Pratsosiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pratsosiini
Pratsosiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
[4-(4-amino-6,7-dimetoksikinatsolin-2-yyli)piperatsin-1-yyli]-(furan-2-yyli)metanoni
Tunnisteet
CAS-numero 19216-56-9
ATC-koodi C02CA01
PubChem 4893
DrugBank DB00457
Kemialliset tiedot
Kaava C19H21N5O4 
Moolimassa 383,408
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 60 %
Proteiinisitoutuminen 97 %
Metabolia ?
Puoliintumisaika 2–3 tuntia
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa oraalinen

Pratsosiini (Pratsiol) on sydän- ja verisuonisairauksissa käytettävä lääkeaine, kinatsoliinijohdos joka kuuluu alfasalpaajiin. Kemikaalirakenteeltaan pratsosiini muistuttaa hydralatsiinia, joka on sekin eräs vanha verenpainelääke.[1] Pratsosiinia on valmistanut Pfizer.[2] Pratsosiinin kemiallinen kaava on C19H21N5O4, moolimassa 383,401 g/mol ja CAS-numero 19216-56-9.

Lääkkeen etuina pidettiin sen soveltuvuutta sepelvaltimotaudista kärsiville sekä munuaisten vajaatoimintaa poteville. Pratsosiinin käytön ei ilmoitettu laskevan munuaisten veren virtaustiheyttä.[3] Pharmaca Fennica vuodelta 1976 määrittelee pratsosiinista johtuvia lukuisia haittavaikutuksia, jotka se kuitenkin mainitsee vähäisiksi ja lääkehoitoa keskeyttättöminä. Listan merkittävimmät sivuvaikutukset ovat ruuansulatukseen, sekä hermostolliseen toimintaan — näistä lähinnä mielialaan vaikuttavasti liittyviä, iho-oireilun ohella.[4]

Lääkkeen antotavat, lääkeainemäärät sekä annostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän lääkeaineen ainoa antotapa on suun kautta otettava tabletti. Tableteissa on vaikuttavaa ainetta 1, 2 tai 5 mg/tabletti. Vuorokausiannostelun terapeuttinen leveys on välillä 0,5–20 mg/vrk.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1976 Lääkevalmisteet – Pharmaca Fennica, PF-76. Lääketeollisuusyhdistys ry. sekä Lääketuojat ry. Helsinki, 1976. Painopaikka Länsi-Suomi Oy, Rauma. s. 21 & 858a-b
  • Tuomi, Eero & Olli, Marcus & Alfering, Sirkku: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS-Wsoy, 1977. ISBN 951-0-06936-1. (s. 58)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 58
  2. PF-76: s. 21
  3. PF-76: s. 858a
  4. PF-76: s. 858b
  5. PF-76: s. 858a

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.