Preeriaviklo
| Preeriaviklo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Viklot Tringa |
| Laji: | semipalmata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tringa semipalmata |
|
| Synonyymit | |
|
|
 |
|
| Katso myös | |
Preeriaviklo (Tringa semipalmata, aikaisemmin Catoptrophorus semipalmatus)[2] on suurikokoinen amerikkalainen kahlaajalintu. Lajin nimesi saksalainen luonnontieteilijä Johann Friedrich Gmelin vuonna 1789.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Preeriaviklo on yleisväriltään harmaa, päältä tummempi kuin alapuolelta. Pyrstö on vaalea. Lennossa näkyy siipien leveä valkea raita. Jalat ovat harmaat, nokka musta tai siniharmaa, kärjestään tummempi. Nokka on paksu, pitkä ja suora. Linnun pituus on 33–41 cm, siipien kärkiväli 70 cm ja paino 200–330 g, eli kooltaan se on kuirien luokkaa. Sukupuolet ovat samanvärisiä, kooltaan naaras on hieman koirasta suurempi.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Preeriaviklon pesimäaluetta on Pohjois-Amerikka Nova Scotiasta Meksikonlahdelle (alalaji semipalmatus) sekä preeriat (alalaji inornatus). Maailmanpopulation koko on noin 250 000 yksilöä, lajin populaatiot ovat nykyisin elinvoimaisia.[1] Niitä metsästettiin ankarasti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, mutta laji on vähitellen runsastunut. Semipalmatuksen talvehtimisaluetta on Atlantin rannikko sekä Etelä- että Pohjois-Amerikassa, inornatus talvehtii pääasiassa Tyynenmeren rannikolla Kaliforniasta Peruun ja Galápagossaarille.
Preeriaviklo on Yhdysvalloissakin pesimäalueiden ja muuttoreittien ulkopuolella todella harvinainen, Euroopassa se on havaittu vain muutamia kertoja. Suomessa laji on tavattu kerran, 21. syyskuuta 1983 Kemissä[4].
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Preeriaviklo pesii preerian suoalueilla ja rantaniityillä.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesii usein yhdyskuntina. Pesä on maassa kasvillisuuden kätköissä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syövät mudassa eläviä hyönteisiä, nilviäisiä ja muita selkärangattomia sekä vähäisessä määrin kasvien osia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Catoptrophorus semipalmatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Normaja, Jyrki: Muutoksia Suomen lintujen lajiluetteloon (Rariteettikomitea tiedottaa) birdlife.fi. 27.12.2011. BirdLife Suomi ry. Arkistoitu 12.1.2012. Viitattu 27.12.2011.
- ↑ AllAboutBirds
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||