Ride the Lightning

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ride the Lightning
Metallica
Studioalbumin Ride the Lightning kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  keväällä 1984
Kööpenhamina, Tanska
 Julkaistu 30. heinäkuuta 1984[1]
 Tuottaja(t) Metallica
Flemming Rasmussen
 Tyylilaji thrash metal, bay area thrash
 Kesto 47.23
 Levy-yhtiö Megaforce, Music for Nations, Elektra, Vertigo
Metallican muut julkaisut
Kill ’Em All
1983
Ride the Lightning
1984
Master of Puppets
1986

Ride the Lightning on thrash metal -yhtye Metallican vuonna 1984 ilmestynyt toinen studioalbumi, jonka kantava teema on kuolema. Ride the Lightningin kappaleet kertovat muun muassa sodista ja itsemurhasta. Albumin nimikappale kertoo kuolemanrangaistuksesta sähkötuolissa.

Albumi oli tuotannollisesti, sävellyksellisesti sekä sanoituksellisesti suuri harppaus eteenpäin esikoisalbumi Kill ’Em Allista. ”For Whom the Bell Tolls” on viittaus Ernest Hemingwayn samannimiseen romaaniin (suom. Kenelle kellot soivat), joka kertoo Espanjan sisällisodasta ja fasismista. Kappale sisältää basisti Cliff Burtonin kuuluisan bassokitarariffin. Albumia on myyty viisi miljoonaa kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa.

Raita ”Fade to Black” kertoo itsemurhasta ja on ensimmäinen Metallican powerballadiksi luokiteltava kappale. ”Creeping Death” kertoo Jumalan kostosta juutalaisia orjuuttavassa muinaisessa Egyptissä.

Ride the Lightning päättyy instrumentaalikappaleeseen ”The Call of Ktulu”, jota yhtye teki kuukausia.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet san. James Hetfield, paitsi "Creeping Death" Hetfield ja Kirk Hammett

Nro Nimi Sävel Kesto
1. Fight Fire with Fire   Hetfield, Lars Ulrich, Cliff Burton 4:45
2. Ride the Lightning   Hetfield, Ulrich, Burton, Dave Mustaine 6:36
3. For Whom the Bell Tolls   Hetfield, Ulrich, Burton 5:09
4. Fade to Black   Hetfield, Ulrich, Burton, Hammett 6:57
5. Trapped Under Ice   Hetfield, Ulrich, Hammett 4:04
6. Escape   Hetfield, Ulrich, Hammett 4:23
7. Creeping Death   Hetfield, Ulrich, Burton, Hammett 6:36
8. The Call of Ktulu (Instrumentaali) Hetfield, Ulrich, Burton, Mustaine 8:53
47:23
Digitaalisen uusintapainoksen bonuskappaleet[2]
Nro Nimi Kesto
9. For Whom the Bell Tolls (Livenä Seattlessa 1989) 5:34
10. Creeping Death (Livenä Seattlessa 1989) 8:12
61:12

Kappaleiden taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fight Fire with Fire[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappale on albuminsa tunnetuimpia ja myös Metallican nopeimpia kappaleita.

Kappale alkaa kahden akustisen kitaran soitolla. Noin neljänkymmenen sekunnin kohdalla se muuttuu erittäin nopeatempoiseksi thrash-metalliksi. Kappale kertoo ydinsodasta ja sen hulluudesta. Kappaleen intron on säveltänyt Metallican edesmennyt basisti Cliff Burton.

Ride the Lightning[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappale alkaa raskaalla, hitaalla introlla ja jatkuu koko ajan raskaana sooloon asti, jolloin kappale nopeutuu hieman. Monikerroksisten soolo-osuuksien jälkeen se palaa kuitenkin takaisin alkupuoliskon hitaampiin ja raskaampiin riffeihin. Kappale kertoo kuolemantuomiosta sähkötuolissa.

”Ride the Lightning” on Metallican viimeisiä kappaleita, joiden sävellystyöhön entinen soolokitaristi Dave Mustaine osallistui.

Trapped Under Ice[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaletta on soitettu muutamia kertoja livenä vuoden 1986 Roskilden festivaalien jälkeen.

Kappale on levyn nopeatempoisimpia ja aggressiivisimpia ja basso on jälleen keskeisessä osassa kappaleessa. Kirk Hammett kirjoitti osan kappaleen riffeistä alun perin aiemmalle yhtyeelleen Exodukselle, mutta käyttikin niitä vasta siirryttyään Metallicaan. Exodus käytti riffejä myöhemmin Impaler -kappaleessa, johon myös Hammett on merkitty säveltäjäksi. Kappaletta pidetään Escapen ohella levyn "ikuisena väliinputoajana", sillä kumpaakaan kappaletta ei juuri kuulla Metallican konserteissa.

Kappale kertoo miehestä, joka on joutunut loukkuun jääpeitteen alle ja taistelee siellä elämästään.

Escape[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappale on soitettu livenä ainoastaan kerran Orion Music -festivaaleilla kesällä 2012, jossa kuultiin koko Ride the Lightning.

Kappale on albumin nimikkokappaleen tavoin melko hidastempoinen. Kappaletta säveltäessään yhtye pelkäsi fanien mahdollisia reaktioita: heidän mielestään raita oli liian pop-vivahteinen.

The Call of Ktulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaleen sävellyksestä vastasivat pääasiassa yhtyeen basisti Cliff Burton sekä yhtyeestä tuolloin jo eronnut kitaristi Dave Mustaine, muut säveltäjät ovat rumpali Lars Ulrich ja laulaja-kitaristi James Hetfield.

Kappale alkaa akustisen kitaran riffillä, joka jatkuu puolitoista minuuttia, minkä jälkeen sähkökitarat soittavat alkua mukailevaa riffiä. Noin kolmen minuutin kohdalla alkaa kitarasoolo. Kuuden minuutin kohdalla rummut alkavat lyödä kitarariffejä mukaillen. Bassolla on kappaleessa hyvin tärkeä osa ja se onkin bassovetoinen.

Lopussa kappale muuttuu vielä melodiseksi. Yhtye työsti kappaletta useita kuukausia. ”The Call of Ktulu” oli ensimmäinen Ride the Lightningin kappale, jota soitettiin livenä, mutta sen muoto oli tuolloin jammailevampi ja vapaammin sovitettu kuin albumin versiolla. Kokonaisuudessaan kappale soitettiin San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa ja kappale on mukana S&M-tupla-CD:llä sekä DVD:llä. Kappaletta harvemmin kuulee livenä, mutta mm. Big Four -kiertueella kappale kuultiin useita kertoja.

Kappaleen työnimenä oli alun perin ”When Hell Freezes Over”, mutta yhtye vaihtoi sittemmin nimeä, kenties Cliff Burtonin Lovecraft-innostuksen saattelemana.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RIAA:n sertifikaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RIAA:n sertifikaatti Myöntämispäivä [3]
Kultaa 5. marraskuuta 1987
Platinaa 16. toukokuuta 1989
Tuplaplatinaa 1. huhtikuuta 1992
Triplaplatinaa 5. kesäkuuta 1995
Nelinkertaista platinaa 3. marraskuuta 1997
Viisinkertaista platinaa 9. kesäkuuta 2003

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]