Pielisen museo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pielisen museo
PielisenMuseo4.jpg
Paikkakunta Lieksa, SuomiView and modify data on Wikidata
Tyyppi Ulkomuseo, taidemuseoView and modify data on Wikidata
Kotisivut www.lieksa.fi//museoView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 63°18′40″N, 30°01′52″E
Commons luokka
Pielisen museo

Pielisen museo sijaitsee Lieksan Pappilanniemessä Pohjois-Karjalassa. Ulkomuseon rakentaminen alkoi vuonna 1963. Se on toiseksi suurin ulkomuseo Suomessa. Alueella on lähes 70 rakennusta ja 95 kohdetta eri aikakausilta. Vanhimmat rakennukset ovat 1600-luvulta. Lisäksi siellä on esinemuseo sekä savottamuseo. Rakennuksissa ja esineissä näkyy vaikutuksia sekä idästä että lännestä. Rakennukset on ryhmitelty omiin pihapiireihinsä ja ryhmiinsä.

Kunnallinen museotoiminta alkoi vuonna 1948, kun Lieksan kauppala lunasti paikalliselta kansakoulun opettajalta Onni Koposelta hänen keräämänsä kokoelman. 1950-luvulla Koponen sai ajatuksen ulkomuseon perustamisesta. Tarkoituksena oli säilyttää katoavaa hirsirakentamisen kulttuuriperintöä. Koponen sai kumppanikseen ylimetsänhoitaja Ilmari Karvosen, jonka käsialaa museon metsä- ja uittotyöperinnettä kuvaava Savotaranta on. Ulkomuseon ensimmäinen rakennus siirrettiin alueelle vuonna 1963 ja museoalue avautui yleisölle vuonna 1965. Suuri osa ulkomuseon rakennuksista on siirretty alueelle 1960-luvun loppupuolella. Vuonna 1973 ulkomuseon viereen rakennettiin tiilinen päärakennus, johon sijoitettiin museon esinekokoelma.[1]

Päärakennuksen näyttely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museon näyttelyhallit on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen halli muodostaa oman kokonaisuutensa, joka esittelee pääasiallisesti pielisjärveläisiä elinkeinoja 1800-1900-luvuilta. Näyttelyssä on esillä maatalouden kehittyminen kaskiviljelystä pelto- ja suoviljelyyn sekä lopulta karjatalouteen ja kotieläimiin saakka. Lisäksi ensimmäisessä näyttelyhallissa ovat omat osionsa, jotka esittelevät ruoka- ja juomakulttuuria, soittimia, kaupankäyntiä sekä valokuvausta. Hallissa on esillä myös erilaisiin käsitöihin liittyviä esineitä. Hallissa on omat osastot esimerkiksi villan ja pellavan käsittelyyn, puutöihin, tuohitöihin sekä räätälin, nahkurin ja suutarin töihin liityen.[2]

Toinen näyttelyhalli kuvaa paikkakunnan historiaa aina esihistoriasta 1900-luvulle saakka. Näyttelyssä on esillä omat temaattiset kokonaisuutensa Lieksaa edeltäneestä Brahean kaupungista, kansanparannuksesta, säätyläisistä, leluista ja kansakoulusta. Lisäksi näyttelyssä on esimerkiksi pienoismalli Lieksan 1979 tulipalossa tuhoutuneesta kirkosta sekä valokuvia Lieksan palosta, joka tuhosi 55 rakennusta Lieksan keskustassa vuonna 1934. Viimeisenä näyttelyhallissa on esillä pula-aikaan sekä talvi- ja jatkosotaan liittyviä esineitä.[3]

Pihapiirit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museossa on kolme eri vuosisadoilta olevaa pihapiiriä. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta:

  • Torpparin tai mäkitupalaisen asumus. Lieksavoisen pihapiiri kuvaa 1900-luvun alkupuolen vuokraviljelijän elämää. Pihapiirin päärakennus on pieni punamullalla maalattu Lieksavoisen mökki, jossa viimeisenä on asunut suutari perheineen. Asuinrakennuksen lisäksi Lieksavoisen pihapiirissä on riihisauna, kappakaivo, aitta sekä navettarakennus.[4]
  • Pielispiha kuvaa varakkaan talonpoikaisperheen elämää 1700- ja 1800-luvulla. Pihapiirin asuinrakennus on suuri paritupa, joka koostuu kahdesta erillisestä tuvasta sekä niitä yhdistävästä eteistilasta eli porstuasta. Virsuvaaran suurtupa on pinta-alaltaan noin 100 neliömetriä ja on siten museon suurin tupa. Tupa on sisustettu kuvaamaan 1800-luvun loppupuolta. Parituvan vanhempaa tupaa kuvaa Viensuulle 1821 rakennettu Kelovaaran savutupa. Lisäksi pihapiirissä on lukuisia aittarakennuksia, karjokartano eli suuri navettarakennus, riihi, sepänpaja ja savusauna.[5]
  • Pielisen museon pihapiireistä vanhin kuvaa ortodoksisen karjalaisen pihapiiriä. Pihapiirin päärakennus Lukan pirtti on rakennettu vuonna 1765. Pirtti on nimetty alueella 1500-luvulla eläneen heimopäällikön Luka Räsäisen mukaan. Pirtti on ollut asuinrakennuksen ohella myös suoja eläimille ja sen takia sisäänkäynnin vieressä on maalattia eläimiä varten. Päärakennuksen lisäksi pihapiirissä on aittarakennus, riistalava sekä pistekota.[4]

Myllyosasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuuli- ja vesivoimalla toimineita myllyjä esitellään kolme:

  • Hierinmylly
  • Ratasmylly
  • Varvatuulimylly

Savotanranta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savotaranta on laaja savotta- ja uittohistoriaa kuvaava osasto. Se kuvaa pääasiallisesti metsätyön kästiyövaltaista aikakautta 1800-luvun lopulta 1950-luvun loppupuolelle. Savotarannassa on metsätyökämpät 1930-, 1940- ja 1950-luvuilta, jotka kuvaavat metsätyömiesten olojen kehittymistä vuosikymmenten kuluessa. Museon vanhin kämppä on 1930-luvulla Pusurinjoelle rakennettu rakennus, jossa on vain yksi vain yksi suuri asuinhuone, joka on jaettu kaikkien asujien kesken. Toiseksi vanhin kämppä on Talviaisjoen Salpion kämppä, joka on rakennettu 1940-luvulla. Kämpässä on jo erilliset tilat työntekijöille, työnjohdolle sekä kämppäemännälle. Uusin Savotarannan kämpistä on 1950-luvulla rakennettu Suolajoen Pirttikankaan kämppä, jossa on myös omat erilliset tilat työntekijöille ja kämppäemännälle. Sen sijaan työnjohdolle oli rakennettu tässä vaiheessa usein erillinen asuinrakennuksensa.

Kämppien lisäksi Savotarannassa on esimerkiksi metsäsauna, pieni aittapuoti eli ampari, savotan sauna, savotan talli sekä näresauna. Lisäksi Savotarannassa on Jonkerin Löytöpuron kämppä, joka on muutetty näyttelytilaksi ja jossa on esillä savotassa ja uitoissa käytettyjä työkaluja sekä valokuvia aiheeseen liittyen. Savotarannassa on myös useita uittoon liittyviä rakennuksia, kuten hevosponttuu sekä soholautta. Hevosponttuu oli suuri hevosvetoisesti toimiva lautta, jolla kuljetettiin suuria tukkilauttoja virrattomilla järviosuuksilla. [6]

Maatalousosasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalousosasto esittelee pääasiallisesti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maataloutta paikkakunnalla. Osaston suurin rakennus on Lieksan keskustasta siirretty jyvämakasiini, joka on rakennettu vuonna 1850. Rakennus on nykyisin näyttelytilana ja sen kolmessa kerroksessa on esillä maalaiselämään ja erilaisiin käsitöihin liittyviä esineitä. Makasiinin lisäksi maatalousosastolla on riihimakasiini, kaksi pärehöylää, aittarivi sekä kaksi viljankuivaamoa.[7]

Palo-osasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttely esittelee erilaista palokalustoa: paloautoja, käsi- ja moottorikäyttöisiä ruiskuja sekä sammuttimia

Pankakosken tehtaiden Porter-höyrysäiliöveturi

Osastoon kuuluu myös palojuna. Sen veturina on Suomen uusin höyrysäiliöveturi, alun perin Enso-Gutzeit Oy:n Kotkan tehtaille hankittu amerikkalainen H K Porter 31629/1948, 0-4-0F, joka siirrettiin Pankakosken tehtaita palvelleelle leveäraiteistetulle Pankakosken–Sokojoen rautatielle vuonna 1952. Junaan kuuluu lisäksi vaahtonestesäiliöllä varustettu, umpitavaravaunusta muutettu palovaunu ja Hr 3 -veturin tenderistä tehty Xg 04110 -palovaunu.

Lieksa Myst -mobiilipeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lieksa Myst on Itä-Suomen yliopiston tutkijaryhmän ja Pielisen museon yhteistyössä kehittämä mobiilipeli, jonka avulla voi tutustua entisajan ihmisten elämään. Peliä pelataan omalla älypuhelimella ja se on pelattavissa suomeksi, englanniksi ja saksaksi.[8] Lieksa Mystissä on seitsemän erilaista tarinaa:

  • Annan tarina kertoo 40-vuotiaan suurtuvan emännän elämästä vuonna 1895. Annan tarina pelataan Virsuvaaran suurtuvassa ja tarinassa pelaaja auttaa Annaa aikakaudelle tyypillisissä askareissa.
  • Iisakin tarina kertoo 60-vuotiaan talon isännän elämästä Kelovaaran savutuvassa. Tarina sijoittuu kesään 1821 ja pelaaja auttaa Iisakkia erilaisissa kesäpuuhissa sekä arkiaskareissa.
  • Marian tarina kertoo 8-vuotiaan Maria-tytön elämästä. Tarina sijoittuu vuoteen 1765 ja se pelataan museon vanhimmassa rakennuksessa Lukan pirtissä.
  • Jussin tarina kertoo 30-vuotiaan metsätyömiehen elämästä talvella vuonna 1930. Jussin tarina esittelee pelaajalle metsätyömiesten oloja talvisavotoilla ja sitä pelataan 1930-luvulla rakennetussa Pusurinjoen kämpässä.
  • Tapion tarina kertoo 50-vuotiaan vastaavan työnjohtajan päivästä talvisavotan aikaan vuonna 1946. Tarina sijoittuu 1940-luvulla rakennetun Talviaisjoen Salpion kämpän työnjohdon päätyyn.
  • Riihitontun tarina esittelee tonttuihin ja erityisesti riihitonttuihin liittyviä uskomuksia. Tarina sijoittuu vuoteen 1851 ja sen kertojana toimii Nestori-niminen mies, joka kertoo omista kokemuksistaan ja Pölyparta-Pärttyli-nimisestä riihitontusta.
  • Nestorin tarina sijoittuu myös riihelle. Tarinassa esitellään viljan kuivaaminen riihessä noin 50-vuotiaan Nestori-nimisen isännän naimattoman veljen kertomana

Tarinoissa tarinan hahmo kysyy pelaajalta erilaisia kysymyksiä, joihin pelaajan on valittava oikea vastaus. Lisäksi tarinan hahmo saattaa pyytää pelaajaa etsimään numeroin merkittyjä tarinaan liittyviä esineitä museorakennuksista.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pielisen museo -esite. Lieksan kaupunki
  • Pielisen museo. Yleisopas. 1978 Pielisen museon julkaisu n:o 6
  • Pielisen museo -esite. Pielisen museo.
  • Haavila Marketta: Pielisen museon opetusmoniste. Tekstiosa. 1987. Pielisen museo.
  • Harjunen, Sanna: Pielisen museon yleisopas, s. 4. Lieksan kaupunki, Pielisen museo, 2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Harjunen, s. 4
  2. Harjunen, s. 5−16
  3. Harjunen, s. 17−25
  4. a b Harjunen, s. 35−36
  5. Harjunen, s. 28−35
  6. Harjunen, s. 38−43
  7. Harjunen, s. 44−45
  8. Lieksa Myst - lieksa.fi www.lieksa.fi. Viitattu 8.9.2019.
  9. Story Editor lieksamyst.herokuapp.com. Viitattu 8.9.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]