Berliinin S-Bahn

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta S46 (Berliinin S-Bahn))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
S-Bahn Berlin
Tyyppi raskas kaupunkirautatie
Sijainti Berliini, Saksa
Avattu 1924
Pituus 340 km
Asemia 168
Linjoja 16
Liikennöitsijä(t) S-Bahn Berlin GmbH (Deutsche Bahnin tytäryhtiö)
Matkoja vuodessa 410 milj. (2022)

Berliinin S-Bahn (saks. S-Bahn Berlin) on Saksan vanhin S-Bahn-järjestelmä eli raskas kaupunkirautatie, joka on erillään muusta rautatieverkosta. S-Bahn muodostaa yhdessä U-Bahnin (metron) kanssa Berliinin joukkoliikenteen tukirangan. Berliinin S-Bahnilla on paljon yhtäläisyyksiä Helsingin metron kanssa, esimerkiksi S-Bahnin junat saavat sähkönsä sivuvirtakiskosta ratajohdon sijaan, toisin kuin muut raskaat kaupunkijunaverkostot, ja Helsingin metron M200-junasarja on muunnos Berliinin S-Bahnin Baureihe 481-junasarjasta.[1]

Berliinin S-Bahn-verkosto on 340 kilometriä pitkä. Verkosto kattaa 16 linjaa ja 168 asemaa. Brandenburgin puolella rataa on 83 kilometriä ja asemia 36 kappaletta. Matkustajia on vuodessa noin 410 miljoonaa (vuonna 2022) ja keskimääräinen matkan pituus on 9,8 kilometriä.[2]

Linjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linjakartasto.

Linjatunnuksen ensimmäinen numero kertoo reitin pääpiirteistä (esimerkiksi 4 tarkoittaa Ringbahnia) ja toinen numero haaroittumisesta pääreitiltä.

Vuonna 2023 käytössä olevat linjat ovat:[3]

Linja Reitti Asemia Pituus
(km)
Matka-aika
(min)
Käytettävät rataosuudet
WannseeOranienburg 35 51,8 80 Wannseebahn, Nord-Süd-Tunnel, Nordbahn
BlankenfeldeBernau 28 46,4 74 Dresdener Bahn, Nord-Süd-Tunnel, Stettiner Bahn
Teltow StadtHennigsdorf 27 39,9 62 Anhalter Bahn, Nord-Süd-Tunnel, Kremmener Bahn
Teltow StadtWaidmannslust 23 30,4 51
SpandauErkner 30 45,6 72 Spandauer Vorortbahn, Stadtbahn, Schlesische Bahn
Gesundbrunnen – Gesundbrunnen 27 37,0 59 Ringbahn (myötäpäivään)
Gesundbrunnen – Gesundbrunnen 27 37,0 59 Ringbahn (vastapäivään)
Berliinin-Brandenburgin lentoasemaSüdkreuz 14 29,7 33 Güteraußenring, Görlitzer Bahn, Ringbahn
Königs WusterhausenWestend 23 40,6 71 Görlitzer Bahn, Ringbahn
SpindlersfeldHermannstraße 7 10,2 18 Görlitzer Bahn, Ringbahn
WestkreuzStrausberg Nord 30 49,5 78 Spandauer Vorortbahn, Stadtbahn, Ostbahn
Potsdamin päärautatieasema – Ahrensfelde 29 47,3 71 Wetzlarer Bahn, Stadtbahn, Wriezener Bahn
Warschauer StraßeWartenberg 9 13,5 22 Stadtbahn, Außenring
WildauBirkenwerder 26 58,7 78 Görlitzer Bahn, Ringbahn, Stettiner Bahn, Außenring
GrünauPankow 16 23,8 39 Görlitzer Bahn, Ringbahn, Nordbahn
Berliinin-Brandenburgin lentoasemaSpandau 30 49,2 73 Güteraußenring, Görlitzer Bahn, Ringbahn, Stettiner Bahn

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

S-Bahnin syntymäajankohtana pidetään vuotta 1924, jolloin höyryjunin liikennöity paikallisjunaverkosto muutettiin virtakiskolliseksi. Linjasto oli lähinnä maan päällä, mutta myös tunneliosuuksia oli jo tuolloin.

Potsdamer Platzin asema

Deutsche Reichsbahn toimi verkon liikennöijänä aluksi. Paikallisliikenneverkko saatiin sähköistetyksi vuoteen 1929 mennessä, ja ajatukset kääntyivät uuteen projektiin: tunneli yhdistämään pohjoiset ja eteläiset verkot. Saksan hallitus rakennutti Nord-Süd-Tunnelina nykyisin tunnetun väylän, joka avattiin kahdessa vaiheessa. Ensin avattiin reitti pohjoisesta Unter den Lindenille. Tämä avautui ajoissa Berliinin olympialaisia varten vuonna 1936. Loput yhteydestä Potsdamer Platzin kautta avattiin toisen maailmansodan alettua lokakuussa 1939.

Sota sulki useita S-Bahnin osuuksia. 2. toukokuuta 1945 perääntyvät SS-joukot täyttivät Nord-Süd-Tunnelin vedellä. Uhrien määrää ei tiedetä, mutta jopa 200 ihmisen arvellaan menehtyneen, koska tunnelia käytettiin väestönsuojana ja sotasairaalana. Liikenne palasi tunneliin vuonna 1947.

Berliinin jaon jälkeen liittoutuneet päättivät, että Deutsche Reichsbahnin (DR), joka oli DDR:n rautatieyhtiö, liikennöisi S-Bahnia Berliinin kaikilla sektoreilla. Idän ja lännen suhteiden kylmetessä kylmän sodan alkaessa S-Bahn joutui välikappaleeksi. Junia liikennöitiin yhä kaikilla alueilla, mutta DDR:n rajoilla suoritettiin maahantulotarkastukset. Vuodesta 1958 osa junista kulki pysähtymättä Länsi-Berliinin läpi, jottei tarkastuksia tarvittaisi. Tästä lähtien DDR kielsi valtion työntekijöitä matkustamasta S-Bahnilla Länsi-Berliinin alueella.

13. elokuuta 1961 Berliinin muuri jakoi kaupungin ja samalla joukkoliikenneverkon kahtia. Friedrichstraßesta tuli pääteasema molempien puolien liikenteelle. Asema jaettiin kahteen alueeseen. Länsiberliiniläiset saivat vaihtaa S-Bahnin linjoilta toisille ja U-Bahnille ilman rajatarkastusta, vaikka asema sijaitsikin Itä-Berliinissä. DDR ylläpiti asemalla liikettä, josta Länsi-Berliinin asukkaat saattoivat ostaa ylellisyystuotteita halvemmalla kuin lännessä. Friedrichstraßen asemasta tuli tärkein rajanylityspaikka joukkoliikenteellä lännestä itään matkustaneille. Nord-Süd-Tunnel oli vain lännen käytössä. Suhteellisen lyhyt Itä-Berliinissä sijainnut rataosuus ajettiin pysähtymättä. Myös Ringbahnilla linjat katkaistiin: pohjoisessa lännen linjat päättyvät Gesundbrunneniin ja itäiset Schönhauser Alleelle; kaakossa läntiset linjat päättyivät Sonnenalleelle ja Köllnische Heidelle, kun itäiset päättyivät Treptower Parkiin sekä Baumschulenwegille.

Länsiberliiniläiset boikotoivat S-Bahnia, koska se oli Itä-Saksan liikennöimä ja matkalipun ostaminen nähtiin kommunismin tukemisena. Parin päivän sisällä muurin pystyttämisestä Berliinin joukkoliikenneyhtiö BVG (Berliner Verkehrsbetriebe) ryhtyi liikennöimään bussilinjoja, jotka kulkivat S-Bahnin ratojen varsia ja tarjosivat vaihtoehtoisen matkustustavan. Vuosia laskeneiden matkustajamäärien sekä länsiberliiniläisten työntekijöiden ja itäberliiniläisten työnantajien välisten erimielisyyksien johdosta lähes koko S-Bahn suljettiin lännessä lakon jälkeen syyskuussa 1980. Stadtbahnilla Westkreuzilta Friedrichstraßelle ja Nord-Süd-Tunnelissa Frohnaun, Friedrichstraßen, Lichtenraden ja Wannseen välillä liikennöitiin yhä 20 minuutin vuorovälillä.

Idässä S-Bahn kasvoi ja siitä tuli joukkoliikenneverkon tukiranka, koska suurin osa Berliinin metroverkosta (U-Bahn) oli lännessä. 9. tammikuuta 1984 BVG ryhtyi liikennöimään S-Bahnia Länsi-Berliinissä. Yhtä linjaa liikennöitiin Stadtbahnilla ja kahta Nord-Süd-Tunnelissa. Saksojen yhdistämisen jälkeen S-Bahnin parantamisen eteen on nähty paljon vaivaa. Vuonna 1994 S-Bahn asetettiin kansallisen rautatieyhtiön Deutsche Bahnin hoitoon koko Berliinissä. Ringbahn saatiin takaisin käyttöön vuonna 2002.

Sähköistys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Listassa on ensimmäisen lähdön päiväys ja rataosuus.

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baureihe 477
Baureihe 480
Baureihe 481
481-sarjan sisätiloja
Baureihe 485
Panoramajuna

Baureihe ET 168[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nämä Oranieburg-malleina tunnetut junat olivat liikenteessä vuodesta 1925 vuoteen 1962. Niillä oli 460 kW tehoa ja 80 km/h huippunopeus.

Baureihe ET 169[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernau-malleina tunnetut junat otettiin käyttöön vuonna 1924. Ne olivat 67,4 metriä pitkiä. Tehoa junassa oli 416 kW ja huippunopeus oli 70 km/h. Istuimet olivat 2+2 asetelmassa. Junat poistuivat liikenteestä vuonna 1962.

Baureihe ET 170.0[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näitä 37,34 metriä pitkiä ja 70,4-tonnisia yksiköitä rakennettiin kaksi kappaletta. 560 kW:n teholla nämä 112 istumapaikkaa omanneet yksilöt ylsivät 90 km/h huippunopeuteen. Junat olivat liikenteessä vuodesta 1959 vuoteen 1970. Ne romutettiin vuonna 1974.

Baureihe 475[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 19281933 rakennettiin kahta eri tyyppiä olevia 475-junia. Stadtbahn-mallit olivat nidottuja ja Wannseebahn-mallit hitsattuja. Yksikön pituus oli 35,46 metriä ja tyhjäpaino 65,5 tonnia. 80 km/h huippunopeus saavutettiin 440 kW:n teholla. Junat vedettiin pois liikenteestä vuonna 1997.

Baureihe 476[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nämä junat olivat modernisoituja Baureihe 475 -junia. Niiden käyttö lopetettiin vuonna 2000.

Baureihe 477[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 19381944 rakennettiin näitä 35,46 metriä pitkiä 67,4 tonnia painavia yksiköitä. 110 istumapaikkaa omaava yksikkö pääsi 80 km/h vauhtiin 440 kW:n teholla. Nämä junat poistuivat käytöstä vuonna 2003.

Baureihe 480[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Baureihe 480

Vuodesta 1986 lähtien näitä junia on tehty yhteensä 85 yksikköä. Vaunuparin pituus on 36,8 metriä ja paino 60 tonnia. Vaunussa on 46 istuma- ja 100 seisomapaikkaa. Jokaisessa vaunussa on neljä 90 kW:n moottoria. Huippunopeus on 100 km/h. Nämä junat ovat yhä liikenteessä.

Baureihe 481[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Baureihe 481

Baureihe 481 -junat ovat S-Bahnin moderneimpia. Yksiköitä on yhteensä 500. Jokaisessa 37 metriä pitkässä 59 tonnia painavassa yksikössä on 94 istuinta ja 200 seisomapaikkaa. Yksikön kuusi 100 kW:n moottoria riittävät 100 km/h huippunopeuteen. Helsingin metron M200-junat ovat näiden junien suurennettuja versioita.

Baureihe 483 ja 484[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Baureihe 483 ja 484

Baureihe 485[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Baureihe 485

Nämä Itä-Saksasta periytyneitä yksiköitä rakennettiin vuodesta 1987 alkaen kaikkiaan 166 kappaletta. 36,2-metriset ja 60-tonniset yksiköt omaavat 100 istumapaikka ja 253 seisomapaikkaa. Neljä 150 kW:n moottoria antavat junalle huippunopeudeksi 90 km/h.

Panoramajuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisestä 477-sarjan junasta on muokattu suuri-ikkunainen näköalajuna.

Onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

S-Bahnilla ei ole tapahtunut ainuttakaan kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Tosin esimerkiksi junan ulkopuolella roikkuneita ja sieltä putoamalla tai johonkin osumalla kuolleita ei lasketa onnettomuuksiksi.

24. syyskuuta 1989 viideltä aamulla 477-sarjan juna ajoi päätepuskimen läpi ja törmäsi Bernaun asemarakennukseen.

Iltaruuhkassa 11. helmikuuta 2000 vaunu 480 053 paloi täysin Yorckstraßen asemalla. Valvomo oli havainnut savua, ja juna oli evakuoitu. Juna oli juuri jättänyt Nord-Süd-Tunnelin taakseen, kun palo syttyi. Palon syyksi paljastui rikkinäinen 750 voltin kaapeli, johon junan virroitin oli osunut.

10. elokuuta 2004 480-sarjan juna paloi maanalaisella Anhalter Bahnhofilla täysin. Vain henkilökunnan nopea toiminta esti katastrofin. Asema kärsi vakavia vaurioita.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Berliinin S-Bahn.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin metron tekniikkaa Kaupunkiliikenne.net. Viitattu 19.6.2012.
  2. Zahlen und Fakten auf einen Blick S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
  3. Ensimmäisellä sivulla on lista linjoista, seuraavilla sivuilla ovat tiedot yksittäisistä linjoista (reitti, asemien määrä, pituus, matka-aika).
    • Fahren S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S1 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S2 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S25 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S26 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S3 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S41 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S42 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S45 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S46 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S47 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S5 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S7 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S75 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S8 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S85 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)
    • Linie S9 S-Bahn Berlin GmbH. Viitattu 20.8.2023. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]