Purohopeatäplä
| Purohopeatäplä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Täpläperhoset Nymphalidae |
| Alaheimo: | Kaposiivet ja hopeatäplät Heliconiinae |
| Suku: | Boloria |
| Laji: | thore |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Boloria thore |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Purohopeatäplä (Boloria thore) on täpläperhosten heimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Suomessa se on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien eteläpuolella.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Purohopeatäplän siipien kärkiväli on noin 36–47 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipien yläpinnat ovat oranssit, mutta vahvasti mustakehnäiset. Siipien poikki kulkee mutkitellen mustanruskea poikkijuova ja niillä on runsaasti mustanruskeita täpliä. Myös siipisuonet erottuvat mustanruskeina viiruina. Etenkin siipien tyviosa on usein lähes täysin musta ja takasiiven ulkoreunassa mustanruskeat täplät ovat sulautuneet yhtenäiseksi poikkijuovaksi. Takasiiven alapinnalla on leveä, siipisuonten katkoma tasaisen vaaleankeltainen poikkivyö ja siiven reunassa on rivi siniharmaita täpliä.[3][4][5]
Pohjoisempana tavattavat yksilöt ovat siipiväliltään etelässä tavattavia pienempiä ja mustan värin määrä siipien yläpinnoilla on yleensä vähäisempi. Täplät ovat myös selvärajaisempia kuin eteläisillä yksilöillä. Takasiipien alapinnat eivät ole pohjoisilla yksilöillä yhtä kirkasväriset kuin etelämpänä.[6][7]
Eri hopeatäplälajit muistuttavat paljon toisiaan, mutta purohopeatäplän kanssa erityisen samannäköinen on pursuhopeatäplä (Boloria euphrosyne).[5]
-
♂ -
♂ △
_Boloria_thore_-_Val_Genova_Trentino_Italie-_male_-_dorsal.jpg)
_Boloria_thore_-_Val_Genova_Trentino_Italie_-male_-_ventral.jpg)
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Purohopeatäplä esiintyy Fennoskandian pohjoisosissa (alalaji Boloria thore borealis), Alpeilla (alalaji Boloria thore thore) ja laikuttaisesti Fennoskandian itäosista Venäjälle, Pohjois-Aasiaan ja Japaniin (useita alalajeja). Suomessa lajilla kaksi erillistä esiintymisaluetta, toinen Pohjois-Karjalassa ja toinen Lapissa.[6]
Aikaisemman käsityksen mukaan pohjanpurohopeatäplä (Boloria thore borealis) esiintyy pohjoisimmassa Lapissa, Enontekiön, Utsjoen sekä vuodesta 2001 alkaen myös Savukosken alueella ja etelänpurohopeatäplä (Boloria thore thore) pienellä alueella Pohjois-Karjalan Tohmajärvellä. Kuitenkin nykyisin myös Tohmajärven populaation arvellaan kuuluvan alalajiin B. t. borealis, sillä Pohjois-Karjalan ja Lapin esiintymien välillä on yhteys Venäjän puolella ja perhosten ulkonäkö muuttuu vaiheittain.[6]
Suomessa perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun loppupuolelta heinäkuulle[8], Keski-Euroopassa toukokuusta elokuulle[4].
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjanpurohopeatäplän elinympäristöä ovat Fennoskandian vuori- ja tunturiseutujen koivuvyöhykkeen runsasruohoiset niityt ja purolehdot. Etelänpurohopeatäplä esiintyy Alpeilla 1 000–1 700 metrin korkeudessa ja Fennoskandiassa vaarojen alarinteiden rehevillä puoliavoimilla paikoilla ja purolehdoissa.[4] Esiintyminen on huomattavan laikuttaista.[6]
Suomessa Tohmajärven populaatio elää metsämaastossa ja purolehdoissa, Pohjois-Lapin populaatiot tunturiseuduilla kosteapohjaisissa rinnekoivikoissa. Vuonna 2001 löydetty esiintymä Savukosken Ainijärvellä rajoittuu reheviin puronvarsiin muutaman kilometrin matkalla[6]. Perhoset lentävät matalalla ja käyvät ahkerasti kukilla.[5][7] Suomessa lajin tapaa helpoimmin Enontekiön Kilpisjärvellä, Saanatunturin rinnekoivikoista.[4]
Suomen lajien uhanalaisarvioinnissa 2010 purohopeatäplä on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT).[9]
Suomessa purohopeatäplä on ollut rauhoitettujen lajien listalla vuodesta 1989 lähtien[7]. Luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) liitteessä 2 (24.9.2009/714) rauhoitetuksi oli merkitty alalaji etelänpurohopeatäplä (Boloria thore thore), mutta 1. heinäkuuta 2013 voimaan tulleessa uudessa liitteessä 2 (19.6.2013/471) purohopeatäplä on alalajia mainitsematta rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella.[2] Yhden yksilön korvausarvoksi on määritelty 219 euroa[10].
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasveja ovat orvokit (Viola), pohjoisessa erityisesti lapinorvokki (Viola biflora).[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Purohopeatäplä – Boloria thore Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Finlex: Luonnonsuojeluasetus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b c d T. Haahtela, K. Saarinen, P. Ojalainen & H. Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Gummerus, 2012. ISBN 952-5274-03-9 s. 114–115 ja 337
- ↑ a b c d L. G. Higgins & N. D. Riley: Euroopan päiväperhoset, 2. painos. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-2311-7 s. 115–116
- ↑ a b c d e Jari-Pekka Kaitila, Panu Välimäki, Hannu Aro, Jari Järkkä, Pertti Pakkanen & Matti Rantanen: Onko purohopeatäplän (Boloria thore) perinteinen alalajijako etelän- (ssp. thore ja pohjanpurohopeatäplään (ssp. borealis) perusteltua Suomessa. Baptria, 2010, 35. vsk, nro 1, s. 24–29. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ a b c Pertti Pakkanen: Purohopeatäplä. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 442 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ympäristö.fi: Rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeelliset arvot