkimustarkoituksiin, on tästä pyydettävä kertojalta, hänen perheeltään lupa.

Sadutus on silloin kun sitä käytetään ryhmässä, kuten koulutuksessa, neuvotteluissa tms. vahvasti ryhmäännyttävä. Sadutettaessa jaetaan kertojan ehdoilla ajatuksia, tunnelmia, kokemuksia ja tarinoita, astutaan ikään kuin vakiintuneiden roolien ulkopuolelle, kuten lapsen/hoitajan, oppilaan/opettajan, potilaan/terapeutin, lapsen/vanhemman jne. On mahdollista saavuttaa uudenlaista yhteistymmärrystä, joka on vapaa molemminpolisista ennakko-odotuksista. Hoitotilanteissa, esim. tulevat usein näkyviin vahvuudet ja ongelmat jäävät taka-alalle.

Yhteistyötä saduttaen on ....

Saduttaja aloittaa kertomalla miten itse aikoo kuunnella:

"Kerro satu (tai tarina), juuri sellainen kuin haluat.

Minä kirjoitan sen ylös sana sanalta, niin kuin sinä sen kerrot.

Kun satu on valmis, minä luen sen sinulle,

jotta voit korjata sitä, mikäli haluat."

Sadutusmenetelmää käytettäessä ei ennakoida eikä ohjata keskustelun kulkua. Kertomusta ei myöskään arvioida. Kertoja päättää itse, mistä ja miten hän haluaa kertoa. Hän päättää myös siitä, mitä hän haluaa jättää sanomatta. Saduttaminen perustuu ajatukseen, että jokaisella iästä, sukupuolesta, kulttuurista, koulutustasosta tai vammaisuudesta huolimatta, on sanottavaa ja että jokainen, myös pieni lapsi ja iäkäs vanhus osaavat pukea ajatuksensa sadun tai tarinan muotoon.

Saduttaa voi kaksin tai ryhmässä, intiimissä tilanteessa tai julkisella paikalla. Sadutus yhdistää ja lähentää, se rohkaisee ja lohduttaa. Sadutuksen avulla ihmiset löytävät keskinäisistä suhteistaan usein yllättävää syvyyttä. Sadutus pysäyttää kiireen ja auttaa keskittymään olennaiseen, sanoihin ja sanojen välissä olevan hiljaisen puheen viesteihin. Sadutusmenetelmän voima piilee siinä, että saduttaja ja kertoja asettuvat hetkeksi samalle aaltopituudelle, ikiaikaisten sadunkertojien tavoin vapaasti soljuvan tarinan vietäviksi mielikuvien ja toden rajamaille.

Sadutus on vuorovaikutustapahtuma, jossa saduttaja pääsee toisen ihmisen sisäisen dialogin osapuoleksi. Menetelmä perustuu siihen, että jokaisella on omia kokemuksia ja niistä muodostunutta erityistä tietoa, jota kellään muulla ei ole. Kun vuorovaikutus sadutuksessa on arvioinnista vapaa, se antaa mahdollisuuden kertojalle asettaa sanansa niin, että ne aidosti heijastavat hänen omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan.

Liisa Karlsson on myös kehittänyt sadutusta. Hän on osoittanut väitöskirjassaan (2000) ja muissa tutkimuksissa (mm. 1999, 2003, 2009), että sadutuksen avulla keskustelukulttuuria voidaan muuttaa demokraattisemmaksi. Hiljaiset saavat äänensä kuuluviin ja puheliaat kiinnostuvat kuuntelemisesta. Sadutettavat tutustuvat toisiinsa uudelta pohjalta. Saduttamisella on ryhmäännyttävä vaikutus, jota voidaan hyödyntää lähipiirissä mutta myös kansainvälisesti. Tietoisuus vieraista kulttuureista ja elintavoista syvenee maitten välisillä satusilloilla. Tästä ovat esimerkkinä suomalaisten, palestiinalaispakolaisten, kirkuklaisten ja srilankalaisten lasten omien satujen kirjeenvaihtokumppanuus Kissah Wa Tawasul (Libanon), Prdi Chirok (Kirkuk) ja Lotus Hill – vammaisten lasten kuntoutushanke Baddegamassa (Sri Lanka). Sadutus on osoittautunut toimivaksi tutkimuksen aineistontuottamisen menetelmäksi (Karlsson 2010).

Sadutusmenetelmää on käytetty yli kolmakymmentä vuotta, esimerkiksi seuraavissa maissa: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Viro, Saksa, Britannia, Libanon, Palestiina, Irak, Sri Lanka, Bangladesh, Nepal, Kiina, Australia, Yhdysvallat, Ecuador, Brasilia, Etelä-Afrikka, Namibia, Sambia, Swazimaa, Kenia, Uganda ja Etiopia.

Menetelmää on sovellettu eri-ikäisten ihmisten parissa kodeissa, neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa, kirjastoissa, kerhoissa, taidekasvatuksessa, sairaaloissa, vanhainkodeissa ja taidenäyttelyissä, lasten kesken ja aikuisten työkokouksissa, koulutuksessa ja terapiatyössä, vammaisten hoidossa, vanhustyössä, kansainvälisyyskasvatuksessa ja solidaarisuustyössä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karlsson Liisa, 2014. Sadutus – avain osallisuuden toimintakulttuuriin. PS-Kustannus. Juva. (TÄYSIN UUSITTU PERUSTEOS)
  • Karlsson Liisa, 2003 ja 2005. Sadutus – avain osallistavaan toimintakulttuuriin. PS-Kustannus. Juva. (PERUSTEOS)[1]
  • Karlsson Liisa, 2000. Lapsille puheenvuoro. Ammattikäytännön perinteet murroksessa. Hel. Yliopisto, kasvatuspsykologia. Stakes. Edita. Lapset kertovat. (VÄITÖSKIRJA)
  • Karlsson Liisa, 1999. Saduttamalla lasten kulttuuriin. Verkostotyön tuloksia Kuperkeikkakyydissä Stakes raportteja 241. Saarijärvi: Gummerus.
  • Karlsson Liisa, 2010. Lapsinäkökulmainen tutkimus ja aineiston tuottaminen. Teoksessa: Kirsi Pauliina Kallio & Aino Ritala-Koskinen & Niina Rutanen (toim.): Missä lapsuutta tehdään? Lapsuuden tilat – lapsuuden paikat. Helsinki: Lapsuudentutkimuksen seura ja Nuorisotutkimusverkosto. Julkaisuja 105. (SADUTUS TUTKIMUSMENETELMÄNÄ)
  • Karlsson Liisa, 2009. To construct a bridge of sharing between child and adult culture with the Storycrafting method. In Ruismäki, H. & Ruokonen, I. (Eds.): Arts Contact Points between Cultures. 1st International Journal of Intercultural Arts Education Conference: Post-Conference Book. Department of Applied Sciences of Education. Research Report 312.University of Helsinki. Helsinki: Yliopistopaino. (117–128) (myös nettijulkaisuna: http://hdl.handle.net/10138/14969)
  • Karlsson Liisa, 2008. Sadutus – tie lasten ja nuorten sanalliseen kulttuuriin. Teoksessa Sara Routarinne & Tuula Uusi-Hallila (toim.) Nuoret kielikuvassa. Kouluikäisten kieli 2000-luvulla. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Tietolipas 220. (261–267) (SADUTUS ÄIDINKIELENOPETUKSESSA)
  • Karlsson Liisa & Levamo Tiina-Maria & Siukonen Salla (toim.) 2007. Sinun, minun, meidän mango. Sadutusta yli kulttuurirajojen. Helsinki: Taksvärkki ry. (SADUTUS KANSAINVÄLISYYDEN EDISTÄJÄNÄ AFRIKASSA, AASIASSA, SUOMESSA)
  • Riihelä Monika, 1991. Aikakortit, tie lasten ajatteluun. Helsinki: VAPK.(SADUTUS-IDEA JULKISTETAAN)
  • Riihelä, M. 1996. Mitä teemme lasten kysymyksille? Lasten ja ammattilaisten kohtaamisten merkitysulottuvuuksia lapsi instituutioissa. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitos. Stakes -tutkimuksia 66. Jyväskylä: Gummerus.
  • Riihelä Monika, 1996. Kerro satu! Lasten omaa kertomakulttuuria esittelevä video ohjelma osat I–VII. Filminova. Stakes.
  • Riihelä Monika, 2000. Playing Researchers, post.doc.tutkimus. Nettijulkaisu: https://www.youtube.com/watch?v=WoBAXfWE-AA (Filminova, 51 min.)
  • Riihelä Monika, 2006.Suomalainen sadutusmenetelmä. Teoksessa: 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Ilkka Taipale (toim.) Itämerikeskussäätiö ja Kustannus Oy Kunnia, s. 58.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Riihelä, M. 1996.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lisää tietoa sadutusmenetelmästä [2]
  • Sadutuksen ohje eri kielillä [3]
  • Lasten kertomia satuja Korvaan päin -teos [4] Netissä julkaistuja kertomuksia [5]
  • Kirsti Palonen, psykologi ja terapeutti, on koonnut lasten satuja sodassa ja sodan jälkeen Libanonissa vuosina 2006 ja 2007
    • "Aikuiset sotivat ja lapset kertovat 1–12": Kaikki tämä muutti elämämme helvetiksi[6]; Sadutus: Very nice and not expensive [7]; Libanonilaistarinat esillä sadutus-workshopissa Ramallahissa[8]; "...jotta pääsisimme jokapäiväisistä kuolonuhreista..."[9]; "Ja aurinko oli surullinen..."[10]; Jerusalemin-matkan yhteydessä [11]; ...ja synnytys alkoi [12]; Leirin koko maaperä tärisi[13]; Oma koti on paras paikka maailmassa[14]; Lapsille psykososiaalinen jälleenrakennustyö[15]; Tulitusta ja hilloa[16]; Lasten tarinoita osa II [17]
  • Tutkijoille 3500 suomalaisen lapsen sadun aineisto [18] on tilattavissa Suomen yhteiskuntatieetellisestä tietoarkistosta. [19]