Rattus (yhtye)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rattus-yhtyeen logo.

Rattus on vuonna 1978 perustettu vilppulalainen punk-yhtye. Kotimaan lisäksi yhtye on keikkaillut useasti myös ulkomailla, jossa yhtye saavutti kulttimainetta HC-punkpiireissä[1][2] Vuonna 1988 lopettanut yhtye koottiin uudelleen 2000-luvun alussa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jarkko Marjamäki (Jake) ja Veli-Pekka Hyvärinen (Vellu) perustivat Rattuksen vuonna 1978. Alkuun yhtye soitti englanninkielisiä covereita omaksi huvikseen. Jaken veli Tomi Marjamäki (Tomppa) liittyi bändiin muutama viikko myöhemmin. Nimi Rattus otettiin The Stranglers -yhtyeen Rattus Norvegicus -debyyttialbumista.

Vuonna 1980 ilmestyi Rattuksen ensimmäinen seitsemäntuumainen single, Khomeini rock, jota painettiin 200 kappaletta. Levyn julkaisi oma levymerkki, Hilipili records. B-puolen kappaleena oli Muotipunk.

Seuraava levytys tapahtui vuoden 1981 alussa. Fucking disco -EP:n julkaisi jälleen oma Hilipili records ja siitä otettiin kaksi painosta, yhteensä 300 kappaletta. 50 kappaletta meni Englantiin myyntiin.

Seuraavat neljä levytystä julkaisi oikea levy-yhtiö eli tamperelainen Poko Rekords. Vuonna 1981 Poko Rekords julkaisi 12" EP:n Rattus on rautaa. Vuonna 1982 julkaistiin 7":n EP Rajoitettu ydinsota, jonka myös brasilialainen ja ranskalainen levy-yhtiö julkaisivat. Vuonna 1983 julkaisun sai 12" mini-LP WC räjähtää. Kyseisen levyn sekä sitä seuraavan 12" mini-LP:n Uskonto on vaara (1984) kansitaiteesta vastasi Pushead-niminen yhdysvaltalainen taiteilija, joka myöhemmin on kunnostautunut muun muassa Metallican ynnä muiden yhtyeiden kansitaiteilijana. Pokolle tehdyt neljä levytystä (kaksi 7"-singleä ja kaksi 12"-singleä) julkaistiin vuonna 1993 CD:llä: Levytykset 1981-1984. Ikään kuin ilmentämässä Rattuksen vaikutusta kansainvälisesti on CD:ssä Sepultura-yhtyeen Max Cavaleran omistuskirjoitus. Rattus oli hyvin suosittu Etelä-Amerikan HC-punk-piireissä ja myös Pohjois-Amerikassa mainetta tuli, väitetäänpä Metallican yhtyettä ylistäneen.lähde? Vuonna 1984 yhdysvaltalainen Rat Cage Records julkaisi Yhdysvalloissa ja Englannissa Eero Peltosen studiolla, Jämsässä, äänitetyn kokoelman, joka sai nimekseen yksinkertaisesti Rattus. Sveitsiläinen Chainsaw Records on julkaissut levyn uudelleen vuonna 2003.

Lokakuussa 1981 Rattus kiersi Suomea englantilaisen punklegenda The Exploitedin kanssa. Vuonna 1983 alkoi Rattus etsiä laulajaa Jaken halutessa keskittyä kitaran soittoon yhtyeessä. Alkuun harjoituksissa kävi keuruulainen Astro Lihjamo, mutta hommasta ei Lihjamon omin sanoin tullut oikein mitään. Yhteistyö poiki yhden kappaleen eli Rumia ruumiita, joka on merkitty kokonaan Lihjamon nimiin. Lihjamon hardcore punk-yhtye Hiljainen Kevät levytti kappaleen vuonna 2001 Raippatanhut-CD-EP:lleen.

Laulajaksi valikoitui bändin roudarina alusta alkaen toiminut Anssi Nieminen eli "Annikki". Vuonna 1983 Rattus soitti ensimmäisen ulkomaankeikkansa Tanskan Aarhusissa. Kevään 1984 Euroopankiertue kattoi jo Ruotsin, Saksan, Italian, Jugoslavian, Tanskan ja Englannin.

Vuonna 1984 Rattus äänitti Ihmiset on sairaita -EP:n, jonka Poko Rekordsin piti julkaista. Punk ei kuitenkaan myynyt yhtiön mielestä tarpeeksi ja lopulta vuonna 1985 EP:n julkaisi uusi Ann & Archie -levymerkki. Lisäksi EP sisältyy Uskonto on vaara -LP:n Brasilia-painokseen.

Rattus alkoi muuttua noihin aikoihin enemmän metallimusiikiksi ja vaikutteina olivat muun muassa Venom, Slayer ja Metallica. Vuonna 1986 Annikki väistyi laulajan tehtävästä ja Jake siirtyi hänen tilalleen. Stolen life -albumi ei innostanut levy-yhtiö Dekadenzia, mutta albumi julkaistiin myöhemmin Ranskassa ja Brasiliassa.

Joulukuussa 1986 yhtyeeseen liittyi toiseksi kitaristiksi Kari. Yhtyeen vuonna 1987 Tanskassa ja Ruotsissa tekemät keikat olivat pettymyksiä, metallinen linja ei purrut ja yleisö halusi vanhaa materiaalia. Vuonna 1988 yhtye julkaisi seitsemäntuumaisen Win or die -singlen. B-puolen kappaleena oli I'm gonna kill you (mentally). Rattus teki tuolla erää viimeiset konserttinsa helmikuussa 1988 Jyväskylässä.

Vuonna 2000 suomalainen Fight-records ja vuonna 2001 brasilialainen Bombardeio-yhtiö julkaisivat Rattuksen tribuuttilevyn, jossa kansainvälinen ryhmä yhtyeitä muun muassa Japanista, Brasiliasta, Saksasta, Englannista, Italiasta, Ranskasta ja Suomesta coveroivat Rattuksen tuotantoa.

Paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rattus aktivoitui uudelleen vuonna 2001 Vantaan Vernissassa. Kokoonpano oli alkuperäinen trio vahvistettuna osan keikasta Annikilla. Vuonna 2002 yhtye esiintyi Ämy-festivaalilla Hämeenlinnassa ynnä muilla satunnaisilla pistokeikoilla. Syksyllä 2003 Rattus teki lyhyen pohjois-Saksan kiertueen. Tuon kiertueen jälkeen yhtye palasi alkuperäiseen trio-kokoonpanoon.

Keväällä 2004 Rattus oli lyhyellä Norjan retkellä sekä samana syksynä 14 keikan Yhdysvaltojen itärannikon kiertueella. Kevään 2005 kiertue ulottui puolestaan Etelä-Saksaan, Sveitsiin, Ranskaan sekä Hollantiin.

Yhtyeeltä ilmestyi 23. marraskuuta 2005 Poko Rekordsin kautta paluualbumi Rattus.

Toukokuussa 2007 Rattus äänitti Sundi Coop -studiolla Tuomo Valtosen johdolla Uudet piikit -albumin, jonka Poko Rekords julkaisi lokakuussa yhtyeen palattua kolmen viikkoa kestäneeltä ja 12 keikkaa käsittäneeltä Brasilian kiertueelta. Syksyllä 2007 malesialainen levy-yhtiö Black Konflik Records julkaisi myös 30-vuotiskokoelman. Levy sisältää lähinnä keikkataltiointeja 1979-2006 väliseltä ajalta. 2008 yhtye esiintyi muun muassa Tšekin Pardubicessä Obscene Society -festivaalilla. Loppuvuodesta Saksalainen Rat Massacre Records uudelleen julkaisi Rattuksen kaksi ensimmäistä levyä: Khomeini-rock ja Fucking Disco -ep. Vuoden 2009 alussa yhdysvaltalainen Psycho Wolf Records julkaisi Yhdysvaltojen itärannikon kiertueen aikana newjerseylaisella W.F.M.U.-radioasemalla tallennetun "Rattus Invandes the USA" -nimeä kantavan 7" vinyylin.

Alkutalvesta 2009 Rattus esiintyi lämmittelijänä The Stranglersin Suomen keikoilla. Kesällä yhtye esiintyi muun muassa Kroatian Pulassa Monteparadiso-festivaalilla.

Syksyllä 2010 yhtye teki kahdeksan keikkaa käsittäneen Meksikon kiertueen.

Syksyllä 2011 yhtye soitti viimeisen keikkansa alkuperäiskokoonpanolla Los Angelesissa, Yhdysvalloissa. Jake Marjamäen jäätyä yhtyeestä pois otti hänen paikkansa Jouni Rantanen. Ensimmäisen keikkansa uudella kokoonpanolla yhtye soitti Mäntässä 29.10.2011.

Kesällä 2012 yhtye esiintyi Kroatiassa, Serbiassa ja Tšekissä. Syksyllä oli vuorossa USA:n länsirannikon kiertue käsittäen Kalifornian, Nevadan, Oregonin ja Washingtonin osavaltiot. Kiertueen yhteydessä Las Vegasilainen Ecophagy Records julkaisi "Kuningas-ep:n". Kiertueelta palattua yhtye vieraili "September to Dismember - festivaalilla" Italian Bolognassa. Rattuksen tuorein täyspitkä "Turta" (2013) on Suomalaisen Svart Recordsin julkaisema ja levy otettu vastaan hyvin niin fanien kuin median keskuudessa.

Syksyllä 2013 Rattus teki 13 keikkaa käsittäneen Brasilian kiertueen. 2014 vuorossa oli ensimmäinen kiertue Venäjällä sekä vierailut Englannissa, Puolassa ja Ruotsissa.

2015 Rattus vieraili festivaalikeikoilla Tšekissä ja Belgiassa. Syksyllä oli vuorossa 11 keikan kiertue Meksikossa. Samassa yhteydessä yhtyeen viimeisin albumi "Turta" julkaistiin Meksikossa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaan julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rajoitettu ydinsota -EP, Punk Rock Discos, Brasilia, 1983
  • Rattus, 20 song LP, Rat Cage, Yhdysvallat ja Iso-Britannia, 1984
  • Kun pommi on pudotettu (Cassette), Western Front Tapes, Ranska, 1984
  • Rattus - Finnish Hardcore, Bad Compilation Tapes, Yhdysvallat,1984
  • Live in Denmark (Cass), New Age Distribution, Yhdysvallat, 1984
  • WC Blows Up, Mutha, Yhdysvallat, 1985
  • Uskonto on vaara, New Face, Brasilia, 1985
  • Rajoitettu ydinsota -EP, Neg Fx., Ranska, 1986
  • Stolen life, Neg Fx., Ranska, 1987
  • Stolen life, New Face, Brasilia, 1988
  • Täältä tullaan kuolema, kokoelma, GTA, Yhdysvallat, 1996
  • Rattus, kokoelma, Barbarian Records, Yhdysvallat, 1996
  • Machine Rat Massacre, kokoelma, Kannibal Xerox, Saksa, 2000
  • Rattus, Rat Cage -LP:n uudelleenjulkaisu, Zurich Chainsaw Massacre Records, Saksa, 2003
  • Rattus, Rotthenness Records, Brasilia, 2003
  • Rattus - US East Coast Tour, Berzerk Records, Yhdysvallat, 2004
  • The Poko Recordings 1981-1984, 2-LP kokoelma, Zurich Chainsaw Massacre Records, Saksa, 2005
  • 30th Anniversary of Rattus, Black Konflik Records, Malesia, 2007
  • Khomeini-rock/Muotipunk, Höhnie Records, Saksa, 2008
  • Fucking Disco EP, Höhnie Records, Saksa, 2008
  • Rattus Invades the USA, live on W.F.M.U., Psycho Wolf Records, Yhdysvallat, 2009
  • Aqui Viene La Muerte-LP, La Furia discos, Meksiko, 2010
  • Rattus discografia, Renuencia records, Meksiko, 2010
  • Rattus/Doom -split CD, Nausea, Brasilia, 2010
  • Rattus on Rautaa 12" EP, Höhnie Records, Saksa, 2011
  • Rajoitettu Ydinsota 7" EP, Höhnie Records, Saksa, 2011
  • Rattus/Holokaust -split, Rotten To the Core Records, Yhdysvallat, 2011
  • Rattus 20 song LP, Rat Cage, Radiation Records, Italia, 2012
  • Rattus on rautaa, 7" vinyl-ep, Höhnie Records, Saksa, 2012
  • Rajoitettu ydinsota, 7" vinyl-ep, Hohnie Records, Saksa, 2012
  • Rajoitettu ydinsota, 7" vinyl-ep, Queer Pills, Yhdysvallat, 2012
  • Kuningas, 7" vinyl-ep, Ecophagy Records, Yhdysvallat, 2012
  • Rattus, Rat Cage -LP:n uudelleenjulkaisu, Radiation, Italia, 2013
  • Turta, CD, La Furia discos, Meksiko, 2015
  • Turta, C-cas, Sukma Records, Malesia, 2016
  • Rattus, Rat Cage -albumin CD-julkaisu, Criminal Attack Records, Brasilia, 2016

Kokoelmilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Punk ei ole kuollut (cass. compilation), P-tuotanto, Suomi, 1981
  • Loud And Fast (cass. compilation), DK Decay Records, Tanska, 1982
  • Hardcore '83 LP, Propaganda records, Suomi, 1983
  • Rot records punk collection, CD, Anagram, Iso-Britannia, 1984
  • Single ticket to paradise, 7" EP, Neg fx., Ranska, 1984
  • Welcome to 1984, LP, Maximum rock´n´roll, Yhdysvallat, 1984
  • Have a rotten christmas vol.2, LP, Rot, Iso-Britannia, 1985
  • We don´t need nuclear force, Lp + Ep, Mulleimer, Saksa, 1985
  • Let´s get pissed - It´s christmas vol. 2, LP, Cult, Iso-Britannia, 1986
  • We can do whatever we want, LP, BC tapes & records, Yhdysvallat, 1986
  • Punk lives-let´s slam!, LP, Slam, Iso-Britannia, 1986
  • Religious as hell, LP, Hell, Iso-Britannia, 1986
  • End of era, 2 LP, Rot, Iso-Britannia, 1987
  • War 7" Ep, Over the top, Yhdysvallat, 1987
  • Reindeer Rock´93 - A Compiltion Of Finnish Rock, 2CD, Promoporo3, Suomi, 1993
  • Suomi-rock ´81, CD, Poko Rekords, Suomi, 1994
  • Punk´s not dead - It just smells like it, CD, NVA, Saksa, 1996
  • Welcome to 1984, CD, Sonic Reducer Records, Yhdysvallat, 1999
  • Isältä pojalle, tupla-CD, Megamania, Suomi, 2001
  • Pure Finnish rock: Poko Rekordsin historia 1977-2004 - lyhyt oppimäärä, 5CD, Poko Rekords, Suomi, 2004
  • Punk ja Yäk -4 CD, Suomipunk 1977-1987, Stupido Records, Suomi, 2009
  • SuomiPunk ja uusi aalto 1978-1984, 2CD, Johanna Kustannus Oy, Suomi, 2014

Tribuuttilevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rajoitettu ydinsota, Tribute to Rattus, Fight, Suomi, 2000
  • Rajoitettu ydinsota, Tribute to Rattus, Bombardeio, Brasilia, 2001

DVD-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Live at Drunken Unicorn, Atlanta, GA, Subversionary, Yhdysvallat, 2004
  • Ao vivo no Galpaozinho do Gama, Dirty Job Distro, Brasilia, 2008

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]